Miljoonien suomalaisten suosikkiharrastus saastuttaa, pirstoo metsät ja vie jokamiehenoikeudet – mistä on kyse?

Mökkeilystä puhutaan pelkästään positiivisesti, mutta siihen liittyy myös monia huonoja puolia.

Suomessa irvaillaan Euroopan parlamentille, joka muuttaa kerran kuukaudessa Belgian Brysselistä Ranskan Strasbourgiin. Muuttomatka on noin 430 kilometriä suuntaansa, matkatavarat kuljetetaan edestakaisin 60 kuorma-autolla.

Parlamentin väki kulkee matkan kuka mitenkin, esimerkiksi autolla, junalla tai lentokoneella. He istuvat neljä päivää kuukaudesta Strasbourgissa ja matkustavat sitten takaisin Brysseliin.

Mutta kukaan ei irvaile sille, että suuri osa suomalaisista siirtyy viikonlopuiksi henkilöautolla maaseudulle. Näitä matkoja tehdään noin kuusi miljoonaa joka vuosi.

Tänä viikonloppuna monilla mökkipaikkakunnilla vietetään venetsialaisia, mökkikauden päätösjuhlaa. Mutta nykyään mökkikausi ei varsinaisesti ala eikä pääty. Tammi–helmikuussa mökkeillään vähiten, mutta nykyään suomalaiset ovat mökeillään ympäri vuoden.

Mökkeily nähdään yhteiskunnassa lähes pelkästään positiivisena asiana. Se suo ahkeroivalle kansalle lepoa ja virkistystä. Samalla se tuo hiljenevälle maaseudulle elämää, rahaa ja palveluita. Mökkeilyn lasketaan esimerkiksi työllistävän suoraan tai välillisesti 60 000 ihmistä.

Mutta mökkeilyyn liittyy myös kyseenalaisia piirteitä, joista yksi on liikenne. Suomalaiset tekevät 97–98 prosenttia mökkimatkoistaan henkilöautolla, joskus yhteen reissuun käytetään useampaakin autoa. Lyhyiden, esimerkiksi viikonlopun mittaisten, mökkikäyntien määrä kasvaa nopeammin kuin pitkien mökkireissujen.

Ilmastonmuutoksen aikaan sellaista on vaikea sanoa kestäväksi kehitykseksi.

– Mökkiliikenne on suomalaisen mökkeilyn vaiettu ongelma, kuvailee Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen.

Kun mökillä käydään, siellä todella vain käydään. Mökkiä käytetään keskimäärin 79 päivää vuodessa. Tutkimukset kertovat, että jos mökki sijaitsee lähellä omistajansa vakituista asuinpaikkaa, käydään mökillä usein vain saunomassa.

Ja kun mökillä ollaan, tehdään lähes 80 prosenttia kauppa- ja muista matkoista jälleen autolla. Joillakuilla on sentään polkupyörä matkassa, mutta julkinen liikenne ja mökkimatkailu eivät Suomessa kohtaa.

Mökkiliikenne haittaa muun liikenteen sujuvuutta ja lisää liikenneinvestointien tarvetta. Suomeen on rakennettu merkittävästi lisää tiestöä juuri lomaliikenteen vuoksi.

On kohtalon ivaa, että Liikenneviraston mukaan tämän vuoden helteinen toukokuu lisäsi henkilöautoliikennettä vilkkaissa mökkikunnissa 5–11 prosenttia. Liikenne puolestaan lisää kasvihuonekaasujen päästöjä, mikä lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten hellettä.

Ja edelleen: monelle mökkeilijälle kesämökillä käyminen on ainoa syy omistaa auto, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun.

Täysin luotettavan kuvan saaminen mökkeilyn aiheuttamasta liikenne- ja ilmastorasituksesta on vaikeaa, koska luvut ovat suuntaa-antavia ja eri lähteiden tiedot poikkeavat toisistaan.

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että suomalaisten mökkimatkat aiheuttavat vuosittain 400 000 tonnin hiilidioksidipäästöt. Ne vastaavat 3,3:a prosenttia kaikista liikenteen päästöistä.

Mökkimatkat muodostavat 18 prosenttia keskimääräisen suomalaisen kotitalouden vapaa-ajanmatkojen hiilidioksidipäästöistä. Lentoliikenteen osuus on 70 prosenttia. Tätä selittää osin se, että Suomesta joutuu lentämään kauas lomalle.

Yhden keskimääräisen suomalaisen vuotuiset mökkimatkat vastaavat päästöiltään kutakuinkin lentomatkaa Suomesta Keski-Eurooppaan ja takaisin.

Kokonaiskuvassa mökkiliikenteen päästöt eivät ole kovin suuret, sanoo liikenteen turvallisuusviraston Trafin johtava asiantuntija Outi Ampuja. Se ei kuitenkaan vapauta mökeilleen autoilevia vastuusta.

– Pienistä puroista syntyy suuri virta, ja joka puolella pitäisi pystyä vähentämään päästöjä. Jokainen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, Ampuja sanoo.

Suomen liikenteen hiilidioksidipäästöjen ennakoidaan pysyttelevän noin 15 miljoonassa tonnissa tulevina vuosina.

EU:n asettaman tavoitteen mukaan liikenteen päästöt pitäisi saada tulevien 30 vuoden aikana laskemaan 60 prosenttiin vuoden 1990 tasosta, ja tuosta tasosta on tultu sittemmin roimasti ylöspäin. Vuoteen 2030 mennessä Suomen pitäisi puolittaa liikenteen päästöt nykyisestä.

Yhtenä keinona on tarjottu yhdyskuntarakenteen muutoksia niin, että hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan liikenteen tarve vähenisi. Tähän mökkeily haja-asutusalueilla sopii huonosti, ellei mökkimatkoja aleta kulkea muilla välineillä kuin polttomoottoriautoilla.

– Mökkimatkailijankin kannattaa alkaa miettiä jotakin muuta vaihtoehtoa, esimerkiksi sähköautoa, ladattavaa hybridiä tai kaasuautoa, Ampuja sanoo.

Kun on mökki, ei tarvitse lentää lomamatkoille, sanotaan.

Maa- ja metsätalousministeriön tuorein mökkibarometri tukee väitettä. Kun mökkeilijöiltä on kysyttiin, lisäisivätkö he kotimaan- ja ulkomaanmatkailua, jos mökkiä ei olisi, 60 prosenttia vastasi myöntävästi.

Suomalaisten kakkoskotien ilmastopäästöjä koskevassa tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että mökkeilevät ja mökittömät suomalaiset tekevät yhtä paljon ulkomaanmatkoja. Kyselyvastauksista huolimatta mökkeily ei siis näytä vähentävän ulkomaanmatkailua.

Kotimaanmatkoja mökeistä luopuminen todennäköisesti lisäisi jonkin verran. Mökkejä käyttämättömät tekevät enemmän vapaa-ajan matkoja kotimaan matkailukohteisiin, mutta kaikkiaan kesämökin omistajat tekevät selvästi eniten kotimaan lomamatkoja: mökitön matkailee keskimäärin 5,2 kertaa vuodessa, kun mökin omistaja tekee 29 vapaa-ajan matkaa vuodessa.

Suomalaisen unelmamökki sijaitsee edelleen rauhallisella rannalla, mielellään kaukana naapureista.

Keskimääräinen etäisyys naapurimökkiin on 370 metriä, ja puolet mökeistä sijaitsee 200 metrin päässä naapurista. Mökit eivät ole yhtenäisinä ryppäinä, kuten kunnissa ja ympäristöhallinnossa toivottaisiin, mutteivät myöskään varsinaisesti kaukana toisistaan.

Nykyään 90 prosenttia mökeistä rakennetaan kaavoitetulle ranta-alueelle. Muutosta pidetään yhteiskuntarakenteen ja luontoarvojen kannalta parempana kuin aikaisempaa tilannetta, jossa mökkejä rakennettiin poikkeusluvilla mihin sattuu.

Kaava-alueille rakentaminen on kuitenkin ollut sen verran verkkaista, että kunnissa pidetään kaavoja osin vanhentuneina. Vanhat kaavat mahdollistavat mökeille niin pieniä pinta-aloja ja kerrosmääriä, etteivät ne enää vastaa uusien mökkien rakentajien tarpeita. Nykyään halutaan isompaa, mutta uusia mökkejä rakennetaan vähemmän kuin ennen.

Vielä 1990-luvulla mökkeilyn haitoista puhuttaessa nostettiin usein esiin jokamiehenoikeudet. Silloin elettiin kiihkeintä mökkirakentamisen kautta, ja yhä uudet ranta-alueet muuttuivat pihoiksi ja tonteiksi. Tuolloin puhuttiin rantaviivan sulkeutumisesta.

Ratkaisuksi esitettiin mökkiasutuksen siirtämistä jo olemassa olleen yhdyskuntarakenteen yhteyteen ja kauemmas vesistöistä.

Suomalaiset eivät sellaiseen taipuneet: kesämökin pitää olla rannalla. Lomaosakkeet matkailukeskuksissa ovat erikseen, mutta mökki kuivalla maalla ja naapurin kyljessä ei ole suomalaisen mieleen, ei ainakaan tilastojen perusteella.

Rannan läheisyyteen rakennettujen mökkien määrä on sitten 1990-luvun moninkertaistunut, mutta jokamiehenoikeuksien kaventuminen ei ole enää julkisen keskustelun polttopisteessä.

Yksi syy on rantarakentamisen parantunut sääntely. Sekä rakennuslainsäädäntö että kuntien rakennusohjeet ottavat nykyään rantarakentamisen erityispiirteet paremmin huomioon kuin ennen. Natura-ohjelma on puolestaan tehostanut suojelua.

Toinen syy on se, ettei rantojen loppumista enää pelätä. Suomessa on arviolta 300 000 kilometriä rantarakentamiseen kelpaavaa rantaa, josta on rakennettu kymmenen prosenttia. Kun ennusteet näyttävät, että uusien mökkien rakentaminen on hiipumassa, rantojen sulkeutumisesta aiheutunut huolikin vähenee.

Se ei silti tarkoita, ettei tiheämmän mökkiasutuksen alueella olisi ongelmia jokamiehenoikeuksien toteutumisessa. Saari, jolle aikaisemmin rantauduttiin, voi olla nyt jonkun yksityistä pihapiiriä, samoin lapsuuden rauhallinen hiekkaranta.

Ulkomailla vapaa-ajan asumisen on nähty syrjäyttävän paikallista väestöä maankäytöstä, nostavan maan hintaa ja aiheuttavan konflikteja. Tutkimuksissa ei ole löydetty viitteitä tällaisesta Suomessa eikä myöskään esimerkiksi Ruotsissa.

Mökkikulttuurin alkuvaiheissa Suomessakin oli kuitenkin kahnausta mökkiläisten ja paikallisten asukkaiden välillä, sanoo Ruralia-instituutin projektipäällikkö, tutkija Manu Rantanen.

– Saatettiin puhua siitä, että ne tulivat meidän rannoillemme ja veivät meidän marjamme ja sienemme, vaikka ne olisi aikaisemmin jätetty metsään mätänemään. Aika pian mökkeily alettiin kuitenkin nähdä mahdollisuutena elinkeinoelämälle.

Konflikteja on pehmentänyt esimerkiksi se, että monet suomalaiset mökit on rakennettu suvun vanhoille maille, jolloin mökkiläiset ovat enemmän omaa väkeä kuin ulkopuolisia vieraita. Suomessa ei ole myöskään syntynyt tilannetta, jossa vapaa-ajanasuntojen omistajat eroaisivat taloudelliselta tai yhteiskunnalliselta asemaltaan merkittävästi paikallisesta väestöstä.

Toiseksi mökkiläiset ja paikalliset asukkaat kilpailevat harvoin samoista maa-alueista. Mökkeilijöiden suosimat erämaamaiset rannat ovat olleet maaseudun maanomistajille elinkeinotoiminnan kannalta käyttökelvotonta maata. Rantojen kaavoittaminen mökkitonteiksi on tuonut rahaa ja työtä ja säilyttänyt alueiden palveluita.

Mökkialueille on syntynyt tietynlainen suomalainen käyttäytymismalli. Siihen on kuulunut, että mökkiläiset eivät puutu esimerkiksi maanviljelijöiden elinkeinotoimintaan, Rantanen sanoo.

– Mutta tällaiset käyttäytymismallit voivat olla muutoksessa, kun sukupolvet ja mökkien käyttötavat muuttuvat.

Mökkiläisiä ei yleensä ole vastustettu kunnallishallinnossakaan, sillä heidän on nähty pitävän palveluita hengissä, rahoittavan syrjäseutujen tiestöä ja tarjoavan töitä mökkien rakentamisessa ja ylläpidossa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten mökkitalonmiehistä odotettiin merkittävää syrjäseutujen työllistäjää. Hurjimmat visiot eivät ole toteutuneet, mutta useat mökkitalkkarit ovat vakiinnuttaneet toimintansa.

Kuntien sisällä on kuitenkin ristiriitaisia näkemyksiä mökkeilystä. Elinkeinotoiminnalle kesämökit ovat ansaintamahdollisuus, ympäristölle aina jonkinlainen rasite.

Esimerkiksi rannoille rakennetut kesämökit vaikuttavat aina vesistöihin. Kesämökkien vesistöpäästöt syntyvät muun muassa pesuvesistä saunoissa ja keittiöissä tai käymälöiden vuodoista. Vesistöihin päätyy saippuaa ja muita puhdistusaineita, ruoantähteitä, rasvaa ja esimerkiksi virtsaa. Mökkeily ja muu haja-asutus on toiseksi pahin fosforipäästöjen aiheuttaja heti maatalouden jälkeen.

Vain muutama prosentti mökeistä on yhdistetty viemäriverkostoon. Kolmasosa mökkien päärakennusten jätevesistä heitetään mökkibarometrin mukaan edelleen luontoon, loput pääasiassa imeytetään tai johdetaan saostuskaivoihin tai umpisäiliöihin.

Saunojen likavesistä vajaa puolet menee yhä maahan, yksi prosentti suoraan vesistöön.

Mökkien vesistöpäästöt kuluttavat happea ja lisäävät rehevöitymistä. Vesistöihin pääsee myös haitallisia hormoneja, bakteereja ja viruksia.

Yksittäisten ihmisten tietoisuus vesiensuojelun merkityksestä on kuitenkin parempi kuin ennen. Jätevesiä pyritään imeyttämään maahan, eikä esimerkiksi saunasta juosta järveen huuhtomaan saippuaa pois. Matonpesuvesien laskeminen suoraan järveen on vähentynyt.

Haja-asutusalueiden jätevesimääräysten kiristäminen nosti takavuosina porun, mutta kun sääntelyä kohtuullistettiin, se hyväksyttiin ilman suurempaa metakkaa. Se ei ole lopulta kovin yllättävää: Ruralian Manu Rantanen huomauttaa, että vesistöjen laatu on mökkiläisille tärkeää – mökkivesiltä harvoin halutaan muuta kuin puhtautta.

Vesistöjen laadun seuraaminen on aiheuttanut välillä jopa pienimuotoista juopaa mökkiasukkaiden ja paikallisen elinkeinotoiminnan välille, Rantanen sanoo.

– Mökkien omistajat voivat olla paljon tarkempia veden laadusta kuin esimerkiksi maanviljelijät.

Yhdestä asiasta mökkeilyä koskeva tutkimus on yhtä mieltä: mökkeily on murroksessa.

Mökkeilyn suosiossa eletään nyt huippuhetkiä. Suuri osa mökkeilijöistä on eläkeläisiä tai eläkeikää lähestyviä, eikä ole varmaa, kuinka suuri osa nuoremmista ikäluokista on kiinnostunut mökkielämästä. Todennäköisesti ainakin syrjäisimmät mökkipaikkakunnat hiljenevät nykyiseen verrattuna. Ikäluokat pienenevät, vapaa-ajan tottumukset muuttuvat.

Mutta yksi trendi on ylitse muiden. Suomalaisten mökit muuttuvat entistä enemmän omakotitalojen kaltaisiksi. Mökit ovat ympäri vuoden asuttavia, ne kasvavat kokoa ja ne varustellaan aiempaa paremmin. Nykyisin noin 35 prosenttia mökeistä on talviasuttavia, ja ympärivuotiseen asumiseen kelpaavien mökkien määrä kasvaa.

Mökeillä oleilu kylmään vuodenaikaan lisää niiden ilmastokuormitusta. Jo nyt noin kolmasosa mökeistä pidetään lämpimänä ympäri vuoden, ja mitä useampaan mökkiin rakennetaan vaikkapa vesipiste sisään, sitä useampi mökki on pidettävä koko ajan lämpimänä.

– Talvilämmitys uhkaa ohittaa liikenteen mökkeilyn hiilijalanjäljessä, luonnonsuojeluliiton Otto Bruun sanoo.

Perinteiseen mökkiin verrattuna nykyaikainen vapaa-ajanasunto voi viedä kolminkertaisen määrän uusiutumattomia luonnonvaroja. Vettä kuluu jopa viisinkertainen määrä.

Sähköt kuuluvat jo mökkien vakiovarustukseen. 90 prosenttiin mökeistä on vedetty sähköt, sähkölämmitys on noin puolessa. Jääkaappi löytyy miltei joka mökistä, ja vain yksi viidesosa on vailla televisiota. Mökeiltä alkaa löytyä muitakin nykyajan mukavuuksia: kolmasosassa on nettiyhteys ja neljäsosassa suihku, monelta löytyvät myös astianpesu- ja pyykkikoneet.

Mökkien ekologisuuteen on kiinnitetty huomiota esimerkiksi VTT:n ja muiden tutkimuslaitosten vapaa-ajan ekotehokkuusselvityksessä vuonna 2010. Raportin viesti oli, ettei omakotitalomaiseksi kehittyvä mökkeily ole ilmastopäästöjen kannalta kestävää, ellei mökeille kulkemisesta ja niiden käytöstä aiheutuvia päästöjä hillitä.

Mukavuus ja omakotitalomaisuus eivät ole luonnolle hyväksi: vesivessa ja imeytyskenttä mökillä on ympäristön kannalta huonompi vaihtoehto kuin kunnollinen kuivakäymälä.

Mökkeilyn vaikutuksia eläimistöön tunnetaan huonosti. Asiaa on kartoitettu vain vähän, ja vaikutukset ovat paikallisia. Mökkeilyä ei myöskään ole helppo erottaa muista maan- ja vesistöjen käytön vaikutuksista.

Mutta mökkiseuduilla asuu yksi mökkeilijöille ongelmia aiheuttava eläin: toinen mökkiläinen.

Kun yksi tulee mökille nauttimaan luonnonrauhasta, toinen tulee päästämään irti taajamien ahdistavista käytösnormeista. Edelleen nuoret voivat haluta toisenlaista mökkielämää kuin vanhempansa, mikä voi aiheuttaa tarvetta neuvotella käytöstavat uusiksi. Myös moottoriveneet, vesijetit ja muut ulkoelämän äänet voivat kiristää mökkiläisten välejä.

Melun aiheuttamiin haittoihin on herätty, ja esimerkiksi vesijettien käyttöä on monin paikoin rajoitettu. Mökkialueiden uusia konfliktinaiheita ovat rantojen ja tonttien raivaaminen kaupunkiasuntomaisemmiksi ja esimerkiksi kirkkaiden valojen asentaminen mökin ympäristöön. Myös naapurin metsänhoito voi aiheuttaa riitoja.

– Siinä näkyy jonkin verran nimby-ilmiötä eli ”ei minun takapihallani” -ajattelua. Meille tulevissa yhteydenotoissa huomaa joskus, ettei kyse ole luonnonsuojelusta vaan halusta pitää oma mökkimaisema koskemattomana, Nieminen sanoo.

Mökkeily saastuttaa, syö luonnonvaroja, pirstoo luontoa ja levittää tiestöä ja autoilua yhä laajemmalle. Se ei korvaa ulkomaanmatkailua ja aiheuttaa melua ja valosaastetta erämaihin.

Eikö mökkeily pitäisi kieltää, vaikka se onkin suomalaisille niin rakasta?

Ei missään tapauksessa, luonnonsuojeluliiton Nieminen vastaa.

– Mökkeily on kuitenkin hyvä asia. Se on yksi parhaista tavoista vaalia luontosuhdetta. Siinä on omat lieveilmiönsä, mutta paljon riippuu siitä, miten ihmiset itse asennoituvat ja miten mökkeilyn kehitystä yleisemmin ohjataan.

Yksittäisen mökkeilijän kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, kuinka paljon mökillä tarvitaan autoa vaikkapa kauppamatkoihin. Roskaa mökille ei kannata kantaa, ja lapsille on hyvä opettaa, miten luonnon kanssa eletään. Ekologisempaa mökkielämää tukevia ohjeita löytyy verkosta paljon. Luontoakin kannattaa opetella seuraamaan: vaikka lintuluodolla olisi kiva nousta maihin, se voi olla pesinnälle tuhoisaa.

Sitäkin voisi miettiä, että mökillä vietettäisiin pidempiä aikoja kuin viikonloppu kerrallaan. Sitä vartenhan mökki on, että muu maailma saa mennä menojaan.

"Mökki vaatii auton, ja se on kestämätöntä"

Mökkielämä ei aina ole ekologista, mutta pienillä valinnoilla siitä voi tehdä ekologisempaa, uskoo Anne Kärki, joka on vastikään ostanut mökin Kelloniemestä Heinolan ja Iitin rajamailta.

– Autoilu on tässä se paha, sitä emme voi toteuttaa niin kuin haluaisimme, hän sanoo.

Kärjen viisihenkinen perhe kulkee mökille autolla Sipoosta, noin 150 kilometrin päästä. He käyvät mökillä usein.

Kärjen mukaan mökkeilystä voi tehdä muuten ekologista. Heidän mökkinsä ei ole talvilämmitettävä, jätteet kierrätetään ja kompostoidaan, kohta kaikki jätevedet menevät jätevesikaivoon. Kalusteet ovat kierrätettyjä ja niin edelleen.

Mutta Suomessa on pakko olla auto, jos haluaa olla lähellä luontoa, ja esimerkiksi sähköautojen hinnat ovat vielä liian kovat. Julkisilla mökkeilijä ei tee mitään, Kärki sanoo.

– Mökki on arjen luksusta, jota ei saa, jos ei autoile. Se on kestämätöntä, mutta mökki antaa hirmuisen paljon muuta lisäarvoa elämään.

Yli miljardi kilometriä mökkimatkaa

Suomessa on yli 500 000 tilastoitua kesämökkiä. Niiden lisäksi kesämökkikäytössä on noin 100 000 muuta rakennusta, esimerkiksi mummonmökkejä ja vanhoja maataloja.

Noin 800 000 suomalaista kuuluu sellaiseen kotitalouteen, joka omistaa kesämökin. Kolmen miljoonan suomalaisen arvioidaan käyttävän jotakin kesämökkiä vuosittain.

Uusia mökkejä rakennettiin viime vuonna runsaat 4 000. Uusien mökkien rakentaminen on hiipunut 1990-luvun huippuvuosien jälkeen.

Suurin osa mökeistä sijaitsee samassa maakunnassa kuin omistajan vakinainen asunto. Keskimääräinen mökkimatka on linnuntietä 91 kilometriä suuntaansa, mökkimatkojen mediaani on linnuntietä 38 kilometriä. (Mediaani jakaa mökkimatkat tasan puoliksi: puolet on sitä pidempiä, puolet lyhyempiä.) Todellinen matka on yleensä kolmasosan linnuntietä pidempi. Uusimaalaisten mökkimatkat ovat selvästi pisimpiä. Heillä keskimääräinen matka on linnuntietä 166 kilometriä suuntaansa.

Suomen teillä ajetaan yli miljardi kilometriä mökkimatkoja vuodessa. Määrä on arvio, joka perustuu siihen, että maassamme ajettiin toissa vuonna kolme miljardia henkilökilometriä kesämökille tai vapaa-ajan asunnolle ja sieltä takaisin. Henkilökilometri tarkoittaa, että auton kulkema matka lasketaan jokaiselle ajoneuvossa matkustavalle ihmiselle. Jos kesämökeille kulkevissa autoissa olisi ollut kaksi matkustajaa, autolla olisi ajettu 1,5 miljardia kilometriä mökkimatkoja. Kaikkiaan Suomessa ajettiin henkilöautolla noin 41 miljardia henkilökilometriä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .