Mika Vanhasen jäljiltä maapallolla on jo 30 miljoonaa puuta enemmän – hänen perustamassaan kouluverkostossa maailman nuoret taistelevat ympäristön puolesta

Kiipeämme Mika Vanhasen, 54, kanssa kohti Ukko-Kolin huippua, Suomen kansallismaisemaa.

Reilun viikon kuluttua Vanhanen palaa tänne, lähes näille jalansijoille. Tuolloin hänen mukanaan on kolmesataa koululaista ja opettajaa 80 eri maasta. 14–17-vuotiaat koululaiset saapuvat Maailman koululaisten ilmastokokoukseen, jota on valmisteltu kaksi vuotta. Kolilla kuvataan kokouksen julkilausuma, joka julkistetaan maailman ympäristöpäivänä 5. kesäkuuta.

Koululaisten ilmastohuoli on kuluvana keväänä noussut voimakkaasti esille. Suomessakin on pidetty koululakkoja 16-vuotiaan ruotsalaisen Greta Thunbergin inspiroimana.

– Olihan se sattuma, että asia nousi näin voimakkaasti esille juuri ennen tätä kokousta, Vanhanen sanoo.

Vanhanen on perustanut ENO-kouluverkoston, joka opettaa maailman koululaisille kestävästä kehityksestä – ja istuttaa puita. Se on kaikkein konkreettisin työ, mitä ilmastonmuutoksen estämiseksi on mahdollista tehdä.

– Olemme istuttaneet kaikkiaan noin 30 miljoonaa puuta eri puolille maailmaa, Vanhanen arvioi.

Puu käyttää kasvaessaan ilman hiilidioksidia, joka on tärkein ihmisen toiminnan aiheuttama kasvihuonekaasu. Mitä enemmän puuta kasvaa, sitä suurempi osa hiilidioksidista on sitoutuneena puuhun eikä vapaana ilmakehässä, jossa se edistää ilmaston lämpenemistä.

Suomi on vain yksi kouluverkoston toiminta-alueista, mutta myös Suomeen on istutettu suuri määrä sekä yksittäisiä puita että puupuistoja. Yksi puupuistoista sijaitsee juuri Kolilla.

Kaikki alkoi puolivahingossa. Enossa luokanopettajana toiminut Vanhanen kiinnostui alun perin teknologiasta. 1990-luvun lopulta tietotekniikka oli vasta tulossa kouluihin, eikä valmiita toimintamalleja sen hyödyntämiseen juuri ollut.

Vanhanen perusti ENO-kouluverkoston tähän tarpeeseen.

– Aluksi kiinnostus oli nimenomaan tietotekniikassa ja kansainvälisyydessä. Ympäristö tuli mukaan vahvemmin vasta myöhemmin, vaikka kestävä kehitys on ollut teemana alusta asti, Vanhanen kertoo.

Ensi viikolla Pohjois-Karjalassa ja Helsingissä järjestettävä kansainvälinen koululaiskokous on yksi kouluverkoston merkittävimmistä virstanpylväistä. Ensimmäisenä idean kokouksesta lausui ääneen Joensuun yliopiston entinen rehtori, metsätieteilijä Paavo Pelkonen. Vanhasen mukaan Pelkonen on muutoinkin ollut merkittävässä roolissa kouluverkoston toiminnassa.

Yhdistyksen nimi, ENO Schoolnet ry, on eräänlainen sanaleikki. Eno viittaa tietysti paikkakuntaan, sittemmin Joensuuhun liitettyyn Enon kuntaan, jossa Vanhanen aloitti opettajanuransa. Varsinaisesti se on kuitenkin lyhenne sanoista Environment Online (ympäristö verkossa).

– Puiden istuttaminen alkoi vuonna 2004, ja toiminta muutti vähän muotoaan. Alussa tehtiin enemmän sisältöjä, nyt on enemmän yhteistä toimintaa, Vanhanen luonnehtii.

Vanhasella on ollut hämmästyttävä taito löytää yhteistyökumppaneita. Pohjois-Karjalasta käsin toimiva pieni yhdistys hankki nopeasti laajan kansainvälisen yhteistyöverkoston ja sai useita suomalaisia tukijoita.

– Aika monta sähköpostia siinä sai kirjoittaa. Siitä se lähti, Vanhanen naurahtaa.

Tulevaa ilmastotapaamista tukee taloudellisesti muun muassa neljä Suomen ministeriötä. Suomen ulkoministeriö tulee apuun esimerkiksi bhutanilaisten osallistujien matkakuluissa. Myös monet yritykset ja yhteisöt ovat lähteneet sponsoroimaan tapahtumaa.

– Täytyy kyllä myöntää, että yhdistyksellä on ollut hyvin vaikeitakin taloudellisia aikoja, Vanhanen sanoo.

Talous on ongelma edelleen, sillä pitkäkestoisen rahoituksen saaminen on nykyisin hyvin vaikeaa.

Yksi Suomessa eniten julkisuutta saanut kouluverkoston tempaus oli Suomen satavuotiaan itsenäisyyden kunniaksi perustettu Tulevaisuuden kuusi.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Helsingin Kaivopuistoon istutettiin kuusi. Vuonna 1967, Suomen itsenäisyyden täyttäessä 50 vuotta, Suomeen istutettiin noin 30 000 juhlavuosikuusta.

Satavuotiaan itsenäisyyden kynnyksellä Vanhanen toisti idean.

Kaikkiaan kuusia istutettiin vuoden 2017 kunniaksi noin viisikymmentätuhatta. Kampanjan suojelijana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö – samoin kuin nyt tulevassa ilmastokokouksessa.

Kouluverkoston aikaansaama on myös Kontiolahden ampumahiihtostadionin tuntumaan istutettu Muistojen metsä. Sinne istutettiin yksi puu jokaista elossa olevaa sotaveteraania kohti.

– Tarkoitus on kuitenkin ollut, että puita istutettaisiin erityisesti sinne, missä niitä eniten tarvitaan, Vanhanen sanoo.

Erityisen paljon uusia puita tarvitaan Vanhasen mukaan Amazonin alueilla Etelä-Amerikassa, muun muassa Perussa ja Brasiliassa. Myös monissa Afrikan maissa ja esimerkiksi Indonesiassa ja Filippiineillä puusta on ollut pulaa.

Monissa näissä paikoissa Vanhanen on päässyt itsekin istutushommiin. Kouluverkoston työn edistäminen on vaatinut säännöllistä matkustamista yhteistyömaihin, ja kun niissä on oltu, on tehty myös käytännön töitä.

– En mitenkään pyri matkustelemaan, mutta muutaman kerran vuoteen on pakko käydä jossakin. Usein ne matkat ovat koulujen erilaisia work­shopeja. Kouluille on tärkeää päästä kertomaan siitä, mitä ne ovat tehneet. Nämä tilaisuudet ovat tärkeitä myös siksi, että ne lisäävät kussakin maassa tietoa ilmastoasioista.

Malesiassa Vanhanen oli mukana istuttamassa mangrovea ranta-alueille. Mangrove kasvaa matalassa vedessä.

– Kaveri sanoi, että mennään vähän syrjemmälle istuttamaan, tuosta meni juuri äsken krokotiili. Olihan sekin kokemus, Vanhanen nauraa.

Hän kertoo oivaltaneensa, että puiden istuttamisesta saattaa monilla alueilla olla muutakin merkittävää etua kuin ilmastohyöty.

– Malesiassa kylän kalastajat kertoivat, että saaliit ovat parempia, kun rannassa kasvaa mangrovea. Puusto vähentää myös tsunamien haittavaikutuksia.

Kansainvälisen verkoston rakentaminen Pohjois-Karjalasta käsin – ja vielä hiukan maakuntakeskuksen sivusta – on osoittanut, että asioiden tekeminen ei aina vaadi sijoittumista pääkaupunkiin.

– Ehkä Etelä-Suomessa toimiminen olisi ollut jossakin suhteessa helpompaa. Toisaalta eivät meidän kumppanimmekaan ole aina isoilla paikkakunnilla. Esimerkiksi Argentiinan koordinaattorimme asuu pienessä paikassa, Vanhanen sanoo.

Vanhanen on itse asunut koko elämänsä Pohjois-Karjalassa. Luokanopettajan paikka Enosta löytyi heti, kun opinnot Joensuun yliopistossa olivat valmiit.

– Ja täältä en mihinkään muuta, Vanhanen kuittaa.

Kouluverkosto oli pitkään Vanhaselle sivutyö. Vasta 2013 hän irtisanoutui luokanopettajan työstään ja ryhtyi päätoimiseksi ENOn vetäjäksi. Hän on yhdistyksen ainoa palkattu työntekijä.

–  On pakko myöntää, että se oli kova päätös. Mutta joskus on otettava riskejä.

Vapaa-aikaa leimaa kaksi harrastusta: juoksu ja musiikki. Parhaan maratoninsa Vanhanen on juossut alle kolmen tunnin. Omaa musiikkia hän tekee jatkuvasti, ja esittää sitä yhdessä 19-vuotiaan tyttärensä Helmin kanssa.

Kolin rinteellä Vanhasen puhelin kilahtaa. Bhutanilaisten viisumi- ja vakuutusongelmat on jo selvitty, nyt vuorossa ovat seuraavat – kenties zimbabwelaiset tai ghanalaiset.

Mitä ilmastotouhua se sellainen on, että lennellään ympäri maapalloa istuttelemassa puita?

Vanhanen on selvästi varautunut kysymykseen.

– Olemme laskeneet, että ensi viikon ilmastokokouksen lentämisen päästöt on kuitattu puiden istuttamisella viimeistään 80 vuoden kuluessa, Vanhanen naurahtaa.

Lentämisen päästöt ovat niin kovat, että puiden istuttamisella saatava hyöty jää niistä jatkuvasti jälkeen. Kaikki eivät kuitenkaan lennä, ainakaan koko matkaa.

– Osa tulee Helsingistä Pohjois-Karjalaan bussilla. Meille on myös varattu kolme junavaunua, Vanhanen kertoo.

Tärkein teko on kuitenkin se, että uusille sukupolville annetaan mahdollisuus muuttaa maailmaa.

– Me luomme puitteet. Nuoret saavat itse päättää, miten he aikovat työtä jatkaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .