Pomot tarvitsevat sivistystä – ja näytelmät opettavat usein enemmän kuin johtamisoppaat

Johtamiskouluttaja Pekka Mattilan tuore kirja Peilejä johtamiseen nostaa keskipisteeseen johtajan ihmisenä. Millainen on johtajan kaari työelämässä, millaisella näyttämöllä seistävä ja miten suhtautua vääjäämättömään uran hiipumiseen?

Kirja asettaa johtajan peilin eteen katsomaan ja ymmärtämään itseään. Ja jos peilistä näkyvä ihminen ei ala avautua, on syytä ottaa avuksi itsetuntemuksen apuvälineet, esimerkiksi kaunokirjallisuus ja elokuvat.

Niiden avulla voi ymmärtää itseään, omaa asemaansa ja elämää, minkä ei pitäisi olla vierasta etenkään johtavassa asemassa. Mutta se vain on.

– Älä lue vain Harvard Business Review’ta tai johtamisoppaita, vaan lue näytelmiä ja kaunokirjallisuutta. Etenkin näytelmät ovat hyviä, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa käytäntöön suuntautuneena professorina opettava Mattila kiteyttää.

Johtaminen halutaan usein nähdä viileän konemaisena toimintana, vaikka sen keskiössä on ihminen vahvuuksineen ja puutteineen. Jos johtaja ei tunne itseään, ovat vaarana vauhdin hurmassa tehdyt ylilyönnit tai toisaalta syvyyteen putoaminen, kun vastoinkäymiset katkaisevat uran.

Tällaisista asioista on kirjoitettu lasten kasvatuksen ja parisuhteen viitekehyksessä, mutta ei johtamisen kannalta, Mattila sanoo.

Ongelmana johtamisessa ovat muun muassa suomalaisten johtajien tyypilliset koulutusputket. Tekniseen tai kaupalliseen koulutukseen on harvoin mahtunut mukaan humanistista tai yhteiskuntatieteellistä opiskelua. Johtajista tulee tarpeettomasti kehnoja ihmistuntijoita ja huonoja keskustelijoita.

Tutkintojen kaksiportaisuus on alkanut muuttaa tilannetta, mutta hitaasti, Mattila sanoo.

Toisaalta asenneilmastokin suhteessa kulttuurin kaltaisiin pehmeisiin taitoihin on muuttunut. Johtamisessa korostetaan funktionaalisuutta, ja työelämä on muuttunut kiivastahtisemmaksi. Vanhat sivistysihanteet ja esikuvat ovat ajan saatossa hioutuneet näkymättömiin.

– Se, että et ole lukenut elämäsi aikana yhtään kirjaa, oli aikaisemmin noloa, mutta nyt se tekee sinusta kovemman tyypin, Mattila kärjistää.

Pikakurssien sijaan ihmisten olisi siis hyvä istua alas, keskustella ja käyttää apuvälineitä itsetutkiskelussaan.

– Kun keskustelemme esimerkiksi fiktiosta, puhumme samalla itsestämme. Näytelmien ja legendojen kautta itsestä puhuminen ja tunnepuhe on kuitenkin helpompaa, hän sanoo.

Yksi kerta ei riitä. Itsensä tarkastelemisen pitää olla säännöllistä, esimerkiksi viikoittaista, jotta muutosta voi aidosti tapahtua, Mattila sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .