Miten saada tarjoilijan huomio? Jos kokeilet näitä keinoja, joudut jonon hännille, paljastaa ravintoloitsija

Jos ravintola ei ole tulessa, kukaan ei yrjöä pöytään, menossa ei ole tappelu tai muu paniikkitilanne, älä huuda tarjoilijaa nimeltä, vaikka nimen tietäisitkin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että nimeäsi huudetaan kovalla äänellä ja kun menet kysymään mikä hätänä, vastaus on ”kalja”. Niin toimimalla joutuu varmasti odottamaan pitkään ja putoaa jonon hännille.

Ne, jotka tietävät nimeni, ajattelevat jotenkin olevansa kavereitani ja saavansa etuoikeuksia. Moni kollega on sanonut, että nimi rintapielessä tekee ihmisistä röyhkeämpiä. Minun työpaikallani nimeä ei ole näkyvissä, onneksi.

”Anteeksi” on hyvä alku, kun haluaa kiinnittää ravintolan henkilökunnan huomion. Anteeksi-sanaa käyttävä asiakas on aina turvallisilla vesillä. Myös ammattinimikkeellä kutsuminen on ok. Kohteliaisuussanat, kuten ”saisinko”, toimivat aina.

Sen sijaan vislaaminen, sormien napsuttelu ja tytöttely tai pojittelu eivät toimi ollenkaan. Tytöttely tulee yleensä sellaisella äänensävyllä, että tarjoilijalle selvästi halutaan osoittaa tämän asema. Toki on eri asia, kun joku herttainen mummo sanoo, että ”onpas siinä reipas tyttö”. Ei siitä voi suuttua.

Kohteliaisuudella saa aina parempaa palvelua. Suurin osa asiakkaista käyttäytyy hyvin, mutta joka päivä törmää myös huonosti käyttäytyviin. Parhaat asiakkaat eivät jää mieleen, koska kaikki sujuu kuin huomaamatta.

Jokainen tarjoilija on varmasti joskus uhattu tappaa, minutkin. Uhkaus tuli, kun kieltäydyin myymästä asiakkaalle lisää alkoholia. Ensimmäisellä kerralla pelotti, mutta kun asiat toistuvat tarpeeksi usein, niihin tottuu.

Kostonhimoinen asiakas ei ole koskaan jäänyt odottamaan minua ravintolan ulkopuolelle sulkemisajan jälkeen, mutta kollegoille on käynyt niin. Ovathan ne kuumottavia tilanteita. Joillain asiakkailla ottaa itsetunnon päälle, kun kieltäydymme myymästä.

Huoriteltukin minua on, niin kuin varmaan jokaista naista tällä alalla. Se naurattaa ja hämmentää. Yleensä vastaan huoran huutelijoille, että ”huorat antavat rahasta, minä annan ihan ilmaiseksi kenelle haluan”.

Kerran kun olin festareilla järjestyksenvalvojana, suuttunut juhlija kehotti minua värjäämään hiukset, jotta olisin fiksumpi. Hiukseni olivat silloin vaaleat ja ovat muuten edelleenkin.

Otin pahoista sanoista urani alussa helpommin itseeni ja saatoin mennä kylmiöön itkemään. Nykyisin ajattelen, että ihmiset haluavat vain purkaa pahaa oloaan johonkin ja minä satuin kohdalle.

Tuttuni saavat ravintolassa usein enemmän siimaa kuin vieraat ihmiset. Jollekin hyvin humalaiselle kaverilleni saatan myydä vielä yhden oluen, koska tiedän, miten hän käyttäytyy. Tuntemattomalle raja on tiukempi.

Tavoitteena kuitenkin on, että ihmiset pysyvät penkillään ja pääsevät turvallisesti kotiin. Jos kaveri vetää perseet, jaksan katsella tilannetta pitempään kuin silloin, kun kantokunnossa on tuntematon. Kaverin kohdalla teen kaikkeni, ettei tarvitse soittaa poliisille. Joskus joku henkilökunnasta käy jopa viemässä kaverin kotiin.

Jos huomaan, että kaverilla tai kanta-asiakkaalla alkaa olla ongelmia alkoholin kanssa, yritän ottaa asian sopivassa tilanteessa puheeksi. Mutta vaikeaa se on. Kun joku kertoo aikovansa lopettaa juomisen, yritän tukea siinä, enkä tyrkytä kaljaa edes vitsillä.

Joskus ihmiset yrittävät hyötyä siitä, että tuntevat minut. Yhteydenotot lisääntyvät aina silloin kun meillä on loppuunmyyty tilaisuus. Jos ei ole kahteen vuoteen muuten ollut asiaa minulle, turha yrittää. Oikeat ystävät eivät edes yritä.

Palstalla eri alojen ammattilaiset kertovat asioista, joista ei voi puhua omalla nimellä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .