"Professorit ovat enemmän rahankerääjiä kuin pedagogeja"

Tietokirjailija ja toimittaja Jani Kaaro huomaa työssään tiedemaailman tiukentuneet tehokkuusvaatimukset.

Palkittu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro kaipaa uudenlaista ajattelua talouteen.

– Jos halutaan muutosta, pitäisi ajatella radikaalisti uudella tavalla. Esimerkiksi Kreikan kaltaisissa tapauksissa voisi aloittaa puhtaalta pöydältä, antaa velat anteeksi, hän sanoo.

Kaaron mukaan taloudessa ja politiikassa on jo pitkään käytetty samoja, tuttuja palikoita, joita vain järjestellään hieman eri asentoihin. Hän ihmettelee, että poliitikot kaipaavat kyllä uusia avauksia, ajattelua "boksin ulkopuolelta", mutta vievät samalla mahdollisuuksia tällaiselta toiminnalta.

– Mielikuvitus ja luovuus tarvitsevat vapautta. Sellaista ilmapiiriä, jossa voi leikitellä, olla huoleton. Nyt yliopistojen ja korkeakoulujen on pakko säästää ja leikata, ajatella valtavasti tehokkuutta.

Tiedetoimittajan työssään Kaaro törmää alituiseen tehokkuusvaatimuksiin: kohtaamiset professorien kanssa jäävät nykyään vähäisiksi.

– Kun ennen soitin jostain asiasta, professorit pyysivät käymään. Nyt heillä ei ole aikaa. He ovat enemmän rahankerääjiä kuin pedagogeja.

Tiedetoimittajana Kaaron aiheet vaihtelevat geeneistä kieliin, hiukkasista käyttäytymiseen. Hän suosittelee tutuilta poluilta poikkeamista myös tieteentekijöille. Biologien pitäisi keskustella runoilijoiden kanssa ja geneetikkojen historioitsijoiden kanssa.

– Rajat ylittävästä yhteistyöstä ovat syntyneet esimerkiksi nykyiset tietokoneiden käyttöjärjestelmät. Onneksi Piilaakson teknohipit ja bisnesmiehet löysivät toisensa.

Kaaron oma ura alkoi luontoharrastuksesta. Hän pääsi 15-vuotiaana Nuorten Luonto -lehden ja 19-vuotiaana Helsingin Sanomien tiedesivujen avustajaksi. Opiskelut Kaaro jätti kesken jo lukion ensimmäisenä vuonna koulukiusaamisen takia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.