Runoilija Susinukke Kosola tappelee rappiotaiteilijan leimaa vastaan

"Yritän, etten romantisoi runoissani juomista", kriitikoiden kehuma sanataiteilija sanoo.

Turkulainen runoilija Susinukke Kosola, oikealta nimeltään Daniil Kozlov, 25, kohosi kaksi vuotta sitten kriitikoiden suosioon .tik.-esikoisrunokokoelmallaan. Teoksessa Kosola kirjoittaa rujosti ahdistuksen ja ulkopuolisuuden tunteista ja päihdehuuruisista sekoiluista. Myös Kosolan toisessa, tänä keväänä ilmestyneessä Avaruuskissojen leikkikalu -runokirjassa maalataan ahdistuneita mielenmaisemia. 
Rujot säkeet pulppuavat omasta elämänkokemuksesta. Kosolan elämäntarinaa on vaikea tiivistää kirjoitettuna niin, ettei se näytä romantiikassa pikkelöidyltä kasvu- ja selviytymistarinalta. Siinä tarinassa koulukiusatusta nörtistä kasvaa raivoa poreileva renttukapinallinen, joka suistuu päihteiden pehmittämiin pohjamutiin ja ponnistaa sieltä kiitellyksi taiteilijaksi.


Nyt Kosola latelee muutaman vuoden takaisia mielenterveysongelmiaan huolettoman kuuloisesti.
– Vaikea masennus, päihdeongelma, pakko-oireisuutta, epämääräinen ahdistuneisuushäiriö ja muita herkkuja pinnalla.
Kosola tiedostaa toki olevansa tarinoineen kuin rappiotaiteen oppikirjasta: sielu lommolla kärsivä hahmo, jonka sisuskaluja kärventää luovuuden sisäinen pakko.– Noudatan dekadenttia taiteilijamyyttiä valitettavan paljon! hän voihkaisee ja nauraa päälle.


Runopiireistä monelle tulee ehkä vertailukohtana mieleen Miki Liukkonen, jonka julkisuuskuva perustuu paljolti boheemiin rappiotaiteilijamyyttiin. Hänet tunnetaan uhoa tihkuvista haastatteluistaan, joissa hän avautuu humalassa ahdistuspuuskistaan, päihdesekoiluistaan ja naissuhteistaan.
Mutta siinä missä Liukkonen liitelee rehvakkailla esiintymisillään lähelle pelleilyn rajoja, Kosola tahtoisi ponnistaa julkisuuteen vähemmän leveässä v-asennossa.


– Rappiotaiteilijaksi profiloituminen on haitallista. En halua, että se saa nuoret dokaamaan ja tekemään paskaa taidetta ja kokemaan itsensä hyviksi mulkkuudessaan. Yritän, etten romantisoi runoissani juomista vaan kuvaan sitä maailmaa lähinnä hengissä selviytymiseksi, hän sanoo.
– Vähän vinksahtaneesta asemasta on helppo havainnoida maailmaa kiinnostavalla tavalla, mutta hyvää taidetta voi tehdä myös harkittuna ajatustyönä. Ei se vaadi jumalallista inspiraatiota, mielenterveysongelmaa tai hirveää kärsimistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.