Näillä festareilla lanitetaan ja tehdään omat rintsikat – yhteisöllinen ompeluharrastus on nyt muotia

Mustanharmaa, kurkikuvioitu kangas on levitetty pöytien väliin espoolaiskoulun lattialle. Punatukkainen nainen konttaa kankaan päällä, huokailee ja ottaa mittoja. Helsinkiläinen Annemari Hasu, 31, on valinnut astetta erikoisemman ompeluprojektin: puuvillakankaasta tulee japanilainen yukata Hasun puolisolle, sillä pariskunnan Japanin-matkalta ei löytynyt sopivan kokoista asua suomalaismiehelle.

– Ei tämä ole kauhean vaikeaa, suoria paloja vain. En tosin ole vielä edennyt ompeluvaiheeseen, Hasu nauraa ja tiiraa japaninkielisiä ohjeita violetilta paperinpalalta.

Onneksi ohjeessa on kuvia.

Viereisellä koneella ompelevan Johanna Riskilän, 31, projekti on teknisesti kimurantimpi. Riskilän koneella syntyy monivärisiä käsilaukkuja.

– Mikäs tässä, on tätä jo harjoiteltu, Riskilä toteaa.

Rovaniemellä englanninopettajana toimivalla Riskilällä on paljon yhteistä markkinointialalla työskentelevän Hasun kanssa. Molemmat harrastavat intohimoisesti ompelua ja keskustelevat siitä Facebook-yhteisössä. Ikäeroa heillä on vain yhdeksän päivää.

Vaikka kaksikko tapaa kasvotusten vasta toista kertaa, he tietävät toisistaan jo melkein kaiken.

Noin viisikymmentä naista ja yksi mies surruuttavat koneillaan koululuokassa Espoon Suurpellossa aurinkoisena kesäkuun lauantaina. Tarkoituksena on ommella koko päivä ja osa yöstäkin, jos puhtia riittää. Osa on aloittanut urakan jo perjantaina, ja toiset jatkavat ompelumaratonia sunnuntaina. Nämä ovat ompelulanit.

Yleensä laneilla (käsite on lyhenne sanoista local area network eli paikallinen tietoverkko) tarkoitetaan peliharrastajien kokoontumista, jossa tietokoneet tuodaan samaan tilaan ja kytketään yhteiseen verkkoon. Sitten pelataan yötä päivää, joskus jopa viikko putkeen.

Tapahtuma on osa ensimmäistä kertaa järjestettävää Ommel 2018 -ompelufestivaalia. Jonna Juusola, 38, on tullut festareille ”kaikki tai ei mitään” -asenteella: hän nukkuu yöt makuupussissa luokan lattialla ja ompelee päivät.

– Täällä ollaan täysillä, eikä lähdetä kesken kaiken laittamaan lapsia nukkumaan. Nyt saan orientoitua vain tähän, Juusola kertoo ompelukoneensa takaa.

Haasteet ovat samanlaisia kuin pelatessa: omaan intohimoon keskittyminen on niin kivaa, ettei koneen äärestä malta nousta, joten hartiat jumiutuvat.

Ompeleminen on nyt in. Etenkin 20–40-vuotiaat nuoret aikuiset ovat innostuneet ompelemisesta, arvioi Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen. Työväenopistojen ompelukurssit täyttyvät ennätysvauhtia, eikä aloittelijoiden kursseilla riitä tilaa kaikille halukkaille. Ompeluharrastajien tarkkaa määrää voi vain arvailla, sillä Tilastokeskuksen tuoreimmat vapaa-ajan tilastot ovat vuodelta 2002.

Myös yritykset ovat haistaneet markkinaraon, sillä Suomeen on perustettu vuoden 2010 jälkeen yli 30 yritystä, jotka teettävät kankaita suomalaisten suunnittelijoiden kuoseista. Ompelupiireissä puhutaan ”kangas-startupeista”.

Ompeleminen villitsee muuallakin. Vuoden takaisen tutkimuksen mukaan Isossa-Britanniassa ompelun harrastajien määrä on noussut yli miljoonalla viimeisen kolmen vuoden aikana.

Mä oon ihan rehellisesti lapsia paossa, viereisessä huoneessa lanittava Anita Kuitunen, 30, täräyttää. Kommentti kirvoittaa naurunryöpyn, mutta moni taitaa ajatella samaa: tänne on tultu ompelemaan rauhassa.

Kuitunen aloitti ompelemisen äitiysvapaalla, ”kun oli niin tylsää”. Se on yleinen tarina: äitiysvapaalla moni kaipaa luovaa harrastusta, käsityötieteestä väitöskirjaa tekevä Mari Salovaara arvioi. Ompeleminen onnistuu kotona, ja valmiit tekeleet tulevat käyttöön, joten harrastus hyödyttää koko perhettä. Lastenvaatteista moni siirtyy ompelemaan itselleen. Juhlamekon parissa ahertava Daria Virrankari, 27, ompelee yleensä tyttärelleen.

– Vaikka menisi vähän pieleen, eipähän tarvitse itse käyttää, Virrankari tyrskähtää.

Laneilla saa tukea muilta ompelijoilta, joten nyt Virrankari on rohkaistunut: syntymässä on mekko häihin, joihin Virrankari on menossa vieraaksi. Kukkainen sifonki luistaa liukasta aluskangasta vasten, mutta pari vuotta ompelemista harrastanut Virrankari ei aio luovuttaa.

– Nyt tuli ensimmäinen sauma, jota ei tarvitse purkaa. Ja kello on jo viisi.

”Apua! Saumurista neula poikki, eikä mitään hajua miten se vaihdetaan ja millainen neula pitää olla”, tuskailee joku Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, ja ryhmäläiset ryntäävät heti apuun. Näin toimii Suomen suurin ompeluryhmä, jossa on yli 33 000 harrastajaa.

Sosiaalinen media on muuttanut ompeluharrastuksen. Facebook-ryhmissä annetaan vinkkejä, myydään kankaita, jaetaan kuvia omista tuotoksista ja etsitään inspiraatiota seuraaviin projekteihin. Harrastus on yllättävän yhteisöllinen.

– Tutkimusten mukaan käsityöharrastajat haluavat puhua tai jakaa oman tekemisensä jonkun kanssa. Se pitää intoa yllä, Sinikka Pöllänen toteaa.

Ompeluryhmät ovat hyvän mielen yhteisöjä, jossa omasta intohimon aiheesta saa puhua niin paljon kuin sielu sietää. Jos ompelu tyssää ongelmiin, saa ryhmistä apua, ”eikä kukaan ilku tai vittuile”. Ero esimerkiksi lemmikkiryhmiin on huima: ompelijat kertovat, että koiraryhmissä apua kysyessään saattaa saada vastaukseksi, että ei sinulla mitään koiraa pitäisi edes olla, oletko tyhmä.

Somen ompeluryhmät voivat olla hyvin tiiviitä. Tällainen on esimerkiksi 2 200 harrastajan Saumanvara, jolla on Espoon laneilla oma huone. Ryhmä yhdistää muun muassa Annemari Hasua, Jonna Juusolaa, Johanna Riskilää ja Daria Virrankaria. He jakavat arkeaan tiiviisti somessa, mutta laneilla nimet ja profiilikuvat muuttuvat oikeiksi ihmisiksi ja kohtaamisiksi, ystäviksi.

Yksinäisestä harrastuksesta on tullut sosiaalisesti yhdistävä tekijä, Juusola nyökyttelee.

– On ihanaa nähdä, kun kaikki puuhaavat eri projekteja. Kun näkee muiden onnistuvan vaativissa töissä, uskaltaa itsekin yrittää.

Usein ulkopuoliset eivät ymmärrä ompelun harrastajaa tai osaa puhua oikeista asioista. Siksi ompelijoiden yhteisö on tärkeä.

– Ei ole ihan normaalia, että aurinkoisena päivänä tullaan sisätiloihin ompelemaan. Työkaverit ihmettelevät, Sirpa Lassi, 40, sanoo ja nostaa valmistuneen ompeluksen pöydänreunalla kasvavaan vaatepinoon.

Laneilla kaikki ymmärtävät ompelun ilot ja ongelmat, ja tuntemattomankin kanssa on helppo löytää jutun juurta. Se on erona messuihin ja muihin käsityötapahtumiin. Täällä ompelijat eivät jää esimerkiksi neulojien jalkoihin, kuten monissa muissa tapahtumissa. Ero on samanlainen kuin olutfestareilla ja pelkästään IPA-oluisiin keskittyvällä festivaalilla, tapahtuman tuottaja Anna Vikström vertaa.

– Moni sanoo jo ovella, että täällä on erityinen tunnelma. Sellainen heimotunne.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Syksy tuo tullessaan täit ja kihomadot – ja sitten on vielä muutama muu

Ainu Kortelainen oppi äidiltään, kirjailija Anna Kortelaiselta jo varhain, että historia on täynnä tuntemattomia: yksinäisiä äitejä, hylättyjä lapsia ja köyhiä

Kolumni: Tätäkään ei enää tulisi sanottua – Jossain vaiheessa koulun pihalla otettiin haukkumasanaksi myös hetero, muistelee Teppo Koskinen

Rikkaruohonen: Tällänen on Viipuri

Kun toiset konmarittavat ja tyhjentävät hyllyjään, keräilijät uivat vastavirtaan

Simo Rädyn isä oli keskustalainen, Räty itse on vihreä luomuviljelijä – maaseudulla puoluekanta ei enää periydy sukupolvelta toiselle

Mummo opetti nyrkkeilijä Eva Wahlströmille jo lapsena, miten huijataan korttipelissä

Kolumni: Edes äitisi ei ajattele sinua

Lola Odusoga: Ilmaistöihin pyytäminen on loukkaavaa

Etsit siis asiakaspalvelijaa? Tarkoitat tietenkin Customer Experiences Specialistia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.