"Liikennerikoksia, jonkin verran raiskauksia ja niin paljon pahoinpitelyjä, että niitä on turha edes yrittää laskea" – Tyypillinen suomalainen rikos on suunnittelematonta sähläämistä

Kaikki tietävät paloittelumurhaaja Virpi Buttin, sarjahukuttaja Pekka Seppäsen ja ”keisari” Jari Aarnion. Heidän rikoksensa ovat lööppikamaa, ja niitä on kauhisteltu ja hämmästelty kahvipöydissä.

Kukaan ei ole sen sijaan kuullut Pirkasta, joka veti avovaimonsa kanssa kännit laivaristeilyllä, palasi maihin ja löi puolisoaan riidan päätteeksi nyrkillä päähän.

Tai Jounista, joka kävi viisitoista kertaa samassa K-Citymarketissa, osti joka kerralla yhden laatikollisen olutta – ja kuljetti toisen laatikollisen ostoskärryissä kassan ohi maksamatta.

Pirkka ja Jouni ovat tavallisia suomalaisia rikollisia. Sellaisia, jotka eivät koskaan saa viittätoista minuuttiaan julkisuudessa. Juuri tällaiset miehet tekevät valtaosan oikeuslaitoksen käsittelyyn päätyvistä rikoksista.

 

Joensuu, 2. syyskuuta 2018. Nuori suomalaismies on kavereineen aamuyöllä taksijonossa. Paikalle tulee kaksi venäläismiestä. Suomalaisten mielestä he etuilevat jonossa. Suomalaiset ja venäläiset soittavat suutaan toisilleen. Alkaa tappelu.

Suomalaismies kaadetaan maahan, jonka jälkeen häntä potkaistaan päähän ja rintaan. Mies saa nenäänsä leikkaushoitoa vaativan murtuman ja keuhkoihinsa ilmarinnan.

Käräjäoikeudessa suomalaisporukka ja venäläiset todistavat tapahtumista ristiriitaisesti ja syyttävät toisiaan tappelun aloittamisesta.

Oikeus uskoo suomalaisia ja katsoo, että venäläiset olivat tilanteessa aloitteellisia.

Käräjäoikeus tuomitsee vuosina 1986 ja 1981 syntyneille venäläisille pahoinpitelystä 60 päivää ehdollista vankeutta. Heidät määrätään maksamaan uhrille 2 500 euron oikeudenkäyntikulut, 2 800 euron kipukorvaukset sekä 50 euroa revenneistä farkuista.

Tuomiosta ei valiteta, joten se jää lainvoimaiseksi.

Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli Suomessa yli 450 000 rikosta. Niistä yli puolet koostui pahoinpitelyistä, rattijuopumuksista, huumausaineen käyttörikoksista, raiskauksista ja varkauksista tai näpistyksistä. Ja tilanne pysyy samanlaisena vuodesta toiseen.

Kun tavallisen suomalaisen rikoksen tekijä jää kiinni, hän ei soita kallispalkkaiselle asianajajalle. Sen sijaan hän marssii julkisen oikeusavustajan vastaanotolle. He oikeusavustajat ovat lakimiehiä, jotka työskentelevät valtion oikeusaputoimistossa. He saavat kuukausipalkkaa siitä, että edustavat asiakkaitaan oikeudessa.

Julkisia oikeusavustajia ei puolestaan käytetä vakavammissa rikoksissa, kuten murhissa.

– Jos poliisi pidättää jonkun epäiltynä henkirikoksesta, poliisi antaa hänelle ennen kuulusteluja listan lakimiehistä. Sillä listalla ei yleensä ole julkisia oikeusavustajia, sanoo lakimies Ville Sandström.

Miksei ole?

– Vakavimmissa rikoksissa asianajajan pitää joustaa työajoissa ja tehdä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Oikeusavustajat ovat kuukausipalkkaisia, eivätkä he voi laskuttaa tuntityöstä, Sandström muotoilee.

Niinpä oikeusavustajat hoitavat ”bulkkijuttuja” eli rikoksia, joissa tapahtumien kulku ei yleensä vaadi työlästä selvittelyä ja joissa tulos on melko hyvin ennustettavissa.

Joensuu, 15. huhtikuuta 2018. Päihtynyt mies nostaa maasta metallisen rappurallin ja heittää sen arkkitehtitoimiston ikkunan läpi. Hän ottaa ikkunalaudalta mukaansa noin 400 euron arvoisen suurikokoisen pöytävalaisimen ja poistuu paikalta.

Miehen teko tallentuu valvontakameraan, ja lisäksi sille on silminnäkijänä mies, joka lähtee seuraamaan tekijää ja ilmoittaa hänestä poliisille.

Mies kiistää teon poliisin kuulusteluissa mutta tunnustaa sen käräjäoikeuden istunnossa.

Käräjäoikeus tuomitsee vuonna 1979 syntyneelle miehelle varkaudesta 80 päiväsakkoa, mistä tulee 480 euroa maksettavaa.

Mies ilmoittaa tyytymättömyytensä tuomioon, mutta valituskirjelmä jää toimittamatta, joten tuomiosta tulee lainvoimainen.

Pöytävalaisin saadaan palautettua omistajalleen.

Ville Sandström on osakkaana asianajotoimistossa. Sitä ennen hän toimi kahdentoista vuoden ajan oikeusavustajana Lohjalla ja Helsingissä.

– Liikennerikosjuttuja, jonkin verran raiskauksia ja niin paljon pahoinpitelyjä, että niitä on turha edes yrittää laskea, Sandström hymähtää.

Ensitapaaminen rikoksesta epäillyn asiakkaan kanssa tapahtuu Sandströmin mukaan yleensä siinä vaiheessa, kun asiakas on haastettu käräjille ja saanut poliisilta juttunsa esitutkintapöytäkirjan.

– Sitten ruvetaan katsomaan, mitkä ovat syyttäjän ja asianomistajien vaatimukset. Yleensä asiakkaat ovat suhteellisen valveutuneita ja kiinnostuneita jutustaan. Täysin deekiksellä olevat tai taparikolliset harvemmin tulevat oikeusaputoimistoon.

Aina rikoksesta syytetty ei tarvitse oikeusavustajaa. Tuomioistuin voi päättää, että juttu käsitellään käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Siinä tuomari ratkaisee asian kirjallisen aineiston pohjalta, eikä suullista oikeudenkäyntiä toimiteta.

Kirjallinen menettely on mahdollinen esimerkiksi silloin, kun rikos on lievä eikä sillä ole uhria.

Sellaisia rikoksia ovat muun muassa rattijuopumukset.

Vieremä, 28. heinäkuuta 2018. Karaoke-emäntä ajaa henkilöautoa yleisellä tiellä päihtyneenä. Hänen verestään mitataan 0,64 promillen alkoholipitoisuus. Hänet määrätään väliaikaiseen ajokieltoon.

Esitutkinnassa nainen tunnustaa teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn.

Syyttäjä vaatii parikymppiselle naiselle kolmen kuukauden ajokieltoa. Nainen vastustaa vaatimusta. Hän kertoo tekevänsä ilta- ja viikonlopputöitä karaokejuontajana Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja tarvitsevansa työssä omaa autoa.

Käräjäoikeus tuomitsee naiselle rattijuopumuksesta 35 päiväsakkoa, joista tulee maksettavaa noin 200 euroa. Oikeus päättää, että nainen on tuomittava ajokieltoon, mutta katsoo, että väliaikaisen ajokiellon takia ajokielto on jo kärsitty.

Tuomio jää lainvoimaiseksi, ja nainen pääsee takaisin rattiin.

Naiset ovat perusrikoksissa vähemmistössä. Enemmistönä ovat pienituloiset miehet.

– Etenkin pahoinpitely- ja liikennerikoksissa tekijät ovat usein nuoria miehiä. Sitten on keski-ikäisiä, kelkasta pudonneita. Taustalla saattaa olla avioero ja potkut. He voivat olla työkyvyttömyyslimbossa eli työnhakijoita mutta todellisuudessa työkyvyttömiä, Sandström kuvailee.

Tällaisten asiakkaiden käsitteleminen on Sandströmin mukaan ”tasapainottelua”.

– Ei saa vetäytyä norsunluutorniin muttei myöskään mennä asiakkaan nahkoihin. Tietty määrä empatiaa on hyvästä, mutta juttua pitää pystyä katsomaan ulkopuolelta, ja asiakkaan sanomisiin pitää osata suhtautua tietyin varauksin.

Kun asiakasta epäillään esimerkiksi raiskauksesta, jutussa on tyypillisesti sana sanaa vastaan. Uhri väittää tulleensa raiskatuksi, syytetty puolestaan sanoo, että seksiä harrastettiin yhteisymmärryksessä.

– Usein avustaja ei tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut. Ei sellaista jumalan silmää ole kellään. Silloin täytyy vain mennä oikeuteen ja katsoa, mihin näyttö riittää. Lähtökohta kuitenkin on, että uskotaan, mitä päämies eli oma asiakas kertoo.

Lahti, 31. heinäkuuta 2018. Nuori nainen on viettämässä kavereineen baari-iltaa. Seurue tapaa miehen, jota nainen ei tunne entuudestaan.

Mies pyytää naisen jatkoille hotellihuoneeseensa. Nainen suostuu.

Hotellihuoneessa mies pakottaa naisen suuseksiin. Sen jälkeen mies yhtyy naisen emättimeen ja peräaukkoon.

Nainen yrittää vastustella, mutta mies peittää kädellään hänen suunsa, läpsii ja kuristaa.

Lopetettuaan mies käy suihkussa ja pyytää naista lähtemään. Miehellä olisi aikainen herääminen töihin, ja hänen mielestään hotellihuoneen sänky on liian pieni kahdelle.

Miehen nukahdettua nainen ottaa tästä kuvan, poistuu huoneesta ja kertoo tapahtuneesta ystävilleen. Sitten hän soittaa hätäkeskukseen.

Mies herää siihen, kun poliisit tulevat hänen huoneensa ovelle.

Käräjillä nainen kertoo yrittäneensä koko ajan vastustella tekoa ja tulleensa raiskatuksi. Hän sanoo myös olleensa neitsyt ja kärsineensä teon takia mielenterveyden häiriöstä.

Mies kiistää teon ja väittää, että kaikki tapahtui yhteisymmärryksessä.

Itse teosta ei ole suoria todisteita. Oikeus painottaa ratkaisussa naisen ja miehen kertomuksia, naisesta tehtyä lääkärinlausuntoa sekä naisen ja hänen ystäviensä välisen viestittelyn sisältöä.

Käräjäoikeus tuomitsee vuonna 1989 syntyneen miehen raiskauksesta kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Oikeuden mukaan teko oli poikkeuksellisen nöyryyttävä, vaikka väkivalta olikin lievää. Mies muun muassa pakotti naisen nielemään siemennestettään.

Mies määrätään maksamaan naiselle 8 000 euron korvaukset kivusta, henkisestä kärsimyksestä ja keskivaikeasta masennuksesta.

Mies valittaa tuomiosta hovioikeuteen, joten päätös ei ole lainvoimainen.

Tavallisista suomalaisista rikoksista esimerkiksi raiskaukset ja pahoinpitelyt tehdään tyypillisesti humalassa, kun taas muun muassa varkaudet tehdään yleensä selvinpäin. Rikoksia yhdistävä tekijä on suunnitelmallisuuden puute. Perusrikokset ovat harvoin harkittuja tekoja.

– Minulle ei ole koskaan tullut vastaan juttua, jossa tekijä olisi huolellisesti suunnitellut raiskaavansa tai pahoinpitelevänsä toisen. Ei sellaista tapahdu, tai ainakaan sellaisesta ei ole oikeudessa näyttöä, Ville Sandström sanoo.

Jos tyypillinen suomalainen rikos tehdään suunnittelematta tai hetken mielijohteesta, miten sellaista rikollisuutta voidaan ehkäistä? Onko esimerkiksi sillä mitään merkitystä, millainen on rikoksesta säädetty rangaistusasteikko?

– Yleisesti ottaen rikoslaki on yhteiskunnan syntilista, ja rikoksesta on oltava rangaistus, Sandström pohtii.

– Mutta esimerkiksi huumausainerikokset ovat hankala kysymys. Onko se parasta huumepolitiikkaa, että jahdataan ja rangaistaan perustason käyttäjiä? En voi sanoa olevani asiantuntija, joten en ota kantaa.

Jämsä, 16. toukokuuta 2018. Poliisi löytää miehen hallusta vähäisen määrän, kolme ja puoli grammaa, amfetamiinia.

Mies kiistää hallussapidon esitutkinnassa. Hänet haastetaan käräjille, mutta hän ei saavu paikalle.

Oikeus päättelee poliisin todistuksen perusteella, että mies on tyhjentänyt taskunsa sisällön lattialle poliisin lähestyessä häntä. Huumausaine on löytynyt hänen tavaroidensa seasta.

Vuonna 1996 syntynyt mies tuomitaan poissaolevana huumausaineen käyttörikoksesta. Hän saa 15 päiväsakkoa, joista tulee maksettavaa 90 euroa. Tuomio jää lainvoimaiseksi.

Sandström suhtautuu rangaistusasteikkojen kiristämiseen perusrikoksissa ristiriitaisesti.

– Ei se ole ihan niin yksinkertaista, että ankarammilla rangaistuksilla yhteiskunta muuttuu paremmaksi. En lähtisi kauheasti ankaroittamaan rangaistuksia. Rangaistusasteikkoa merkittävämpi asia rikosta harkitsevalle on pelko kiinnijäämisestä ja seuraamuksista. Ja noillakin on merkitystä vain silloin, kun tekijä ylipäänsä harkitsee, tekeekö rikoksen vai ei.

Se, mitä Sandström muuttaisi rangaistuskäytännöissä, ovat rikoksen uhreille maksettavat korvaussummat. Ne ovat hänen mielestään liian alhaisia.

– Otetaan vaikka pahoinpitelyt. Korvaukset ovat liian matalia ottaen huomioon, että teoissa kajotaan ruumiilliseen koskemattomuuteen. Minusta 500 euron korvaus siitä, että toinen lyö nenän poskelle, on liian vähän.

Korvaustaso on hänen mielestään liian matala myös raiskauksissa.

– Korvaukset ovat korkeampia kuin pahoinpitelyssä, mutta myös loukkaus on vakavampi. Muutaman tonnin korvaus teosta, joka voi vaikuttaa loppuelämään, on minusta alakanttiin.

Parasta kriminaalipolitiikkaa on Sandströmin mukaan se, että opetetaan ihmiset olemaan tekemättä rikoksia. Mutta miten, se onkin vaikeampi juttu.

– Ajatus siitä, että toisen voi raiskata, jos huvittaa, ei tule tyhjästä. Kun baari-illan jälkeen saa tytön kämpilleen ja tyttö sanoo, ettei halua, todennäköisesti sellainen ihminen lopettaa siihen, jolle on lapsesta asti opetettu, että toisen kehoa pitää kunnioittaa.

– Sillä on merkitystä, millaiset olosuhteet elämässä ovat olleet.

Käräjäoikeus tuomitsi 15 kaljalaatikollista varastaneen Jounin viidestätoista varkaudesta sakkoihin. Hän sai 70 päiväsakkoa, joista tuli maksettavaksi 420 euroa.

Hän tunnusti teot esitutkinnassa muttei saapunut käräjäoikeuden istuntoon. Hänet tuomittiin poissaolevana.

Sunnuntaisuomalainen soitti Jounille. Halusimme kysyä Jounilta, miksi hän syyllistyi rikokseen.

Jouni ei halunnut viittätoista minuuttiaan julkisuudessa.

– Ei kiinnosta. Unohda koko juttu.

Kirjoituksessa mainittujen rikosjuttujen lähteinä ovat käräjäoikeuksien pöytäkirjat.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .