Savosta Kremliin kulkee suora videoyhteys, jonka toisessa päässä on Pekka ja toisessa voi olla Vladimir Putin

Venäjän vaikutusvaltaisimpiin suomalaisiin kuuluvasta Pekka Viljakaisesta tuli monimiljonääri, kun hän myi 14-vuotiaana perustamansa firman.

Pyhän Georgios Voittajan kirkossa soi rauhoittava liturginen musiikki. Pieni ortodoksikirkko Kaitaisten kylässä Joroisten kupeessa on tunnelmallinen. Alttarin ikonit, värit ja yksityiskohdat saavat pysähtymään.

Kirkko on rakennettu perinteisesti: kaikki on tehty käsin, oven saranoita myöten. Alun perin kirkko oli tarkoitettu liikemies Pekka Viljakaisen, 46, ja hänen perheensä yksityiskäyttöön. Se sijaitsee suvun mailla.

Viljakaisen vaimo Anastasia Injushina, 46, ja lapset ovat olleet koko ikänsä ortodokseja. Viljakainen kastettiin luterilaiseksi mutta hän on kääntynyt ortodoksiksi.

Kun kirkko valmistui runsaat viisi vuotta sitten, liikemies huomasi, että viereisellä metsätiellä alkoi liikkua uteliaita. Luterilaiselle alueelle noussut ortodoksikirkko kiinnosti, ja ihmiset halusivat päästä katsomaan sitä. Perhe päätti avata kirkon ovet yleisölle.

Viljakainen on ollut jo pitkään sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei hänen tarvitse miettiä, onko hänellä johonkin varaa. Jos teknologiamiljonääri haluaa rakennuttaa kirkon joroislaiseen korpeen, hän yksinkertaisesti tekee sen.

Viljakainen oli suomalaisen it-alan edelläkävijöitä. Hän opetteli koodaamaan 1980-luvulla ja perusti jo 14-vuotiaana oman uusmediayrityksen Visual Systemsin. Vuonna 1998 alle kolmekymppinen Viljakainen myi firmansa pörssiyhtiö Tieto-Enatorille eli nykyiselle Tiedolle.

Kauppasumma oli 400 miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 90,7 miljoonaa euroa). Pekka Viljakainen itse kuittasi summasta puolet, puolet meni hänen suvulleen. Nuori yrittäjä otti osuutensa osakkeina, minkä vuoksi hän on edelleen Tiedon suurin yksityinen osakkeenomistaja.

Viljakainen olisi voinut jättää työnteon sikseen ja keskittyä nauttimaan elämästä.

– En mitenkään voisi elää niin, että minulle tuotaisiin sohvalle aamupala ja seuraisin, paljonko minulle tulee rahaa. Tulisin täydellisen hulluksi, Viljakainen sanoo.

Hänen mukaansa elämä on lopulta yksinkertaista. Ihminen tarvitsee rajallisen määrän vaatteita, autoja ja muita vempeleitä. Jos kaikki pyörisi materian ympärillä, hän turhautuisi.

– Ei sellainen olisi mitään elämää.

Arkkipiispa Leo saapui vihkimään Pyhän Georgios Voittajan kirkon. Kesäisin siellä on toimituksia joka toinen viikko ja talvisin kerran kuukaudessa. Nykyisin kirkon yhteydessä toimii myös kahvila.

– Huomasin, että kirkossakävijät joivat talvipakkasessa ulkona kahvia. Ajattelin, että kirkon viereen pitää tehdä kahvila. Piirsin alustavat piirustukset itse, Viljakainen kertoo.

Niin perhe rakennutti kirkkonsa eteen hirsisen kahvilan, johon kuka tahansa on tervetullut. Kirkon pihassa on myös julkinen ja ilmainen sähköautojen latauspiste. Virta siihen tulee Viljakaisen henkilökohtaisesta aurinkosähköjärjestelmästä. Oma voimala -niminen konsepti on Aii Energy Systemsin tuote. Aurinkosähköfirma on yksi Viljakaisen lukuisista yrityksistä.

Viljakaiselta on kysytty, mikä järki oli kustantaa syrjäseudulle kirkko ja kahvila.

– Meille tulee vaimoni kanssa hyvä olo, kun ei-uskonnollinen ihminen menee kirkkoon, hiljentyy siellä puoli tuntia ja saa voimaa. Jokaisen ihmisen on hyvä hiljentyä, hän perustelee.

Kaikki Viljakaisen Aii-konsernin yritykset liittyvät tavalla tai toisella informaatioteknologiaan, jonka parissa hän on työskennellyt koko ikänsä. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa erityisesti ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen kehittäminen.

Aii-konsernin toimitusjohtaja on Pekka Viljakaisen veli Olli Viljakainen. Teknologiamiljonääri kertoo riitelevänsä veljensä kanssa aina kun heidän pitäisi luoda jotain uutta. Ennen päätöksiä veljekset ottavat yhteen ja esittävät vahvasti argumenttejaan.

– Liikkeenjohto on kuin metsästys. Pitää valita suunta, metsästystavat ja olla valmis ottamaan riskiä. Tällaisessa paineessa on erilaisia mielipiteitä. Lopulta päädymme aina yhteiseen ratkaisuun.

On elokuinen lauantaiaamu, kun Viljakainen saapuu rakennuttamalleen kirkolle Sunnuntaisuomalaisen haastatteluun. Hän on juuri lopettanut konserninsa johtoryhmän kokouksen: Joroisten Kaitaisten kylään oli saapunut kokoustamaan 35 Viljakaisen alaista eri puolilta Eurooppaa.

Aamukymmeneen mennessä Viljakainen on jo ehtinyt saatella kokousvieraansa matkaan, siistiä paikat, laittaa pyykit pesukoneeseen ja napsauttaa imurointirobotin päälle.

Viljakaisen perheellä on toinen koti Sipoossa, samassa naapurustossa toisen miljonäärin, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa. Viljakaisen lapset Sonja, 15, ja Daniel, 11, käyvät koulua suomenruotsalaisessa Sipoossa ja opiskelevat myös venäjää. Isänsä mukaan lapset ovat ”ihan tavallisia koululaisia, jotka valitsevat itse harrastuksensa ja tiensä elämässään”.

Anastasia-vaimo on Sibelius-akatemiasta valmistunut pianisti. Hän on alun perin kotoisin Pietarista, mutta Anastasian isän työ vei lapsuudenperhettä eri puolille Neuvostoliittoa ja vuosikausiksi ulkomaille, Brasiliaan ja Kolumbiaan asti.

– Lapset osaavat hyvin venäjää. Meillä on aina ollut kodinhoitaja, jonka äidinkieli on venäjä. Emme ole halunneet, että lasten kielitaito on riippuvainen vain vaimoni ja anoppini kanssa kommunikoinnista, Viljakainen kertoo.

Venäjästä on tullut hänelle itselleenkin tärkeä myös bisnesmielessä: Viljakainen on nykyisin yksi itänaapurin vaikutusvaltaisimmista suomalaisista.

Venäjän valloitus alkoi vakavasta sairastumisesta. Yrityskaupassa rikastunut Viljakainen jäi Tiedolle töihin ja jatkoi siellä kaksitoista vuotta. Hän vastasi yhtiön kansainvälistymisestä.

– Kun aloitin, Tiedossa työskenteli 3 000 ihmistä, lähtiessäni 19 000.

Viljakaisen vauhti pysähtyi hetkeksi, kun hän sai 38-vuotiaana sydäninfarktin. Verisuonista ei löytynyt tukosta, eikä kohtauksen lääketieteellinen syy selvinnyt koskaan.

– Itämainen lääketiede tuntee sydänkohtauksen, jossa stressi alkaa supistaa verisuonia, Viljakainen pohtii kohtauksen syytä.

Hän päätteli, että tarvitsee jotain uutta elämäänsä. Viljakainen oli jo aiemmin tutustunut Venäjän silloiseen presidenttiin Dmitri Medvedeviin, jonka hän oli tavannut Pietarin talousfoorumissa.

Talousfoorumiin Viljakainen päätyi täysin sattumalta. Suomen delegaatiossa tuli peruutuspaikka, ja Viljakainen hälytettiin mukaan. Medvedevin puheen jälkeen Viljakainen piti puheenvuoron, jossa hän julisti ajattelevansa täysin toisella tavalla kuin Venäjän presidentti.

Seuraavana päivänä Viljakainen sai puhelun Kremlistä. Medvedev halusi yhteistyöhön hänen kanssaan. Miehet pitivät yhteyttä muutaman vuoden, ja sen jälkeen kun Viljakainen lähti Tiedosta vuonna 2010, hänestä tuli Venäjälle tärkeä talousneuvonantaja.

Nyt Viljakaisen ja itänaapurin virallisessa yhteistyössä on menossa seitsemäs vuosi. Viljakaisen mukaan yhteistyötä tehdään ”yksi kausi kerrallaan, sekunnin irtisanomisajalla puolin ja toisin”. Suomalainen on Venäjän postin ja postipankin hallituksissa – hänen hallituskaudellaan molemmat on digitalisoitu ja saneerattu.

Viljakainen kuuluu myös ”Venäjän Piilaakson”, Skolkovon teknologiakeskuksen hallitukseen. Venäjän valtio rahoittaa startup-yrityskulttuurin muodostumista, ja Viljakainen kiertää ympäri maailmaa perustelemassa yrityksille, miksi Venäjälle kannattaa investoida.

Viljakaisen mukaan hänen tärkein tehtävänsä on kertoa liiketoiminnan mahdollisuuksista: hän kertoo faktat, ja yritysjohtajien tehtävä on vetää omat johtopäätöksensä.

– Venäjän talous kasvaa väistämättä. Mutta jokaisen yritysjohtajan on arvioitava asia henkilökohtaisesti. Pitää mennä paikan päälle tutustumaan. Tässä suhteessa suomalaiset yritysjohtajat ovat suhteettoman laiskoja.

Viljakainen vaikuttaa asiakeskeiseltä ja matemaattisesti suuntautuneelta. Koulussa häntä kuitenkin kiinnostivat erityisesti äidinkieli ja historia. Hän aloitti opinnot Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä teknillisessä yliopistossa, mutta ne jäivät kesken.

– Ehdin kyllä opiskella kirjanpitoa ja liikkeenjohtoa, ja niistä on ollut minulle paljon hyötyä.

Liikemiehen elämä on tarkasti aikataulutettua. Hän tekee 12–13 tunnin työpäiviä, ja noin puolet vuoden työpäivistä hän työskentelee ulkomailla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa helikopterilla lentämistä ja urheilee 5–6 kertaa viikossa. Penkistä nousee Viljakaisen omien sanojen mukaan 200 kiloa. Se on kova suoritus, vain harva huippu-urheilija pystyy samaan.

Kaiken lisäksi hän on erinomainen kalan savustaja. Hän on mukana yrityksessä, joka on erikoistunut ekologisesti kestävään kalankasvatukseen ja aikoo vallata kymmenen prosenttia Suomen kirjolohimarkkinasta.

Yhtiö investoi juuri 16 miljoonaa euroa Varkaudessa sijaitsevaan tuotantolaitokseen. Venäjän Novgorodiin on suunnitteilla samanlainen mutta kapasiteetiltaan viisinkertainen laitos. Siinäkin Viljakainen on osakkaana.

Miten ihmeessä aika riittää kaikkeen?

– En juo viinaa, herään aikaisin ja menen aikaisin nukkumaan.

Suomalaiset eivät ole ymmärtäneet investoida riittävästi Venäjälle, Viljakainen sanoo.

Hän moittii, että lännessä ei ymmärretä Venäjän sisämarkkinoiden valtavaa kokoa tai maan tuotantokapasiteettia. Esimerkiksi Keskolla ja Stockmannilla oli hänen mukaansa väärä ja liian lyhytjänteinen Venäjä-strategia. Nyt molemmat yritykset ovat jo vetäytyneet Venäjän markkinoilta.

– Asioita pitää ajatella 15–20 vuoden tähtäimellä. Venäläiset rakastavat suomalaisia tuotteita ja elintarvikkeita.

Lännessä Venäjää kritisoidaan usein ihmisoikeuksien polkemisesta ja siitä, että nykyinen presidentti Vladimir Putin johtaa itsevaltiaan ottein. Viljakaisen mukaan yhteiskunnan nykyinen tilanne on seurausta siitä, että Neuvostoliiton romahdettua maan kaikki instituutiot katosivat ”yhdessä yössä”.

– Rakenteet, kuten poliisi ja oikeusvaltio, ovat meille itsestäänselvyyksiä. Kun niitä ei ollut ollenkaan, vallan ottivat sellaiset voimat, jotka eivät kuulu moderniin yhteiskuntaan. Onneksi Venäjällä ei saa aseita vapaasti, kuten Yhdysvalloissa.

– Kyllähän siinä on ollut pakko lyödä kontrollia lisää. Kääntöpuoli on se, että tulee totalitaarinen fiilis. Venäjä on kuitenkin pitänyt Facebookin ja Twitterin auki, eikä maata voi verrata esimerkiksi Kiinaan ja sen tekemiin rajoituksiin.

Viljakaisen mielestä Venäjä etenee kovaa vauhtia parempaan mutta tarvitsee aikaa. Maa kehittää lainsäädäntöään, ja esimerkiksi elintarviketeollisuus on jo uusiutunut.

– Jos Suomessa on tehty sotea 10–15 vuotta, totta kai valtavan maan uudistaminen vie aikaa.

Venäjällä on 140 miljoonaa asukasta ja kymmenen aikavyöhykettä. Silti länsimaalaiset kuvittelevat usein, että kaiken takana häärää presidentti Putin.

– Kun Suomessa tapahtuu jotain ikävää, ei kukaan ajattele, että Sauli Niinistö on sen takana. Tietysti presidentti on Venäjällä ylin päättäjä, mutta maan tulevaisuuden kannalta on paljon tärkeämpää, mitä taloudessa tapahtuu.

Lännessä kauhistellaan sitä, miten laajalle valtion valvontakoneisto Venäjällä ulottuu. It-alalla toimiminen on opettanut Viljakaiselle, että kaikki mahdollinen – puhelut, sosiaalisen median viestit ja muu kommunikointi – on jäljitettävissä. Häntä se ei huoleta: ellei ole salattavaa, ei ole pelättävää.

Vaikka on lauantai, liikemiehen minuuttiaikataulu pitää. Viljakainen odottaa uusia vieraita, tällä kertaa Yhdysvalloista. Kun lentokentältä tulee puhelu, jossa kerrotaan, että kone on laskeutunut, toimittajan on aika lähteä. Vieraanvarainen isäntä haluaa alkaa valmistautua ystäviensä saapumiseen.

Yhdysvaltalaiset ovat tulossa erikoiseen paikkaan: Joroisten Kaitaisissa sijaitsevaan omakotitaloon, josta on suora, suojattu videoyhteys Venäjän hallitukseen. Viljakaisella on yhä tiiviit välit itänaapurin ylimpään johtoon, kuten Putiniin ja nykyisin pääministerinä toimivaan Medvedeviin.

Kun Viljakaisen firma sai kasvatettua ensimmäiset kirjolohensa, hän savusti kalat itse ja vei ne henkilökohtaisesti lentokoneella Moskovaan.

Pekka Viljakainen, 46

Venäjän hallituksen neuvonantaja.

Venäjän postin, postipankin ja start­up-hautomo Skolkovon hallituksissa.

Myi 14-vuotiaana perustamansa uusteknologiayrityksen Visual Systemsin Tieto-Enatorille eli nykyiselle Tieto Oyj:lle vuonna 1998. Sai kaupasta 200 miljoonaa markkaa.

Mukana lukuisissa yrityksissä: muun muassa luomulohen kasvatuksessa, lentoliikenteen uusissa navigointimenetelmissä, peliteollisuudessa ja aurinkosähköntuotannossa.

Juuret Savossa, Kaitaisten kylässä Joroisilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .