Suomalaiset hakivat kylpylöistä terveyttä jo 300 vuotta sitten, ja nyt ne odottavat uutta buumia ilmastoahdistuksen vuoksi

Virta kuljettaa uimareita myötäpäivään Peurungan kylpylän suuressa altaassa Laukaassa.

Tuula Syvänperä laittaa yhden kelluvan, värikkään vaahtomuovipötkön niskansa taakse, toisen polviensa alle ja antaa virran viedä eteenpäin. Niin rentoudutaan vesijumpan jälkeen.

Vesa Karvinen kokeilee samaa, mutta kiepsahtaa heti kuperkeikalla uppeluksiin.

– Siitä olisi saanut hienon kuvan, hän tokaisee samalla kun kömpii pystyyn ja pyyhkii vettä silmistään.

 

Keväisenä maanantaina kylpylässä on mukavasti tilaa. Alueen hiihtoloma on jo mennyt, joten altaissa nautiskelee vain muutama lapsiperhe.

Syvänperä, Karvinen ja Matti Savolainen ovat eläkeläisiä Jyväskylän seudulta, ja he ovat lähteneet viettämään iltapäivää kylpylässä.

Kylpylät ja uimahallit ovat kolmikolle tuttuja. Syvänperä vetää vesijumppia ja toimi aikaisemmin uimaopettajana. Hän käy paljon uimassa myös lastenlastensa kanssa.

– He ovat kaikki melkoisia simppuja, Syvänperä sanoo.

Karvinen käy uimahallissa aamu-uinnilla kerran viikossa.

– Siellä on vakioporukka. Minun hommani on kertoa joka kerta vitsi. Jotkut käyvät kolmekin kertaa viikossa. Minä en voi, loppuvat vitsit, kertoo Karvinen, joka tunnetaan muun muassa naurukouluttajana.

Savolainen puolestaan on oppinut tuntemaan kylpylöitä toimiessaan matkanjohtajana eläkeläisten reissuilla.

Suomalaiset pitävät kylpylöistään, esimerkiksi Peurungassa käy noin 180 000 kylpylävierasta vuodessa. Kilpailu kävijöistä on kovaa, sillä Suomessa on yli viisikymmentä kylpylää.

Suomalaisten kylpylöiden kulta-aika oli viime vuosisadan alkupuolella, jolloin kylpylävieraat saattoivat kesäaikaan viettää viikkokausia komeissa puuhuviloissa ja kylpylöissä nauttien terveyshoidoista ja huvituksista.

Kaikki alkoi terveellisiksi ajateltujen vesien hörppimisestä, kertoo historiantutkija Liisa Suvikumpu, joka on kirjoittanut teoksen Suomalaiset kylpylät.

– Ruotsissa innostuttiin 1600–1700-luvuilla siitä, että sisäisesti nautitut vedet olisivat terveydelle edullisia. Tiede oli vaatimatonta, kaikki oli arvailujen varassa. Näiden vesien lähteet olivat varhaisia kylpylöitä, Suvikumpu sanoo.

 

Vesien merkitys oli tunnettu varhaisessa sairaanhoidossa jo kauan. 500-luvulla elänyt goottien kuningas Theodahad opetti, että sisäisesti ja ulkoisesti nautitut terveysvedet auttavat kihtiin. Vielä tuhat vuotta myöhemmin ruotsalainen historioitsija Olaus Magnus kirjoitti, että pohjolan suurmiehiä vaivannut kihti saatiin hoidettua kylvyillä.

Ihmisten mielestä eri lähteiden vesi tepsi eri sairauksiin. Lähteillä käymisellä onkin ilmeisesti ollut jonkinlaisia terveysvaikutuksia. Suvikummun mukaan nykytutkimus tosin on sitä mieltä, että lähdevesien parantava vaikutus johtui enemmänkin siitä, että vesien juomiseen liittyi muita terveellisiä elintapoja, kuten liikuntaa ja lepoa.

Lähteiden ympärille alkoi nousta rakennuksia, kuten kaivohuoneita ja lääkärien vastaanottotiloja.

– 1700-luvun lopulla Espoossa oli kuuluisa lähde, jonka ympärillä oli rakennuksia. Meille se olisi saattanut olla hökkeli, mutta tuon ajan ihmisille kelpo kylpylä, Suvikumpu kertoo.

1800-luvulla kylpylöistä alkoi kehittyä ylellisiä, useamman rakennuksen keskuksia.

– 1830-luvulla Helsingin Kaivopuisto oli komea kylpylä. Puistossa oli useita rakennuksia, jotka olivat arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirtämiä, eli parasta mitä oli tarjolla. Siellä oli muun muassa hoitolaitos, Kaivohuone huvittelua varten ja keilarata, Suvikumpu kertoo.

Kaikkialla Euroopan kylpylöissä noudatettiin samankaltaisia hoito-ohjeita. Sairaita ja huonovointisia hoidettiin muun muassa kylvyillä vaihtelevan lämpöisissä vesissä, lähdevesien juomisella, kuumilla ja kylmillä suihkuilla, rentouttavalla vilvoittelulla sekä höyryhuoneessa tai -kaapissa oleskelulla.

Nykyään kylpylöissä haetaan terveyshyötyjä saunasta. Sen terveysvaikutuksia kukaan ei tohdi ainakaan ääneen kyseenalaistaa.

Peurungassakin eläkeläismiesten kylpyläreissu alkaa saunalla. Matti Savolainen ottaa telineestä laudeliinan ja istahtaa Vesa Karvisen viereen. Lauteet ovat kaakelia, ja päivän mittaan ne kuumentuvat polttaviksi.

– Kerran yksi papparainen oli juovuksissa ja unohti ottaa liinan. Hänestä pääsi aika paha ääni, Savolainen muistelee.

Karvinen kumartuu kovassa löylyssä eteenpäin imatranajoasentoon.

Lääketiede oli vielä 1900-luvun alkupuolella alkeellista, joten vakaviinkin vaivoihin haettiin apua kylpylöiden hoidoista.

– Kylpylöissä oli tarjolla monenlaisia hoitoja. Ihmisille annettiin muun muassa hurjalta kuulostavaa sähkö- ja vesihoitoa, happoja ja radonia, tutkija Suvikumpu kertoo.

Monet sata vuotta vanhat kylpylähoidot saavat nykyihmisen hymyilemään. Esimerkiksi vuoriastunta tarkoitti kävelyä mäkisessä maastossa. Männynhavukylpy taas valmistettiin tuoreista männynneulasista.

Toisaalta Suvikumpu huomauttaa, että nykypäivän kylpylöiden uusimmat hoitomuodot, kuten kuumakiviterapia, my body time -erikoishoidot ja fysioakustiset divaanit, olisivat varmasti kuulostaneet sadan vuoden takaisen kylpylävieraan mielestä yhtä huvittavilta.

Historiaa ja nykypäivää yhdistää se, että kaikkien hoitojen terveysvaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä. Peurungassakin on infrapunasauna, joita valmistajat ovat markkinoineet monenlaisilla terveysväitteillä, kuten syövän ehkäisemisellä ja potenssin parantamisella. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaikutukset ovat samat kuin tavallisella saunalla.

 

Vaikka hoitojen nimet ovat vuosien vieriessä muuttuneet, kylpylöiden tarkoitus on pysynyt ennallaan.

– Edelleen kylpylät ovat arjen eskapismia, ihmiset haluavat hellimistä ja rentoutumista, Liisa Suvikumpu sanoo.

Kylpylöiden aktiviteetitkin ovat pitkälti samoja kuin ennen sotavuosia. Nykyään viihdekylpylöissä lasketaan vesiliukumäkiä, ja samanlaisia huvituksia oli Suvikummun mukaan kylpylöissä myös sata vuotta sitten. Tuolloin kauneus- ja urheiluihanteetkin muuttuivat niin, että myös naiset saivat osallistua rajuihin vesileikkeihin.

Taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan tytär Kirsti Gallen-Kallela oli kesällä 1919 töissä muusikkona Heinolan kylpylässä. Työ oli rankkaa, mutta kylpylä tarjosi huvia.

Hän kirjoitti: ”Kelkkarata on ainoa paikka, missä vähän saa lepuuttaa kalloaan nuoteista. Sillä on jännittävä ajaa, ainakin ensimmäisiä kertoja, että ei voi ajatella mitään muuta. Jos kelkassa on vain muutamia, se menee hurjaa vauhtia pitkin veden pintaa.”

Eläkeikäinen Syvänperä innostui joitain vuosia sitten ystävänsä kanssa Hämeenlinnan Aulangon kylpylän vesiliukumäestä.

– Muut kauhistuivat, mutta me laskimme varmaan kymmenen kertaa.

Peurungassakin Syvänperä suuntaa liukumäkeen, mutta pidempään, 130-metriseen putkeen hän ei mene. Putki on umpinainen, ja hänellä on ahtaanpaikankammoa.

Seinällä oleva taulu kertoo, että nopein on laskenut lyhyemmän vesiliukumäen neljässä sekunnissa. Aivan tähän ennätysaikaan Syvänperä ei pysty, mutta ikäkausiennätys saattaa hyvinkin olla lähellä.

 

Uiminen ei ole aina ollut kylpylöiden ohjelmistossa. Suvikumpu kertoo, että 1800-luvulla kylpylöistä haluttiin saada terveyttä ja huvituksia, mutta uimista pidettiin suorastaan hengenvaarallisena. Uimataito alkoi yleistyä Suomessa vasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Peurungan kylpylässä asiakkaat uivat mielellään. Savolainen lähtee uimaan virran mukana, Karvinen tyytyy nojailemaan altaan reunaan.

– Vesijuoksu on hyvä juttu, sillä kellukkeet pitävät pinnalla, Karvinen kertoo.

Eläkeläiskolmikon kylpyläreissu kestää vain yhden iltapäivän. Kylpylöiden kulta-aikana pikakäyntejä ei harrastettu, vaan vierailut jatkuivat päiviä tai viikkoja: matkat hevosilla, junilla ja laivoilla veivät nekin aikansa.

– Jos kylpylässä oltiin kaksi viikkoa kerralla, siellä piti viihtyä. Kylpylöissä oli vieraita varten karnevaaleja, tanssiaisia ja torvisoittokuntia, Suvikumpu kertoo.

Huvitusten kaipuu kylpylöissä on pysynyt ennallaan. Huhtikuussa Suomen kylpylöissä esiintyvät muun muassa J. Karjalainen, Sanni ja Tuure Kilpeläinen.

Myös runsas sata vuotta sitten kylpylöissä saattoi kuulla aikansa huippumusiikkia. Suvikumpu kertoo kirjassaan, että Jean Sibelius vietti vuonna 1889 kesän Loviisan kylpylässä vasta musiikkiopistosta valmistuneena nuorenamiehenä.

Parikymppinen Sibelius viihtyi seurapiirineitosten kanssa juhlien sekä erään hierojaneiti Sahlstenin seurassa. Sibelius myös sävelsi kylpylässä pienimuotoisia teoksia ja konsertoi kylpylän kasinolla yhdessä selloa soittavan Christian-veljensä kanssa.

 

Kylpyläkulttuuri yhdisti luokkatietoisen kansakunnan. 1800-luvun alkupuolella kylpylöissä kävi vain parempi väki, mutta pian kylpylät saivat ohjeistuksen, että myös vähävaraisille piti järjestää hoitoja. Eliitti ja ilmaiseksi kylpylöihin päässyt rahvas jakoivat samat pukuhuoneet ja ravintolasalit.

– Kylpylöissä oli sosiaalisen vapautumisen mahdollisuus: palvelustyttö ja Mannerheim saattoivat kohdata kylpylässä asiakkaina, Suvikumpu toteaa.

Tutkijan mukaan eri yhteiskuntaluokat eivät kuitenkaan olleet tervehdyksiä enempää tekemisissä toistensa kanssa.

Varhaisten kylpylöiden yhteisöllisyys on nyttemmin kadonnut. Kylpylöihin mennään oman perheen tai muun pienen seurueen kanssa.

Vielä sata vuotta sitten suomalainen kylpyläkulttuuri muistutti hyvin paljon eurooppalaista.

– Sen jäljiltä ympäri Suomea on upeita kylpylärakennuksia. Toisen maailmansodan jälkeen tuli ankeutus, kollektiivinen unohdus siitä, miten hienosta kulttuuriperinnöstä oli kysymys. Minun kaltaiselleni esteetikolle se on suuri harmi, Suvikumpu sanoo.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisille kylpylöille tuli uutena tehtävänä sotaveteraanien kuntoutus. Tätä varten vanhat kylpylät rakennuttivat uusia ja ajanmukaisia rakennuksia. Esimerkiksi Ikaalisten kylpylä modernisoitiin vuonna 1962 ja Savonlinnan kylpylä vuonna 1969.

– Ikaalisten kylpylä oli ensimmäinen uuden ajan kylpylälaitos. Se rakennettiin Valion henkilökunnalle, ja Meijeriväen liitto oli mukana hankkeessa, kertoo kylpyläbisneksen veteraani Tapio Liinamaa.

Liinamaa on ollut kylpyläalalla 1980-luvulta saakka. Hän aloitti Härmän Kylpylän toimitusjohtajana vuonna 1983 ja on edelleen sen hallituksen puheenjohtaja.

Nykyisten kylpylöiden nousukausi alkoi 1970-luvulla ja kiihtyi 1980-luvulla.

– Raha-automaattiyhdistys tuli mukaan sotaveteraanien kuntoutukseen 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä kylpylät alkoivat saada valtiolta investointiavustuksia, Liinamaa kertoo.

 

Keski-Euroopassa kylpyläperinne on yhä vankka. Suomalaisten nykykylpylöiden mallit on haettu Saksasta.

– Saksaan syntyi 1800-luvulla Bad-alkuisia kaupunkeja kylpylöiden ympärille. Kylpylöissä hoidettiin myös julkinen terveydenhuolto, Liinamaa sanoo.

Hän teki itsekin useita tutkimusmatkoja ulkomaille, muun muassa Länsi- ja Itä-Saksaan, Tshekkoslovakiaan ja Neuvostoliittoon.

– Aluksi haettiin lähinnä teknisiä ratkaisuja esimerkiksi kiinteistöihin ja kylpylälaitteiden vesienkäsittelytekniikkaan. Siinä vaiheessa terveyspalvelut eivät olleet fokuksessa.

Myöhemmin vaikutteita ja oppia Suomen kylpyläbisnekseen on haettu myös Japanista ja Yhdysvalloista.

Liinamaan mukaan 1990-luvulla kylpyläbuumi kasvoi yhteiskunnan vaurastumisen ja vapaa-ajan lisääntymisen mukana. Kylpylöitä alettiin rakentaa lomakeskusten yhteyteen, niitä nousi esimerkiksi Leville, Nokialle, Kalajoelle, Saariselälle ja Imatralle.

– Kun on nähty bisnestä, sitten on tullut tarjontaa, Liinamaa sanoo.

 

Peurungan kylpylässä Tuula Syvänperä muistelee, että hän kävi kylpylässä ensimmäistä kertaa 1980-luvulla juuri täällä. Vesa Karvinen kertoo asuneensakin kylpylässä.

– 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa asuin Tampereella Rauhalahden kylpylän yläpuolella. Kyllä silloin tuli kylpylässäkin käytyä.

Jo 1980-luvulla Suomen kylpylät olivat jakautuneet kuntoutuskylpylöihin ja virkistyskylpylöihin. Nykyään sotaveteraanit eivät ole merkittävä kuntoutettavien ryhmä, vaan kuntoutusasiakkaat tulevat työikäisistä. Hyvinvointi eli wellness on tullut kuntoutuksen rinnalle.

– Pelkkään kuntoutukseen keskittyminen ei enää kannata taloudellisesti, Liinamaa sanoo.

Muutenkin kylpyläalan kasvu on Liinamaan mukaan saavuttanut Suomessa huippunsa. Maa on jo täynnä. Viidenkymmenen varsinaisen kylpylän lisäksi Suomessa on noin 150 uimahallia, joista hyvin monessa on kylpyläosasto.

– Enää ei niinkään investoida uusiin kylpylöihin vaan modernisoidaan nykyisiä ja monipuolistetaan palvelutarjontaa, Liinamaa kertoo.

 

Kylpylät odottavat uutta kasvua nykynuorista.

– He ovat halukkaita satsaamaan hyvinvointiinsa, jaksamiseensa ja virkistykseensä entistä enemmän myös omaa rahaansa, Liinamaa sanoo.

Kylpyläbisneksen veteraani arvioi, että ilmastoahdistuksen vuoksi kotimaan matkailu nousee tulevaisuudessa uudenlaiseen suosioon. Kylpylöidenkin olisi pystyttävä parantamaan energiankulutustaan.

Tärkeitä ratkaisuja ovat esimerkiksi lämmön talteenotto vesistä ja ilmastoinnista, energian tuottaminen kestävillä ratkaisuilla ja energiatehokkuuden lisääminen.

Liinamaan mukaan tekniikan kehitys ei kuitenkaan uhkaa kylpylöitä.

– Kuntoutuspalveluissa tarvitaan ihmisiä. Heitä ei roboteilla korvata.

Kylpyläreissun jälkeen rentoutunut eläkeläiskolmikko menee kahville Peurungan aulaan. Vesa Karvinen ja Matti Savolainen ovat jo juoneet ensimmäiset kuppinsa, kun Tuula Syvänperä vasta pyyhältää paikalle.

Kolmikko muistelee vanhoja kylpyläreissujaan, esimerkiksi Karvisella oli espanjalaisessa kylpylässä hierojana niin vahva nainen, että koko selkä meni mustelmille.

Syvänperä tilaa kupin kahvia, mutta hän olisi viihtynyt kylpylän altaissa pidempäänkin.

Melkoinen simppu.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .