Muusikko X: Orkestereissa toimistonhoitajista tehtiin taiteilijoiden johtajia, ja se oli todella huono ajatus

Kaupunginorkesterit ovat miljoonaluokan firmoja, ja siitäkin syystä niiden johtamistapaa pitäisi miettiä uudelleen.

Johtaminen on nykyisin intendenttikeskeistä. Intendentti on orkesterin hallintojohtaja. Koulutusta tähän tehtävään ei oikein ole olemassa, joten osaavia ihmisiä on Suomen kokoisessa maassa todella vähän.

Intendenttien palkat ovat melko matalat. Myös kaupunkien rekrytointiosaaminen on hyvin heikolla tasolla. Virherekrytoinneista on useita ikäviä esimerkkejä, mutta muusikkojen asiantuntemusta ei haluta hyödyntää.

Sen sijaan orkesterilla ja sen muusikoilla on vaikutusvaltaa muusikkovalintoihin. Työehtosopimuksen mukaan muusikoista koostuva koesoittolautakunta suorittaa ehdollepanon, kun valitaan uusia muusikkoja orkesteriin. Muusikoilla on oikeus ilmaista mielipiteensä jopa kapellimestarin valinnasta.

Intendentin valintaan muusikoilla ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa, vaikka arkityössä tarvittaisiin aitoa dialogia intendentin ja muusikkojen välillä. Meille on jopa suoraan sanottu, että eivät alaiset voi vaikuttaa esimiehensä valintaan.

Nykyinen rekrytointimenettely voi johtaa siihen, että intendenttinä on virkamies, jolla on hyvin kapea-alainen ymmärrys orkesterin toiminnasta.

Voi myös käydä niin, että intendentti hakee selkänojaa asemalleen kaupungin suuremmilta pomoilta – ja samalla kääntää orkesterille selkänsä. Jos intendentti ja orkesteri eivät työskentele samaan suuntaan, tilanne on tuhoon tuomittu.

Intendentillä on orkesterin budjettivastuu. Pahimmillaan hän pitääkin omassa päätännässään kuulakärkikynänkin kokoiset hankinnat. Tällaisesta toimintakulttuurista syntynyt kireä työilmapiiri voi kuulua jopa siinä, miten orkesteri soittaa.

Yksi esimerkki ovat sairauslomat. Kaupunginorkesterin kokoisessa työyhteisössä niitä on säännöllisesti. Koko orkesterin harjoittelu on puolitehoista heti jos joku on poissa.

Sairauslomastaan ilmoittava muusikko ei kuitenkaan ehkä saa heti kiinni intendenttiä, joka on ainoa sijaisesta päättävä henkilö, tai sitten intendentti päättää, ettei sijaista tarvita heti.

Sijaisten löytäminen kaikkiin soittimiin ei kaikkialla Suomessa ole myöskään helppoa. Mitä pienempi orkesteri, sitä haavoittuvampi se on.

Sitten orkesteri saattaa harjoitella vajaana, ja sijainen tulee vasta vähän ennen konserttia. Kyllä se kuuluu soitossa.

Toinen iso ongelma on orkesterin ohjelmisto. Siitä päättää viime kädessä intendentti.

Orkestereilla on ohjelmatoimikunta, johon kuuluu myös muusikoita ja taiteellinen johtaja. Hän on normaalissa tapauksessa on toimikunnan puheenjohtaja. Intendentti toimii tällöin sihteerinä.

Toimivallallaan intendentti voi kuitenkin sivuuttaa koko ohjelmatoimikunnan asiantuntemuksen.

Jos näin käy, kausiohjelmasta saattaa tulla sellainen, että jokin soitinryhmä ja sen soittajat kuormittuvat kohtuuttomasti.

Intendentin tärkein tehtävä olisi kuitenkin saada orkesteri soimaan mahdollisimman hyvin luomalla sille mahdollisuudet siihen.

Intendentin virka on Suomessa kehitetty vasta 1960–80-luvuilla. Sitä ennen orkestereita johtivat virkakapellimestarit.

Kun nämä kapellimestarivirat lopetettiin, entisistä toimistonhoitajista tuli orkesterien johtajia. Kaupungit lähtivät orkestereiden johtamisessa pitkälle harharetkelle.

Kukaan ei halua enää virkakapellimestarien aikaa takaisin, mutta nykyinenkään malli ei täysin toimi.

Palstalla eri alojen ammattilaiset kertovat asioista, joista ei voi puhua omalla nimellä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .