Saarijärvellä viihtyvä koomikko Teemu Vesterinen on vahva, sanavalmis ja itsevarma – ja sitten hänessä on se toinen puoli

"Koomikoksi tuntuu eksyvän siipeensä saaneita, kiusattuja ja hakattuja ihmisiä."

Lavalla Teemu Vesterinen, 40, on rohkea ja itsevarma.

Kotona keittiönpöydän ääressä Teemu Vesterinen on hauras ja harkitsevainen, melkeinpä ujo. Hän ravitsee välillä ajatuksiaan lohella ja pähkinöillä, vetää syviä hengityksiä ja ottaa tilaa rauhoittuakseen.

Yhtäkkiä Vesterinen kääntää selkänsä ja alkaa piirtää kädellään kahdeksikkoa ilmaan. Hänen päänsä nytkähtää säännöllisesti vasemmalle kahdeksikon tahdissa.

– Tämä on neurokiropraktikon neuvomaa kuntoutusta. Teen tätä kahdeksan kertaa päivässä, Vesterinen kertoo innostuneena.

Kuntoutuksen ansiosta Vesterinen voi tällä hetkellä hyvin.

Aina niin ei ole ollut.

"Ihminen tajuaa kehostaan yllättävän paljon"

16-vuotias Vesterinen makasi sängyllä tytön vieressä ja tärisi rajusti. Alla oli villi juhannus: liikaa viinaa ja liian vähän unta – sekä voimakas seksuaalinen kiihottuminen.

Tilanne oli todella outo.

Myös samalla mökillä olleet kaverit hätääntyivät, kun kuulivat, mitä oli tapahtunut.

Neurologisissa tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään poikkeavaa.

18-vuotiaana Vesterinen tärisi taas kauttaaltaan. Alla oli raskas työjakso isän kaupassa: liikaa töitä ja liian vähän lepoa.

Vaikka reaktio oli raju, Vesterinen tunsi jälleen, että tärinä on vaaratonta.

– Ihminen tajuaa kehostaan yllättävän paljon, kun sitä osaa kuunnella.

Meni kuitenkin vuosia, että Vesterinen ymmärsi, mitä hänen sisällään tapahtuu.

Komiikan pariin Jyväskylässä

Komiikan Vesterinen löysi parikymppisenä, kun hän opiskeli suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Tarkkoja vuosilukuja Vesterisen on vaikea muistaa, sillä hän saapuu Sunnuntaisuomalaisen haastatteluun suoraan Brysselin-lomalta vähillä unilla.

– Stressaantuneena ja väsyneenä pääni sakkaa.

Yhtäkkiä tuntuu pahalta, että edes pyysin tätä haastattelua.

– Enkä olisi varmaan edes suostunut, mutta kun on kesäteatteriprojekti, jota pitää promota, Vesterinen sanoo virnistäen.

Kyseessä on Teatteri Eurooppa Neljän näytelmä, jossa Vesterinen on mukana käsikirjoittajana ja näyttelijänä.

– Pyysin teatterilta luvan tähän haastatteluun, koska mietin, haittaako markkinointia, jos yleisö alkaa pelätä, että Vesterinen vetää viimeisillä voimillaan ja romahtaa lavalle, hän sanoo.

Ja nauraa päälle.

– Ei tilanne enää niin huono ole.

Oudoista kohtauksista luottorutiiniksi

Armeijassa kesken rankan marssin Vesterinen tärisi jälleen niin, että joutui sairaalaan.

Myöhemmin tuli ahdistus- ja masennusjaksoja. Vesterinen huomasi kuormittuvansa helposti ja oivalsi vähitellen olevansa erityisherkkä. Vuonna 2010 hän hakeutui kehoterapiaan. Terapeutti kertoi hänelle TRE-stressinpurkumenetelmästä, jossa kehosta vapautetaan jännitystä lihaksia tärisyttämällä.

– Se kävi täysin järkeen sen kanssa, mitä kehoni oli sanonut minulle 16-vuotiaasta saakka.

Vesterinen opetteli hyödyntämään tuttua tärinäreaktiota tietoisena menetelmänä. Oudot kohtaukset muuttuivat turvalliseksi luottorutiiniksi. Kiinnostavat työtarjoukset kuitenkin seurasivat toisiaan ja kalenteri pursusi yli äyräidensä.

Syksyllä 2010 Vesterinen kyyhötti kyykyssä auton takana Forssassa ja häpesi itseään. Alla oli tavallistakin paremmin sujunut stand up -keikka, jonka jälkeen yleisö jäi taputtamaan encorea.

– Kun ei tarpeeksi palaudu ja lepää, mikään ei enää riitä. Halusin vain äkkiä pois sieltä. Siinä ei ollut järkeä, vaan ne olivat syvältä stressistä kumpuavia fiiliksiä.

Vesterinen jäi keikkatauolle ja harkitsi jopa lopettamista. Palo tehdä komiikkaa kuitenkin voitti. Pyörät lähtivät taas liikkeelle – ja alkoivat jälleen pyöriä liian kovaa.

Takaisin Saarijärvelle

Syksyllä 2014 Vesterinen asui Helsingissä ja teki töitä valtakunnan valokeilassa mutta voi huonosti. Suuressa kaupungissa oli liikaa ärsykkeitä ja palaveripöydissä liikaa ihmisiä.

Esimerkiksi tv-ohjelma Noin viikon uutisten tekeminen oli todella rankkaa, eikä edes kovin hauskaa.

– Se oli liian hektistä ja sekavaa. Jukka Lindströmin tapa toimia on tehokas, mutta minulle se on ihan myrkkyä, kun fokus hyppii. Olin kroonisessa paniikissa koko ajan.

Samaan vaiheeseen osui lyhyt ja repivä rakastuminen, joka vei viimeisetkin mehut.

Vesterinen päätti palata Saarijärvelle, isän pihapiiriin rakennettuun rantamökkiin.

– Tämä on tällainen toipilasparantola. Saarijärvellä hermostoni ei ole koko ajan piikit pystyssä.

Moni on huomannut, että maalla olo on tehnyt Vesteriselle hyvää.

– Koomikkokaverit saattavat soittaa ja kysyä kuulumisia, mutta oikeasti he taitavat udella, miten elän, jotta voisivat tarvittaessa ottaa mallia.

Ei diagnoosia

Vesterisellä ei ole varsinaisia diagnooseja, mutta vuosien varrella hän on lukenut oireistaan paljon ja löytänyt itselleen sopivat harjoitteet.

Parasta aikaa Vesterinen etsiskelee optimaalista työmäärää ja tekee kesäteatterin lisäksi stand up -keikkoja ja -tuotantoja. Lisäksi hän opiskelee TRE-menetelmää opettaakseen sitä muille.

Samalla hän kuntouttaa itseään sensomotorisilla ja neurologisilla harjoitteilla – kuten ilmaan piirrettävillä kahdeksikoilla.

– Enää ei ole sellainen joka suunnasta tuleva ahdistus, ja myös keskittymiskyky on parantunut. Mutta kognitiiviset valmiudet eivät vieläkään skulaa kunnolla. Minulla on esimerkiksi muistivaikeuksia.

Paineen, jännittämisen ja ylikierrosten vuoksi Vesterinen ei voi tehdä stand upia niin paljon kuin haluaisi.

– Yksittäisen keikan kuormitus on tällä hetkellä kohtuuttoman kova. Siitä ei meinaa millään palautua. On todella turhauttavaa tietää, että minulla on stand upiin lahjoja ja kykyä tehdä sen saralla vaikka mitä, mutta en tiedä, kestänkö sitä.

"Siipeensä saaneita, kiusattuja ja hakattuja ihmisiä"

Vaikka pöydän ääressä istuu tyytyväisen oloinen mies, Vesterinen pystyy näkemään itsessään stereotyyppisen surullisen klovnin.

– Koomikoksi tuntuu eksyvän siipeensä saaneita, kiusattuja ja hakattuja ihmisiä, sillä hauskutuksella saa hyväksyntää ja huomiota.

Hauskuttaminen on kuitenkin Vesteriselle myös paljon muuta kuin selviytymiskeino: se on kykyä ja vapautta luoda iloa ja joskus ainoa tapa käsitellä tilanteita.

Huumorin lisäksi myös rehellisyys on Vesteriselle tärkeää.

– En minä jaksa teeskennellä, että aina olisi hyvä meininki. Mutta vaikka näyttäydyn välillä aika raatona, se on vain osatotuus. Minulla on paljon iloa elämässä ja olen minä siviilissäkin ihan hauska jäbä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .