Rikkaruohonen: Juice ja Eesti esillä nytkin perkeleesti

Suomalaisten suussa Viro ei ole kirosana, kirjoittaa Pertti Ruohonen.

Lauantaina Giacomo Puccinin säveltämä La Boheme -ooppera Tallinnassa, tiistaina Juice-elokuvan maailmanensi-illassa Kuopiossa. Tuhdisti boheemisuutta neljään päivään.

Mieli palasi ja halasi vuoteen 1988. Silloin Tallinnan laululavalla Glasnost Rockissa oluthuurteisen Juice Leskisen Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti -kappale upposi monikymmentuhatpäiseen kuulijakuntaan, joka lauloi itseään irti Neuvostoliitosta.

Juice elää nyt elokuvassa, Viro vapaana. Naapurikansojen ystävyys on eri tavalla kallista, se ei riipu hallintomallista.

Viikonvaihteessa laivalla tai Tallinnassa oli vaikea uskoa uutisia, että suomalaisten Viron-matkailu on vähentymässä kallistuneiden hintojen vuoksi. Joka paikkaan oli jonoa ja janoa.

Neljän ihmisen viiden minuutin taksi satamasta Viru-hotelliin maksoi 20 euroa. Seuraavana päivänä kahdeksan hengen 15 minuutin taksi Virusta taidemuseo Kumuun 9 euroa. Drinkki ensimmäisessä ravintolassa 8,90, viereisessä 3,50.

Näin on markkinat(alous).

Silti suomalaisten suussa Viro ei ole kirosana. Paluulaivalla kuului hoilausta Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain, Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!

Rikusta asiaa. Juice-elokuvassa Riku Nieminen tekee loistoroolin Juicena. Laihtuu ja lihoo litratolkulla ihan niin kuin Juicekin.

Elokuva on hyvä, mutta tietenkin vain osa elämää. Enemmän faktaa kuin fiktiota. Ainakin se on dokumentti, koska Juice oli osa-aikadoku. Elokuva on myös dokumäntti, koska moni doku on siinä mäntti.

Elokuvan jälkeen Juicen pikkuveli Arvo oli suht tyytyväinen:

– Tulihan se lapsuus- ja muine kohtauksineen liiankin lähelle. Mutta realistinen toteutus. Hyvä, että Jussista ei tehty pyhimystä eikä yli-ihmistä.

Elokuvassa vilahtava Juice-elämäkerran kirjoittaja Antti Heikkinenkin hykerteli:

– Ei ole mikään Wikipedia-toteutus.

Anttia ja Heikki(si)ä on rutkasti: Antti Heikki Pesosen filmikäsikirjoitus liittyy löyhästi Antti Heikkisen kirjaan. Juicea eläessään ja etenkin kuoleman jälkeen kaveeraavaa Mikko Alataloa näyttelee Antti Tuomas Heikkinen.

Ravintola Talukörtsissä Tallinnassa tuli tilatuksi Palavat metsästäjän makkarat. Tuli nähdyksi makkaroissa liekehtivä elävä tuli, joka vain koheni kosketellessa.

Päätin sammuttaa ensin janon. Virhe! Lopputulos oli Palaneet makkarat. Mutta äidin opein; lautanen tyhjäksi.

Tuli...pahan koetuksi ja ymmärretyksi henkilökohtaisesti mitä tarkoittaa hiilinielu.

Kirjoittaja on pakinoitsija jo kolmannessa polvessa.