Laiminlyönnit hoivakodeissa eivät tulleet professori Teppo Krögerille yllätyksenä – Hän on 25 vuotta kertonut päättäjille faktoja, mutta ne ovat jääneet noteeraamatta

Kuolemantapauksia, kaltoinkohtelua, laiminlyöntejä.

Kun yksityisistä vanhusten hoivakodeista alkoi tammikuun lopulla paljastua vakavia puutteita, professori Teppo Krögerin, 53, puhelin alkoi soida lähes tauotta. Toimittajat halusivat analyyttista ja faktapohjaista tietoa vanhustenhoidon tilasta Suomessa.

Mistä ongelmat johtuvat? Mitä niille voitaisiin tehdä? Onko yksityinen vanhustenhoito automaattisesti huonompaa kuin julkinen?

– Ei voi sanoa, ettenkö olisi päässyt kertomaan näkemystäni asioista, Kröger sanoo Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan neuvotteluhuoneessa.

 

Kröger on paitsi yhteiskuntapolitiikan professori myös Suomen Akatemian rahoittaman Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja. Juuri jälkimmäisen roolin vuoksi hän on nyt saanut esiintyä julkisuudessa enemmän kuin koskaan ennen.

Krögerille ja muille asiantuntijoille hoivakotien ongelmat eivät tulleet yllätyksenä. Tutkijat ovat jo vuosia tuoneet esiin puutteita, joita Suomen vanhustenhoitojärjestelmässä riittää.

– Aiemmin sanomisillamme ei ole juuri ollut painoarvoa, eikä niistä ole virinnyt julkista keskustelua.

Kröger arvioi, että nyt esiin nousseet ongelmat kuolemantapauksineen ovat niin konkreettisia, että jokin raja ylitettiin. Enää ei tarvitse puhua vain keskiarvoista ja prosenteista, vaan julkisuudessa on kerrottu useista yksiköistä, jotka on laiminlyöntien vuoksi jouduttu jopa sulkemaan.

 

Kröger itse on tutkinut vanhuspalvelujärjestelmän toimivuutta jo yli neljännesvuosisadan. Sitä ennen hän ehti työskennellä sosiaalityöntekijänä nykyään Jyväskylään kuuluvassa Säynätsalon kunnassa. Sossussa työskentely toi konkretiaa ja näkemystä myöhemmälle akateemiselle uralle.

– Pienessä kunnassa tukien vaikutukset ihmisten elämään näki hyvin. Ja tietysti senkin näki, jos joitain palveluita ei ollut saatavilla, professori muistelee.

Kröger on todennut, että Suomen vanhushuoltoon pitäisi panna miljardi euroa lisää rahaa, jotta Suomi pääsisi palveluissa edes muiden Pohjoismaiden tasolle. Hän ei ole kovinkaan optimistinen, että siihen päästäisiin.

Suomen Kuvalehden helmikuisessa kyselyssä kaksi puoluetta, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset, sitoutuivat lisäämään kyseisen summan vanhuspalveluihin.

– Toisaalta kumpikaan ei esittänyt uskottavaa näkemystä siihen, mistä nämä resurssit otettaisiin. Aika tyhjiä lupauksia nekin siis ovat, Kröger sanoo.

 

Vanhuspalveluiden rapautuminen Suomessa alkoi 1990-luvun lamassa. Vuonna 1993 toteutettiin valtionosuusuudistus, jonka seurauksena kunnat saivat vapauden ulkoistaa palveluitaan. Palvelutarjonnan lisääminen ei kuitenkaan enää lisännyt valtionosuuksia. Käytännössä kunnilta meni rahallinen kannustin tuottaa niin hyviä vanhuspalveluita kuin mahdollista.

– Talouden näkökulmasta kuntien oli rationaalista pyrkiä palveluiden kustannusten minimointiin, Kröger kuvailee.

Kehitys on johtanut paitsi perheiden vastuiden lisääntymiseen myös yksityisten yritysten rynnistämiseen markkinoille. Aluksi hoivapalveluita tarjosivat lähinnä pienet yritykset, joita kunnat hyödynsivät palvelutarjonnan täydentämisessä. Nyt kentälle ovat tulleet suuret, osin kansainvälisten sijoittajien omistamat hoivapalveluyritykset, kuten Attendo, Esperi Care ja Mehiläinen.

– Ne ovat niin vahvoja, että voivat lähes sanella toimintaehdot varsinkin pienemmissä kunnissa.

 

Viime vuosikymmeninä on lisääntynyt tehostettu palveluasuminen. Se on tarkoitettu vanhuksille, jotka eivät enää pärjää kotihoidossa. Heidät sijoitetaan yksiköihin, joissa on ympärivuorokautinen hoito.

Juuri tehostettuun palveluasumiseen liittyvistä ongelmista on viime aikoina puhuttu. Koska yritykset voivat säästää hoiva-alalla lähinnä henkilöstöstä, monessa yksikössä hoitajamitoitukset on vedetty minimiin ja jopa alitettu. Hoitajapulan vuoksi liian moni vanhus jää vaille ansaitsemaansa hoitoa.

Siksi Kröger muistuttaa kaikkialla, että palveluihin on pantava lisää rahaa. Rahalla pitää palkata hoitajia, joiden lisäys – ja vain se – voi parantaa palveluiden laatua. Krögerin mielestä palveluiden laadun parantaminen ilman lisähenkilökuntaa on ”mission impossible”, mahdoton tehtävä.

Esimerkiksi poliitikkojen vääntämä hoitajamitoitus olisi yksi asia, jolla palvelua voitaisiin parantaa.

– Se on tärkeä asia mutta ei missään nimessä ratkaise kaikkia ongelmia.

Hoitajamitoitus ei esimerkiksi vaikuttaisi vanhusten kotihoitoon.

Palvelut toki kehittyvät myös esimerkiksi koulutuksella, hyvillä rekrytoinneilla ja yksiköiden sisäisillä käytännöillä sekä jossain määrin myös digitalisaatiolla. Silti lopulta palataan aina henkilöstöresursseihin. Suomen väestö ikääntyy kovaa vauhtia, ja rahantarve vain kasvaa tulevaisuudessa.

 

Krögerin mukaan julkisten ja yksityisten vanhuspalveluiden laatueroja ei juuri ole tutkittu. Osin siksi, että se on vaikeaa.

– Jos mennään hoivan sisältöön, kyse on usein henkilökunnan ystävällisyyteen ja asenteisiin liittyvistä asioista, joihin on vaikea päästä kiinni tutkimuksella.

Parhaillaan Krögerin johtama huippuyksikkö on kuitenkin mukana yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa, jossa selvitetään hoivatyön työolosuhteita hoitajille suunnattujen kyselyjen avulla.

– Mukana on sekä yritysten että kunnallisten toimintayksiköiden henkilökuntaa. Siinä on tarkoitus katsoa tarkemmin yksityisen ja julkisen sektorin välisiä työolosuhteita.

 

Kröger on jo 25 vuotta lyönyt päätään seinään eli yrittänyt kertoa päättäjille vanhustenhoidosta faktoja, jotka kuitenkin useimmiten ovat jääneet noteeraamatta. Turhauttaako koskaan?

– Totta kai se on turhauttavaa. Mutta tutkijoiden tehtävä on tehdä tutkimusta, emmekä me ole vastuussa siitä, menevätkö asiat eteenpäin.

Ehkä eniten Krögeriä harmittaa se, että hän näkee, kuinka naapurimaissa pystytään järjestämään laadukkaita ja ihmisarvoisia palveluita, mutta samaan aikaan Suomi pärjää vertailuissa heikosti.

– Perustuslaki sanoo, että ihmisten pitäisi saada riittäviä palveluita. Mutta tällä hetkellä se ei meillä toteudu.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .