Rikkaruohonen: Vaatteet päällä esiintyi vain Matti Johannes Koivu

Tuli vietettyä henkilökohtainen Helsingin juhlaviikko.

Se alkoi yleisestä saunasta ystävän 60 vee -pippalolla. Avaran saunan lauteilla paljastui noin 30 miehen alastoman totuuden toveruus. Rivit ja hiukset olivat harventuneet. Meitä elossa olevia elämä oli kohdellut hyvin(voivasti). Siitä palkintona oli kylmää olutta ja napakoita nakkeja. Jalommilla juomilla täytettiin lahjapöytä.

Vaatteet päällä pukuhuoneessa esiintyi vain Matti Johannes Koivu kitaroineen. Nostalgian varmisti Irwin Goodmanin ikivihreä Työmiehen lauantai. Mutta juhlaväki ei mennyt viideltä saunaan eikä kuudelta putkaan. Vaan meni seitsemältä saunaan, kymmeneltä kapakkaan ja osa (virkamiestyyliin) neljältä kotiin.

Huppeli on Helsingissä nykyään syytä pelata niin, että löytää itse majapaikkaansa. Taksit eivät aina löydä. Viikon viidestä kolme ei osunut perille ilman apua. Näiden kolmen kuskijakauma oli mustavalkoinen.

Rauhallisempaa juhlinta oli äidin synttäreillä. Vuosia ei ole syytä mainita, koska monen mielestä ulkonäkövertailussa alan olla jo äitiäni vanhempi.

Lastenlasten albumikirja mummille oli varmasti tuore. Viimeiset kuvat ja tekstit asemoitiin Helsingin lähijunassa matkalla synttäreille. Seuraavana päivänä kirja(sto)teema jatkui oivallisesti rakennetussa Oodissa, jonne tytär muisti palauttaa myöhässä olevat lainauksensa.

Matkailutoimittajien (K)illan 50-vuotisjuhlan puheessa oli pakko muistella yhtä Ylen jykevää miestä. Hänen matkansa jatkuu jo tuonpuoleisessa, mutta luvallaan silti kerro(i)n:

Jaettiin Pellikan Ollin kanssa hotellihuone Puolassa 1990-luvulla. Aamulla oli edessä kotiinlähtö. Olli pakkasi illalla ja asettui ajoissa nukkumaan. Minulla levottomat jalat eivät asettuneet, päätin pistäytyä Krakovan yössä.

Olli ohjeisti, että tulet takaisin ajoissa, hiljaa, et herätä, et laita valoja, etkä koske hänen tavaroihinsa.

Livahti myöhään, mutta sovitusti pakkasin pimeässä.

Hirveä meteli aamulla. Näky herätti kerralla – jopa hilpeyttä. Edessäni hyppi pelkässä t-paidassa, alaosa avoimena, mies yli satakiloinen, joka ei ollut iloinen.

– Missä on mun kalsarit!!?

– Mistä minä tiedän.

– Sä oot pakannut ne omaan laukkuus, kailotti mies, jolle oli pakannut vihaa päälle.

Vieraat kalsarit löytyivät laukkuni pohjalta. Olli veti ne jalkaansa, poistui sanaakaan sanomatta.

Juoksin uusintapakkauksen jälkeen viimeisenä lentokenttäbussiin.

Tervetulotoivotus oli kailotus:

– Varokaa kaikki, tuolta tulee se hullu savolainen kalsarivaras!

Kirjoittaja on pakinoitsija jo kolmannessa polvessa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .