Mokoman Marko Annalaa kiusattiin yläasteella: "Koulujen pihoilla tapahtuu asioita, jotka muualla olisivat rikoksia"

Laulajan mielestä ei pitäisi puhua koulukiusaamisesta vaan kouluväkivallasta.

Marko Annala, 45, tunnetaan Mokoma-yhtyeen keulakuvana. Syyskuun alussa häneltä ilmestyy Paasto-romaani, joka kertoo keski-ikäisen miehen kriisistä, uskosta ja rakkaudesta.

 

Viime vuonna julkaistiin tarinallinen omaelämäkertasi Värityskirja. Miksi jo nyt?

– Vuonna 2015 julkaistulla Elävien kirjoihin -levyllämme oli mielenterveysteema. Se oli ensimmäinen levy, jolla tulin persoonana ulos. Huomasin, että aihepiirissä oli vielä ammennettavaa ja että ihmiset voisivat saada siitä jotakin irti. Kirja oli myös testi itselleni: halusin nähdä, onko minulla annettavaa kaunokirjallisuuden puolella.

 

Perustit Mokoman 22 vuotta sitten. Ajatteletko koskaan, että olisi pitänyt tehdä jotakin muuta?

– En varsinaisesti. Lapseni alkavat olla iässä, jossa kokeillaan eri asioita, ja se on saanut minut keski-ikäistyessäni pohtimaan, olenko tätä ja tätäkö teen. Aina kun pysähdyn pohtimaan sitä, tajuan, ettei ole mitään muuta, missä olisin parempi tai enemmän oma itseni kuin tässä.

 

Tuoko ikääntyminen paineita?

– Se vaikuttaa eniten jaksamiseen. Lavalla on sama energia kuin parikymppisenä, mutta vapaa-ajallani joudun miettimään tarkemmin, miten liikun ja mitä syön. Ulkonäköpaineita on jonkin verran mutta ei samalla tavalla kuin naisilla. Minusta nainen kaunistuu kun saa ryppyjä, mutta yleinen mielipide ei tunnu olevan niin. Miehen charmin sen sijaan katsotaan lisääntyvän, kun mies harmaantuu. Olisin periaatteessa valmis luopumaan pitkistä hiuksistani ja parrastani, mutta vaimoni ei anna.

 

Sinua kiusattiin yläasteella. Mikä on tehokkain tapa puuttua kiusaamiseen?

– Aikuisena voi kasvattaa lapsensa niin, etteivät he kiusaa. Opettaa, että jokaisella ihmisellä on oma arvonsa; ettei ihmisille naureta eikä toisen olemuksesta tehdä pilkkaa. Koulussa tehdään nykyään paljon enemmän kuin 1980-luvulla. Tärkeintä olisi, ettei puhuttaisi koulukiusaamisesta vaan -väkivallasta. Koulujen pihoilla tapahtuu asioita, jotka muualla olisivat rikoksia.

 

Olet sairastanut masennuksen neljä kertaa. Onko sinulla vinkkiä sen kanssa kamppaileville?

– Olen ollut nyt terve viisi vuotta. Sairausjaksoillani olen huomannut, että on hyvä olla kiinni elämän syrjässä mutta ei tarvitse ponnistella kaikilla osa-alueilla. Aluksi jaksaminen kannattaa suunnata yhteen asiaan. Jos ei muuta jaksa, tavoite voi olla vaikka käydä kaupassa: edes yksi ponnistus per päivä.

 

Lopetit alkoholinkäytön 20-vuotiaana. Ovatko rockpiirit muuttuneet tänä aikana?

– Tuntuu, että uudet bändit ovat ammattimaisempia kaiken suhteen. Myös alkoholin käyttö on vähentynyt, ja absolutisteja on lähes joka bändissä. Joskus aiemmin tuskastutti, kun takahuoneen tarjoilu saattoi olla pelkkää alkoholia, ja vettä joutui pyytämään hattu kourassa.

 

Kumpi nostaa enemmän penkistä, sinä vai thainyrkkeilyä harrastava vaimosi?

– Vaimoni. Minulla meni selkä, enkä enää harrasta penkkipunnerrusta. Vaimoni on kovemmassa kunnossa, häviäisin kädenväännössäkin.

 

Mitä olet halunnut sanoa, mutta vaiennut?

– Työni tuntuu joskus enemmän sosiaalityöntekijän työltä. Olen empaattinen ja herkkä, ja joskus mietin, ymmärtävätkö fanini, että heidän kertomansa jää mieleeni pitkäksi aikaa. On kuitenkin mahtavaa, että syntyy luottamus ja ihmiset saavat työstäni jotakin. Sillä voi perustella itselleen, miksi tekee tätä eikä vaikka työskentele sairaalassa.

Oikaisu 13.8.2018: Kirjoituksen alkuperäisessä versiossa sanottiin, että Marko Annalaa olisi kiusattu ala-asteella. Häntä kuitenkin kiusattiin yläasteen seitsemännellä luokalla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .