Maarit Feldt-Ranta muisteli nuorena menehtynyttä syöpäpotilasta Sunnuntaisuomalaisessa: "Hän oli kiitollinen jokaisesta päivästä, vaikka tiesi kulkevansa kohti pimeää, synkkää kuolemaa"

Maarit Feldt-Rantaa haastateltiin Sunnuntaisuomalaisen "Elämäni henkilöt" -juttusarjaan syksyllä 2014. Julkaisemme jutun uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.

"Oppia vanhoilta ja nuorilta"

46-vuotias raaseporilainen SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta kantaa mukanaan viisautta, jota on saanut lapsuuden perhetutulta, maailmankuululta poliitikolta ja itseään nuoremmalta syöpäpotilaalta. Sunnuntaisuomalaisen "Elämäni henkilöt" -sarjassa haastateltavat kertovat elämänsä vaikuttajista.

Marja-Liisa Lehto on lapsuuden perhetuttu, naapuri ja vanhempieni paras ystävä. Vanhempani ovat jo aikaa sitten kuolleet, eivätkä isovanhempanikaan ole enää elossa, mutta Marja-Liisa on aina ollut elämässäni. Hän on sekä vertainen ystävä että edeltävän sukupolven edustaja. Hän on 69-vuotias mutta yhä vauhti päällä ja täysillä mukana työelämässä.

Kun Marja-Liisa saavutti vanhuuseläkeiän ja hänen piti jäädä pois töistä, hän perusti oman toiminimen. Hän oli lukenut sairaanhoitajan työn ohessa ensin ylioppilaaksi ja sen jälkeen terveydenhoidon maisteriksi. Sittemmin hän työskenteli sairaanhoidon opettajana, ja tällä hetkellä hän toimii aikuiskouluttajana.

Marja-Liisa käy joka päivä, kesät talvet, järvessä tai meressä uimassa, juoksee, suunnistaa ja järjestää suunnistuskilpailuja ja pyörii lastenlasten kanssa. Kaiken tämän lomassa hänellä on riittänyt tosi paljon aikaa minullekin, etenkin viime vuosina, kun olen sairastanut paljon. Jos saan elää, haluan elää yhtä täysillä ilman, että ikä on mikään rajoite. Marja-Liisa on myös opettanut, että ihmisellä on aina kolme vaihtoehtoa. Aina kun olen tienhaarassa tai umpikujassa, betoniseinä edessä, on vaihtoehtona mennä ’yli, ali tai läpi’."

"Olof Palme, jota en ole koskaan tavannut, on vaikuttanut paljon ajatteluuni ja arvomaailmaani. Luin Palmen tekstejä ja tutustuin hänen tekoihinsa syvemmin vasta hänen kuoltuaan, kun noin kolmekymppisenä tulin politiikkaan. Minua kosketti voimakkaasti se, että hän oli aina heikomman puolella, oli kyse Ruotsin kansankodista tai kansainvälisistä asioista. Palmen murha on selvittämättä, mutta hän todennäköisesti menetti henkensä sen vuoksi, että uskalsi olla niin leimallisesti sitä mieltä kuin oli. Palme oli sekä rakastettu että vihattu sen takia, että hänellä oli vahvoja mielipiteitä oikeudenmukaisuudesta, solidaarisuudesta ja demokratiasta."

"Siv Nysted-Vartiaisen tapasin viime talvena syöpäklinikalla, kun olimme molemmat vakavasti sairaita. Yleensä elämänkaari kulkee niin, että eniten vaikuttavat ihmiset ovat merkittävästi vanhempia tai kokeneempia. Siv oli minua reilut kymmenen vuotta nuorempi. Hän oli muuttanut tänne vastikään Norjasta perheineen.

Siv oli parantumattomasti sairas ja tiesi kuolevansa. Hän oli valoisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Hän oli kiitollinen jokaisesta päivästä, vaikka tiesi kulkevansa kohti pimeää, synkkää kuolemaa, ja häneltä jäisi kaksi pientä lasta. Hän kannusti kaikkia muita siellä: ”Eikö olekin kaunis päivä, näettekö, kuinka aurinko paistaa, onpa hienoa, kun saamme olla täällä tänään.” Sivistä näki, että hänellä on kipuja, mutta hän jaksoi valaa muihin uskoa.

Siv menehtyi tänä kesänä. Hän on vaikuttanut eniten ajatteluuni ihmisyydestä, elämästä ja kiitollisuudesta. Siviltä opin hetkessä elämistä. Kun ihmiset kysyvät, kuinka voin, vastaan: ’Juuri tänään kaikki on hyvin.’ Jatkan täysillä politiikassa, ja jos kaikki menee hyvin, olen jälleen ensi kevään vaaleissa ehdolla.”

Juttu on julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 3.9.2014

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .