Nokia teki kaupungista maan rikkaimman, mutta hetkessä kaikki romahti – Sunnuntaisuomalainen vieraili Salossa, jossa pöhisee taas

" Kriisivuodet pitää pystyä muuttamaan valoisaksi tulevaisuudeksi ", sanoo kaupunginjohtaja Lauri Inna.

Aamuyhdeksältä Jari Surakka astui työpaikkaravintolaan Nokian kännykkätehtaan suunnitteluosastolla. Oli helmikuun 15. päivä vuonna 2000 ja hänen ensimmäinen työpäivänsä matkapuhelinyhtiön palveluksessa.

Ympärillä kohosivat ja levittäytyivät Nokian nousuhuumassaan Saloon rakennuttamat toimitilat. Ne olivat yli kahdenkymmenen jalkapallokentän kokoiset: 150 000 neliötä, neljä siipeä, kolme henkilöstöravintolaa. Talossa oli tuhansia työntekijöitä, ja Nokian laaja alihankintaverkosto levittäytyi aidan takana Meriniityn alueella.

Surakka oli hieman hermostunut ja työpaikkaravintolan kassajärjestelmä niin hieno, että hän ei pystynyt maksamaan aamuteetään. Onneksi hänen seurassaan olleella linjamanagerilla oli ruokakortti, johon oli ladattu rahaa.

– Ajattelin, että onpas kiva työpaikka. Myöhemmin selvisi, että osastoilla oli ilmaiset kahviautomaatit. Sekin oli häkellyttävää, Surakka muistelee.

Ensimmäisenä työpäivänä hänelle annettiin uusi kannettava tietokone sekä 4 300 markan (nykyrahassa noin 950 euron) arvoinen Nokian uutuuspuhelin 8210. Se oli pieni ja punainen.

– 29-vuotias poika oli vähän ihmeissään.

Nyt Surakka on 47-vuotias ja matkapuhelin-Nokian suuruuden päivät Salossa pelkkä muisto. Eletään syksyn ensimmäisiä päiviä vuonna 2018. Surakka istuu samassa ravintolapöydässä kuin kahdeksantoista vuotta aiemmin ensimmäisenä työpäivänään. Kello on hieman yli neljä iltapäivällä ja rakennus ympärillä pimeä ja hiljainen.

Tilojen tyhjeneminen alkoi toden teolla vuonna 2012. Ensin helmikuussa Nokia ilmoitti vähentävänsä tehtaalta tuhat työntekijää. ”Nokia iski Salon polvilleen”, julisti paikallisen sanomalehden Salon Seudun Sanomien kansiotsikko.

Kesäkuussa matkapuhelinyhtiö ilmoitti sulkevansa koko Salon tehtaan tuotannon. Sen myötä katosivat loputkin tuotannon noin 850 työpaikasta. Nokia-huuma hälveni, vaikka kaupunkiin jäi vielä noin tuhat suunnittelun työpaikkaa.

Surakan työt jatkuivat. Hän veti Nokian protopajaa, jonka tehtävänä oli tuottaa jatkuvalla syötöllä erilaisia matkapuhelimien mallikappaleita. Jotkut niistä saivat markkinointiosaston hyväksynnän ja pääsivät jatkokehittelyyn. Nokia julkisti enimmillään neljäkymmentä uutta tuotetta vuodessa, ja protopajalta niitä valmistui moninkertainen määrä.

Toiminta oli suljettua ja salamyhkäistä: kännyköiden mallikappaleet olivat suuren luokan yrityssalaisuuksia.

– Vuonna 2011 tuli herrasmies Kanadasta ja laittoi öljylautan palamaan. Symbian-tuotteet vedettiin pohjamutiin, Surakka sanoo.

Hän viittaa Nokian pääjohtajaksi tulleeseen Stephen Elopiin, jonka johdolla yhtiö luopui käyttöjärjestelmänsä Symbianin kehittämisestä. Elop kirjoitti Nokia-uransa alussa julkisuuteen vuotaneen muistion, jossa hän vertasi Nokiaa palavaan öljylauttaan ja haukkui oman yhtiönsä tuotteet.

– Loppuaika oli surullinen juttu, Surakka huokaa.

Juuri Elopin päätöksillä Nokia lopetti tuotannon Salossa, vaikka hän oli pääjohtajaksi tullessaan vakuuttanut tehtaan pysyvän kaupungissa. Pari vuotta myöhemmin, syyskuussa 2013, Elop myi Nokian matkapuhelinliiketoiminnan entiselle työnantajalleen Microsoftille.

Surakan työt jatkuivat ennallaan uuden työnantajan palveluksessa.

Nokian aikana Surakka oli selvinnyt yhdeksistä yt-neuvotteluista. Kymmenennet koituivat hänenkin kohtalokseen. Niistä ilmoitettiin heinäkuun alussa 2015. Surakka oli juuri aloittanut kesälomansa, kun hän sai tekstiviestillä kutsun tehtaalle seuraavaksi päiväksi saatteella ”prioritize your participation”.

Ilmoitus oli jälleen kerran karu: Microsoft sulkee tuotekehitysyksikkönsä Salossa. Taas tuhat ihmistä saisi kenkää.

 

Jari Surakka selvisi yhdeksistä yt-neuvotteluista, kymmenennet koituivat hänen kohtalokseen.

 

Salo on runsaan 50 000 asukkaan varsinaissuomalainen kaupunki noin 50 kilometriä Turusta Helsinkiin päin. Se tunnetaan Nokian lisäksi ainakin koripalloseura Vilppaasta, vilkkaasta torielämästä sekä Salorasta, Nokiaa edeltäneestä suuresta elektroniikkayhtiöstä.

Salon kaupunkikuvaa hallitsevat matalat liikerakennukset ja ilmaiset parkkipaikat. Salolaisten on päästävä joka paikkaan autolla – mielellään oven eteen. Ydinkeskustan kauppakeskuksen Plazan ilmainen parkkihallikin on useimmiten puolityhjä.

Kun joenrantaan viime vuoden lopulla suunniteltiin uutta paviljonkiravintolaa, paikallinen yrittäjäjärjestö torppasi suunnitelman, koska rakennus olisi vienyt neljätoista parkkipaikkaa.

Vuosien ajan kaupungin menestystä määritti Nokia. Salo ja Nokia kasvoivat yhteen niin tiiviisti kuin kaupunki ja yritys voivat. Huippuvuonna 2001 Salon yhteisöverotuotto oli 62 miljoonaa euroa, josta Nokian osuus oli 50 miljoonaa. Matkapuhelinyhtiön lähdön jälkeen yhteisöverotuotto on painunut kymmenen miljoonan euron tuntumaan.

Nokian rahoilla Salossa on rakennettu ja remontoitu terveyskeskukset, koulut ja urheilupuistot. Vielä vuosikymmen sitten Saloa tituleerattiin Suomen rikkaimmaksi kaupungiksi.

 

Nyt työttömyys on korkealla, asukasluku pienenee ja keskustassa on hiljaista.

– Kymmenen vuotta sitten Nokialla tehtiin kolmea vuoroa, ja torilla oli aamukuudeltakin säpinää. Sellainen on kokonaan loppunut, sanoo kaikkien salolaisten tuntema yrittäjä Matti ”Mara” Korhonen grillinsä terassilla Helsingintien varrella.

 

Nokian huippuvuosina grillillä oli aamukuudeltakin säpinää, muistelee yrittäjä Matti Korhonen.
 

 

Korhonen pyörittää kahden grillin (Maran grilli ja Maraniityn grilli) lisäksi torikahvilaa (Maran Torikeidas), golfklubin ravintolaa (Maran Klubi) sekä hiljattain ostamaansa baaria (Maran Baari), joka sijaitsee Maran grillin vieressä.

Jässikkämäinen Korhonen katselee ympärilleen Helsingintien ja Rummunlyöjänkadun risteyksessä ja kertoo, että kymmenen vuotta sitten paikassa oli kuuden ravintolan keskittymä.

Nyt kaupungilla liikkuminen on vähentynyt. Syksyllä ja talvella arki-iltaisin ei Korhosen mukaan ole liikkeellä ketään.

– Mutta kyllä kovalla yrittämisellä kumminkin leipänsä tienaa.

Ja ehkä vaikeudet ovat myös lähentäneet. Korhosen mukaan paikalliset yrittäjät tekevät nyt enemmän yhteistyötä kuin aiemmin, jolloin touhu oli kyyläämistä.

– Tyhjät liikehuoneistot eivät tuo yhtään mitään.

 

Salon vaikeudet alkoivat vaivihkaa jo kansainvälisen finanssikriisin mainingeissa syksyllä 2008. Nokia vähensi alihankintaa ja erityisesti vuokratyöfirmojen kautta palkattua henkilöstöä. Kaupungista hävisi vuodessa parituhatta työpaikkaa.

Syyskuussa 2009 Salo nimettiin äkillisen rakennemuutoksen alueeksi ja se sai valtiolta miljoonia erilaisiin aputoimiin. Kaupunki perusti palveluita, joilla tuettiin muun muassa yrittäjyyttä, työllistymistä ja kouluttautumista.

Samana vuonna kaupungissa oli toteutunut Suomen historian suurin kuntaliitos, kun 25 000 asukkaan Saloon liittyi yhdeksän lähikuntaa. Enimmillään Salossa asui keväällä 2011 yli 55 000 ihmistä. Sen jälkeen väkiluku on pudonnut noin 2 500:lla.

– Juuri asukkaiden menettäminen on dramaattisin muutos Nokian huippuvuosiin verrattuna, sanoo kaupunginjohtaja Lauri Inna.

Kun työikäistä väkeä ja lapsiperheitä lähtee muualle, verotulot pienenevät ja negatiivinen kierre uhkaa. Inna ei ollut pahimman murroksen aikaan Salossa. Hän aloitti kaupunginjohtajana viime vuonna. Hän näkee silti, että Salossa on päästy positiivisen kehityksen tielle nopeammin kuin hän olisi ajatellut.

Esimerkiksi työttömiä oli tämän vuoden heinäkuussa 600 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tällä hetkellä työttömyysprosentti on 10,9. Osin työttömyyden väheneminen johtuu siitä, että työttömiä on muuttanut muualle. Mutta kaupunkiin on myös syntynyt paljon uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

Saloon on luotu vuoteen 2025 ulottuva kaupunkistrategia, joka tiivistyy näin: Ensin kehitetään paikallista yrityselämää, minkä seurauksena syntyy työpaikkoja. Se parantaa aluetaloutta, mikä puolestaan tuo pysyvyyttä.

Strategiaan kuuluvat muun muassa sairaalan kehittämishanke ja tunnin junayhteyden lobbaaminen Turku–Helsinki-välille. Salon sijainti isojen kaupunkien välissä tuo paljon mahdollisuuksia.

– Salohan on loistava kaupunki, mutta tarvitaan isompi trendin muutos, Inna sanoo.

Innaa on mediassa sanottu yltiöpositiiviseksi, ja sen huomaa. Hän puhuu Salosta ”kymmenen minuutin kaupunkina”, jossa kaikki on nopeasti saavutettavissa.

– Meillä on paras tori, hieno joki, palvelut, ruoat... kaupunginjohtaja hehkuttaa.

– Mutta suurimman muutoksen täytyy tapahtua ihmisten korvien välissä. Kriisivuodet pitää pystyä muuttamaan valoisaksi tulevaisuudeksi.

 

Valoisan tulevaisuuden tekijät odottavat Nokian entisten toimitilojen aulassa. Jukka Vakula ja Jouko Urmas puhaltavat uutta henkeä Nokian raunioihin.

Kun Microsoft lopetti toimintansa Salossa vuonna 2016, sillä ei ollut enää kiinnostusta tyhjilleen jääneisiin tiloihin. Perustettiin Salo IoT Campus, joka osti tilat Microsoftilta. Kaupunki tuli mukaan 36 prosentin omistusosuudella, muut osakkaat ovat paikallisia yrityksiä tai sijoittajia. Jukka Vakula on yrityksen toimitusjohtaja.

 

Nokialta ja Microsoftilta tyhjilleen jääneissä tiloissa pyörii nykyisin Salo IoT Campus.

Jouko Urmas on puolestaan töissä Salon kaupungilla. Hän on yritysten palvelukeskuksen Yrityssalon yritysasiamies.

 

Kun Jukka Vakula runsas vuosi sitten aloitti IoT Campuksen toimitusjohtajana, hänellä oli edessään melko puhdas pöytä: lähes 90 000 neliötä tyhjää toimitilaa odottamassa vuokralaisia.

– Olisi ollut naiivia ajatella, että kun ostetaan tontti ja talo, kaikki firmat vain tulevat sisään, Vakula sanoo.

Hänen visionsa on luoda tulevaisuuden teknologioihin keskittynyt kampus, jossa on satoja firmoja ja tuhansia työpaikkoja. Vuokralle tulevat yritykset valikoidaan tarkasti.

– Kun tulee uusi firma, se kytketään kiinni olemassa olevaan verkkoon. Se voi löytää muilta kampuksen yrityksiltä esimerkiksi asiakkaita tai palveluita, Vakula sanoo.

Nyt kolmasosa tyhjistä tiloista on jo täytetty, ja uusia vuokralaisia tulee koko ajan.

Kampukselle muutti esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun yksikkö, jossa on 850 opiskelijaa, tulevia tradenomeja ja sosionomeja. Yksityisiä yrityksiä on noin 70, esimerkiksi kiinalainen älypuhelinvalmistaja Huawei sekä paikallisia kasvuyrityksiä, kuten pörssilistautumista suunnitteleva tietojärjestelmäyhtiö Nordic ID.

Tehdasalueen eteläpäädyssä on jo vuodesta 2013 toiminut lääketehdas Orion, joka työllistää suoraan ja välillisesti noin 150 ihmistä.

 

Jukka Vakula (vas.) ja Jouko Urmas houkuttelevat työkseen yrityksiä Saloon.
 

 

Salon onni äkillisessä rakennemuutoksessa on ollut toimiva yrityskenttä. Kaupungissa on peräti 5 000 yritystä, joista iso osa sinnitteli Nokian varjossa. Nyt niillä on aiempaa enemmän tilaa kasvaa.

– Ne ovat olleet meille pelastusrengas, kaupunginjohtaja Inna tiivistää.

Jo Nokian kukoistuksen vuosina Salon kaupungin päättäjiltä vaadittiin usein elinkeinorakenteen monipuolistamista ja varautumista siihen, että Nokia ei kannattele kaupunkia ikuisesti.

Kaupungin talous oli kuitenkin niin vahvasti sidoksissa matkapuhelinjättiin, että yhtiön toiveita kuunneltiin herkällä korvalla.

– Kun Nokia ilmoitti kasvavansa, kaupungin herrat kumarsivat ja sanoivat kyllä, kaavoitamme uuden asuinalueen ja rakennamme koulun, yritysasiamies Urmas kuvailee.

– Mutta ei tilanteelle voinut mitään. Ei kukaan poliitikko voi sanoa, että ei kiitos, älkää kasvako.

Nokian imun päättymisestä kertoo esimerkiksi Viitanlaakson asuinalue muutaman kilometrin päässä keskustasta. Vuosikymmen sitten, pahimmassa tonttipulassa, kaupunki kaavoitti pellolle satoja omakotitalotontteja, joiden arvioitiin menevän kaupaksi muutamassa vuodessa.

Valtaosa taloista jäi rakentamatta. Nyt pelto on kesannolla, ja tonttien rajoja merkitsevät liput liehuvat yksinäisinä tuulessa.

 

Salon korkeimpiin kuuluvan kerrostalon aulassa portaiden alla on rivissä rollaattoreita.

Ylimmässä eli seitsemännessä kerroksessa asuvat Kaarina ja Tapio Hyttinen. He muuttivat Saloon kahdeksantoista vuotta sitten Helsingistä jäätyään eläkkeelle. Hyttisten kolmesta tyttärestä kaksi oli muuttanut kaupunkiin jo aiemmin. Toinen tyttäristä työskenteli Nokian alihankkijalla ja toisen tyttären mies Nokialla.

 

Kaarina ja Tapio Hyttinen muuttivat Saloon vuonna 2000.
 

 

Hyttisillä ei ollut eläkkeellä erityistä syytä jäädä Helsinkiin, jossa he omistivat kerrostalokaksion. Salosta he pystyivät hankkimaan avaran ja valoisan kolmion hienolla näköalalla. Ikkunasta näkyy hulppea urheilupuisto, jota kaupunki vielä viime vuonna remontoi miljoonilla euroilla. On yleisurheilukenttä, kaksi jäähallia, useita jalkapallokenttiä, ­golfia, tennistä.

– Tämä on rauhallinen, pieni kaupunki. Ja luontoa on eri tavalla kuin Helsingissä. Uimahallikin on kauhean lähellä, Kaarina Hyttinen sanoo.

– Ja sairaala konttausmatkan päässä, aviomies heittää.

 

Nokian lähdön jälkeen myös Hyttisten tyttäret ovat lähteneet Salosta muualle töiden ja opiskelujen perässä. Hyttisten tilanne kuvaa kärjistetysti Salon demografista muutosta: nuoret lähtivät, vanhukset jäivät.

Toisaalta sellaista elämä on ollut aina. Eivät Hyttisetkään jääneet synnyinpaikkakunnilleen vaan lähtivät leveämmän leivän perässä pääkaupunkiin.

– Hiljenihän kaupunki paljon Nokian lähdettyä. Kehityksessä mentiin taaksepäin. Mutta kyllä täällä vieläkin jotain rakennetaan, Tapio Hyttinen sanoo.

– Pätkätöitä on enemmän. Se vaikuttaa nuorten perheiden tilanteeseen, kun varmaa työtä ei ole jatkossakaan, vaimo jatkaa.

 

Voikkaa, Kajaani, Kemijärvi...

Tarina on tuttu lukuisilta pieniltä suomalaispaikkakunnilta. Iso teollisuusyritys lopettaa toimintansa, sadat jäävät työttömiksi, eikä korvaavaa työtä yksinkertaisesti ole. Ihmisillä on asunnot ja lainat, mutta talolle ei löydy ostajaa eikä työn perässä muuttaminen houkuttele.

Kun Kirsi-Marja Eerikäinen oli saanut potkut Nokian isossa rysäyksessä vuonna 2012, samaan syssyyn tuli ero silloisesta avomiehestä. He joutuivat myymään yhteistä asuntoaan Salossa peräti kaksi vuotta.

Eerikäinen kertoo, että moni entinen työkaveri on kouluttautunut uuteen ammattiin. On lähihoitajia, bussikuskeja, taksinkuljettajia ja hitsareita. Osa löysi töitä elektroniikka-alalta.

Eerikäinen sai ensin hoitovapaan sijaisuuden laitoshuoltajana Salon kaupungin vanhusten palveluyksiköstä. Pestin päätyttyä hän löysi itsensä tunnin ajomatkan päästä Lohjalta elektroniikkafirma Enicsin palveluksesta. Hän ehti asua Lohjalla kolme vuotta, kunnes löysi miehen Salon Perniöstä ja alkoi suhata viikonloppuisin taas toiseen suuntaan. Sitten hän pääsi töihin salolaiseen elektroniikkafirmaan Sulaoniin.

 

Nokian toimitilat Salossa olivat yli kahdenkymmenen jalkapallokentän kokoiset.
 

 

Eerikäinen istuu Perniöntien ABC:n terassilla ja hörppii iltapäiväkahvia. Työvuoro elektroniikkafirmassa on juuri päättynyt.

Eerikäinen tietää, millaista oli elää Nokia-kuplassa. Yhteen aikaan lähes kaikki tutut ja kaverit olivat nokialaisia.

Nokian henkilökortilla sai alennusta uimahallista ja kultasepänliikkeestä. Yhtiön toimitilatkin olivat kuin kaupunki kaupungissa. Tuhansien ihmisten legendaariset kesäjuhlat ja pikkujoulut eivät voineet olla näkymättä Salon kokoisessa kaupungissa.

– Aika kuollutta täällä oli Nokian jälkeen, Eerikäinen sanoo.

Silti hän muistelee Nokia-vuosiaan ylpeydellä ja lämmöllä. Hän sanoo, että oli hienoa kuulua maailmalla hyvin tunnetun brändin jengiin.

Mutta kun yt-neuvottelut alkoivat alkuvuonna 2012, Eerikäinen toivoi saavansa potkut – niin kuin sitten saikin. Hän ei halunnut jäädä, koska töiden tekeminen oli pitkään ollut niin epävarmaa. Lopussa Nokia ei ollut enää se sama Nokia kuin 1990-luvun puolivälissä.

– Ei minulla ikäväkään ole. On Nokian ulkopuolistakin elämää.

 

Yritysasiamies Urmaksen mukaan suurin osa viimeisessä Microsoftin aallossa irtisanotuista on päässyt pois työvoimatoimiston listoilta joko työllistymällä Saloon tai muualle. Pendelöinti Turkuun ja pääkaupunkiseudulle on yleistä.

– Rautatieaseman parkkipaikka on arkiaamuisin täyteen ammuttu, Urmas kuvailee.

Nyt Salon pitäisi pystyä kääntämään muuttotappio muuttovoitoksi ja houkuttelemaan kaupunkiin työikäistä väestöä.

Samaan aikaan on kuitenkin myös työvoimapulaa, kuten kaikkialla positiivisen talousvireen vetämässä Suomessa. Esimerkiksi koodareista on pulaa joka paikassa.

– Kaupungissa on yksi kadunpätkä, jossa on kolme metalliteollisuuden yritystä. Niistä on kerrottu, että kadun varrella olisi työpaikat kahdellekymmenelle CNC-koneistajalle, Urmas sanoo.

Kampusta pyörittävän yrityksen toimitusjohtaja Vakula näkee, että yhtälö voidaan ratkaista parhaiten joko koulutuksella tai hankkimalla työvoimaa ulkomailta. Juuri tällaisissa tapauksissa ammattikorkeakoulun ja kymmenien yritysten läheisyys helpottaa yhteistyötä ja toimivien ratkaisujen rakentamista.

 

Kun Nokian matkapuhelintuotanto loppui, työttömäksi jäi varsinkin vähän koulutettuja naisia. Jo silloin Saloon alkoi syntyä uusia yrityksiä, mutta ei niinkään muodikkaita startupeja vaan vaikkapa koirahotelleja, Tupperware-yrittäjyyttä, kampaamoita ja muuta pienimuotoista itsensätyöllistämistä.

Matkapuhelinten suunnittelijoina työskennellyt valkokaulusporukka taas on perustanut lukuisia kasvavia ja työllistäviä firmoja.

Oman yrityksen perusti myös Jari Surakka.

Hän johdattaa työpaikkaravintolan lähellä olevalle ovelle. Sen takana sijaitsee protopaja, jossa hän työskenteli Nokian ja Microsoftin aikoina. Nyt tilat ja laitteet kuuluvat hänen omalle yritykselleen, Protohouse Finland Oy:lle.

 

Potkujen jälkeen Jari Suraka perusti oman yrityksen.
 

 

Surakka oli suunnitellut yrityksen perustamista pitkään, mutta potkut Microsoftilta sinetöivät ajatuksen. Hän osti laitteet entiseltä työnantajaltaan ja palkkasi pari työkaveriaan. Yrityksen toiminta käynnistyi pari viikkoa Microsoftin irtisanomisajan päättymisen jälkeen.

Surakan firma tekee 3D-tulostusta, koneistusta ja laserleikkausta, prototyyppejä maan ja taivaan väliltä. Asiakkaita on kahdessa ja puolessa vuodessa ollut yli 180, ja työntekijöitäkin on Surakan lisäksi jo viisi. Vain yhdellä ei ole Nokia-taustaa.

– Nokian aikaan tehtiin kännykkä, kännykkä, kännykkä, tabletti, kännykkä, kännykkä. Nyt saamme tehdä kaikkea satelliitin jaloista 3D-printattuun lääketieteen sovellukseen tai käteen. Ei ole mitään rajoja, Surakka intoilee.

 

Yrittäjän työviikot olivat alussa jopa 60-tuntisia: ensin arkisin kymmentuntisia päiviä ja viikonloppuna kymmenen tuntia päälle. Riskit ja vastuut ovat kovat, sillä rahat työntekijöiden palkkoihin ja lomarahoihin on saatava kasaan joka kuukausi.

Surakka on yrityksensä ainoa myyntimies eli vastuussa siitä, että osaaville työntekijöille riittää töitä. Nyt työjono on jo parin viikon mittainen, Surakan mukaan jopa hieman liian pitkä prototyyppien tekemiseen. Uusi koneistaja on ollut haussa kuukausien ajan, mutta Salosta ei näytä löytyvän sopivaa työntekijää.

Kaikesta huolimatta Surakasta huokuu optimistisuus. Hän haaveilee miljoonaliikevaihdosta ja kymmenen ihmisen työllistämisestä. Erityisen tärkeää hänelle on ollut työllistää vanhoja työkavereita Nokialta, salolaisia perheenisiä.

Ja nyt hän on erityisen iloinen kampukselle syntyneestä yhteisöstä, uudesta pöhinästä. Ovet ovat avoimet, uutta väkeä tulee koko ajan sisään ja aktiviteetteja riittää. Kuntosalikin on avattu uudelleen, samoin respa. Myös postitukset hoituvat hienosti, ihan niin kuin ennen vanhaan.

– Homma toimii taas niin kuin pitääkin.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Rikkaruohonen: Juice ja Eesti esillä nytkin perkeleesti

Ostaja maksoi yli miljoonan taideteoksesta, joka tuhosi itsensä – Kiasman johtaja kertoo, mitä järkeä siinä on

Kolumni: Jostain syystä yhtenä päivänä vuodesta on okei arvostella naisten ulkonäköä oikein kunnolla

Esikoiskirjailija Tuire Malmstedt kirjoitti lapsensurmista ja kauhistui omia ajatuksiaan: "Itkin ja tärisin unissani"

Markku Kulmala on yksi maailman arvostetuimmista ilmastotutkijoista, ja huomenna hän kertoo maailmanlaajuisen uutisen

Poliisi ryhtyy ostamaan kalustoa, jota se aiemmin lainasi Puolustusvoimilta

Kolumni: Millä perusteella sinä äänestät huhtikuussa?

Kolumni: Häpeä itsekkyyttäsi, lapseton ihminen

Linnan juhlien puvuista on tullut kannanoton väline – "Shokeeraamista en pidä tyylikkäänä", sanoo usealla puvulla kohauttanut suunnittelija

Linnan juhlien jälkeen lattioilta kerätään vierailta pudonneita kunniamerkkejä – ja ensi viikolla niitä jaetaan taas tuhansittain lisää

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.