Professori: Kunnat hakevat hoivapalveluissa yhä vain halvinta hintaa, ja siinä on kyse laiskuudesta

Kunnat katsovat vain hintaa kilpailuttaessaan vanhusten hoivapalveluja, kritisoi julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.

– Kun kilpailutetaan vain hintaa, yritys voi luvata tarjouskilpailuvaiheessa mitä tahansa. Palveluntuottajalta puuttuvat kannustimet ylläpitää korkeaa laatua, Voutilainen sanoo.

 

Kun hinta ratkaisee, tarjouskilpailun voittaa usein Attendon tai Esperi Caren kaltainen suuri hoivayritys.

Tarjouskilpailussa ei pisteytetä laatua, vaan laatutekijät määritellään yleensä kunnan laatimassa palvelukuvauksessa. Siinä sovitaan esimerkiksi hoitajamitoituksesta, päivittäisistä ruokailuista tai vaikkapa siitä, että jokaisen asukkaan tekohampaat jynssätään päivittäin.

Palvelukuvauksen pohjalta pyydetään tarjoukset ja valitaan halvin.

Kunnat kertovat kilpailuttavansa halvinta hintaa yleensä siksi, että laadun mittaaminen tarjouskilpailuissa on vaikeaa ja työlästä. Voutilaisen mielestä kyse on viitseliäisyydestä.

– Ei se välttämättä ole niin vaikeaa. Tiedän esimerkiksi kilpailutuksia, joissa palveluntuottajaa koskevan asiakaspalautteen keskiarvo on otettu yhdeksi laatutekijäksi kilpailutuksessa. Tieto kertoo, miten laadukkaasti yritys on aiemmin toiminut.

– Ongelmana tässä on se, että luotettavaa ja riippumatonta asiakaspalautejärjestelmää ei vielä ole, Voutilainen huomauttaa.

 

Kuntien kilpailutuksia sääntelevä hankintalaki uudistui vuonna 2017. Uusi laki määrää, että jos kilpailutetaan vain halvinta hintaa, ratkaisu on erikseen perusteltava.

Voutilaisen mielestä lain muutokset olivat lähinnä muodollisia. Käytännössä halvimman hinnan kilpailuttaminen on yhä yhtä mahdollista kuin ennenkin.

– Lakiuudistus ei selkeyttänyt pelisääntöjä mitenkään. Halvimmalla hinnalla kilpailuttamisesta ei voi edes valittaa markkinaoikeuteen, joten sääntelyn velvoittavuus on heikko.

 

Voutilaisen mielestä kuntien hankintamenettelyjä pitäisi kehittää edelleen. Hän ehdottaa kannustinjärjestelmää: jos hoivakodissa on esimerkiksi ennakoitua vähemmän loukkaantumisia ja sairastavuutta ja enemmän viriketoimintaa vanhuksille, kunta maksaa yritykselle jonkinlaisen tuloksellisuusbonuksen.

– Kriteerien pitää kuitenkin olla todennettavissa. Tällainen malli ei välttämättä tulisi kunnalle kalliimmaksi, jos kannustimilla ehkäistäisiin sairaiden vanhusten siirtoja erikoissairaanhoitoon. Se vasta kallista onkin.

 

Hankintamenettelyllä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos palveluntuottaja ei noudata sopimusta. Viime kädessä kunta tai kuntayhtymä vastaa siitä, että palvelut ovat sitä mitä tilattiin.

Voutilainen arvioi, että viimeaikaisissa hoivaskandaaleissa vikaa on ollut sekä tilaajissa että tuottajissa.

– Kun kunta haluaa mahdollisimman halpaa, yritys tavoittelee voittoa ja siihen yritetään sovittaa laatua, yhtälö on mahdoton. Koko ajatusmalli on lähtökohtaisesti absurdi. Uskon, että tällä ajattelutavalla näemme lisää sellaisia ongelmia, joita nyt on nähty.

Kunnat pelkäävät markkinaoikeutta

Kuntaliiton johtava lakimies Katariina Huikko puolustaa sitä, että hoivapalveluita kilpailutetaan vain hinnalla.

– Kun asetetaan laadun vähimmäisvaatimukset riittävän korkealle, saadaan yleensä parempia sopimuksia kuin niin, että asetetaan laatuvaatimukset alas ja valitaan hinta–laatu-suhteella. Jälkimmäisessä ongelmana on se, että tarjouskilpailun voi voittaa, kunhan vain tarjoaa tarpeeksi halvalla, Huikko sanoo.

Hän arvioi professori Tomi Voutilaisen tavoin, ettei uusi hankintalaki juuri muuttanut kuntien hoivahankintoja.

– Kilpailutuksia voi tehdä niin hinnalla kuin hinnan ja laadun yhdistelmänäkin. Uutta on se, että laki velvoittaa kuntia kuvaamaan tarkemmin, miten laatu on huomioitu.

Miksi hoivapalvelujen hankinta on niin vaikeaa?

– Laadulliset vertailuperusteet eivät ole tarpeeksi yksiselitteisiä ja mitattavia, minkä takia tarjoajat ovat riitauttaneet niitä markkinaoikeudessa. Kunnat taas kokevat, että vertailuperusteiden asettaminen on haastavaa.

Tomi Voutilaisen ehdottaman kannustinjärjestelmän ongelmana on Huikon mukaan mitattavuus.

– Mikä on se taso, johon asiaa verrataan?

Kannustinjärjestelmän tapaisia malleja on Huikon mukaan kokeiltu. Niistä on myös korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä, kun palveluiden tarjoajat ovat riitauttaneet järjestelmiä testatakseen niiden lainmukaisuutta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .