Linnan juhlien puvuista on tullut kannanoton väline – "Shokeeraamista en pidä tyylikkäänä", sanoo usealla puvulla kohauttanut suunnittelija

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla nähtävät puvut ovat olleet puheenaihe jo vuosikymmeniä. Suomessa edellytetään harvoin juhlavaa pukeutumista, minkä vuoksi Linnan juhlat mielletään vuoden merkittävimmäksi pukujuhlaksi.

Kättelyn – ja samalla pukujen – seuraamisesta on tullut suosittua kansanhuvia sen jälkeen, kun juhlia alettiin näyttää suorina tv-lähetyksinä. Aiemmin kohistiin usein etikettirikkeistä: kutsussa pukeutumiskoodina on juhlapuku ja kunniamerkit.

Etikettiä ovat rikkoneet etenkin taiteilijat. Moni muistaa esimerkiksi Juice Leskisen otsalleen sitoman kravatin, sanoittajan ja vihreiden kansanedustajan Anni Sinnemäen hihattoman t-paidan ja rapmuusikko Palefacen tennarit.

Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet kantaa ottavat puvut. Juhlavaatteista on tullut arvojen ilmaisun väline.

– Ihmiset seuraavat, mitä ympärillä tapahtuu ja haluavat osallistua keskusteluun myös pukeutumisella. Työssäni trendi näkyy vanhojen pukujen uudistamisena ja leikkuupalojen hyödyntämisenä pukujen materiaalina, sanoo toistakymmentä vuotta pukuja Linnan juhliin suunnitellut Sinikka Nikander.

Vuonna 2010 kohua herätti brändiasiantuntija Lisa Sounion puku. Sen helmaosaan oli painettu Sounion isän armeija-aikainen kuva, jonka päälle oli ommeltu Pyhän Yrjön ristiä muistuttanut risti. Sounion mukaan puku oli kannanotto veteraanien puolesta, ja sen tarkoitus oli ilahduttaa hänen isäänsä. Puku ja sen etikettirikkeenä pidetty risti herättivät vilkasta keskustelua.

Seuraavana vuonna huomiota sai kansanedustaja Silvia Modig (vas.). Hän jousti etikettisäännöistä ja valitsi naisten juhlapuvun sijaan päälleen housupuvun. Puku oli valmistettu sairaaloiden lakanakankaasta, mitä paheksuttiin julkisessa keskustelussa: materiaalia ei pidetty riittävän arvokkaana. Modigin housupuku, kuten myös hänen myöhemmissä Linnan juhlissa käyttämänsä kierrätyssamettipuku, olivat suunnittelija Mila Moision käsialaa.

– Silvialle oli jopa provokatiivisuuteen asti tärkeää se, että puvut ovat kierrätysmateriaalista. Keskustelu mediassa jää kuitenkin usein pinnalliseksi: ei esimerkiksi kysytä, miksi tiettyyn materiaaliin tai muotokieleen on päädytty. Viesti, jonka suunnittelija tai puvun kantaja haluaa välittää, nousee harvoin esille, Moisio sanoo.

Moision Tauko-brändin keskittyminen kierrätysmateriaaleihin on tuonut muitakin saman ajatusmaailman jakavia asiakkaita, kuten vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin. Tänä itsenäisyyspäivänä hänen yllään nähdään parin vuoden takaisiin Linnan juhliin tehty puku, jota on uudistettu yksityiskohdilla. Vuonna 2015 Andersson jätti koko itsenäisyyspäivän vastaanoton väliin, koska hän piti juhlaa liian ulkonäkökeskeisenä.

Myös monet muut kierrätys- ja kiertotalousteemaiset puvut ovat nousseet puheenaiheiksi. Toissa vuonna kohistiin Anne-Mari Pahkalan kansanedustaja Emma Karille (vihr.) suunnittelemasta puvusta, jonka kangas oli valmistettu meristä kerätystä muovijätteestä.

Pahkalan mukaan kommentointi oli etukäteen epäileväistä, mutta Linnan juhlien jälkeen moni otti häneen yhteyttä nimenomaan materiaalin takia. Karin puku on nyt Kansallismuseon arkistossa.

Viime vuonna yksi juhlien kuvatuimmista asuista oli Pahkalan ex-kansanedustaja Satu Taiveaholle (sd.) muovijätteestä valmistama puku. Puku vastusti kertakäyttökulttuuria materiaalinsa lisäksi siten, että se oli Taiveaholla vain vuokralla ja meni juhlien jälkeen vaatelainaamon käyttöön.

Taiveaho halusi puvullaan myös kunnioittaa sota-ajan sukupolvia, etenkin sota- ja orpolapsia, mitä ilmensi puvun sulkateema.

– Minulle on luontaista työskennellä niin, että asu tuo ilmi myös puvun kantajan henkilökohtaisia viestejä symboliikan kautta. Shokeeraamista en pidä tyylikkäänä, vaan haluan kertoa tarinan kauneuden kautta, Pahkala kertoo.

Ympäristöasiat ovat nousseet Pahkalan mukaan voimakkaasti esiin juhlapukeutumisessa parissa vuodessa. Tänä vuonna ympäristö ja luonto ovat Linnan juhlien virallinen teema.

– Ihmiset pohtivat, onko oikein omistaa iltapukua tai käyttää tiettyjä materiaaleja. Ei kuitenkaan ole yhtä materiaalia, jota käyttämällä voi pelastaa maailman. Ilmastoteko on käyttää suomalaista työvoimaa.

Pahkala huomauttaa, että muodilla on aina otettu kantaa.

– Nyt on tyylikästä edustaa arvomaailmallaan. Uskon, että seuraavaksi esille nousevat vallan väärinkäyttöön ja moraaliin liittyvät teemat.

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään ensi torstaina.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .