Suomalaisten lastensaanti on yhä enemmän hedelmöityshoitojen varassa – Elina Suomalainen on luovuttanut munasolujaan jo kolmesti

Vuosi sitten keväällä Elina Suomalainen, 24, teki ison lahjoituksen tuntemattoman ihmisen hyväksi. Hän kävi luovuttamassa munasoluja hedelmöityshoitoja varten yksityisellä hedelmöityshoitoihin erikoistuneella Inova-klinikalla Kuopiossa.

Toimenpide jännitti. Ennen luovutusta Suomalaisen oli pitänyt antaa itselleen hormonipistoksia noin kymmenen päivän ajan munarakkuloiden kypsyttämiseksi.

Munasolut kerättiin emättimen kautta. Ohuella neulalla imettiin nestettä kohdun vieressä sijaitsevissa munasarjoissa olevista munarakkuloista. Kipuun sai vahvaa suonensisäistä kipulääkettä, joka aiheutti jonkin verran huimausta.

Kaikki sujui yllättävänkin helposti, ja Suomalainen päätti tulla tekemään lahjoituksen toistamiseen. Nyt edessä on jo kolmas luovutuskerta, eikä tuttu toimenpide enää jännitä niin paljon. Lääkkeestä johtuvaa huimaustakin osaa jo odottaa.

Suomalainen oli lukenut munasolujen luovuttamisesta ensimmäistä kertaa lehdestä noin 18-vuotiaana. Lähipiiristään hän ei tiedä ketään, joka olisi kärsinyt lapsettomuudesta, mutta silti halu auttaa muita oli kova. Viimeinen sysäys oli, kun hän sai itse lapsen vuonna 2016.

– Oman lapsen saamisen jälkeen vahvistui ajatus siitä, että haluan auttaa muita pääsemään samaan tilanteeseen, Suomalainen sanoo.

Suomalaisen luovuttamien munasolujen vastaanottaja oli Inovassa päätetty jo ennen hormonipistosten aloitusta, vaikkakaan Suomalaisella itsellään ei ole tietoa, kuka vastaanottaja on. Siitä, että luovuttaja ja vastaanottaja eivät saa tietää toisiaan, pidetään tarkkaan huolta.

Sukusolujen luovuttajalla on kuitenkin joitain oikeuksia säädellä solujensa käyttöä. Jos on esimerkiksi kotoisin pieneltä paikkakunnalta, saa siellä asuvat vastaanottajat rajata pois. Suomalainen ei kuitenkaan ole halunnut rajoittaa solujensa käyttöä mitenkään.

Hedelmöityshoitolain mukaisesti vastaanottajalle kerrotaan siittiöiden ja munasolujen lahjoittajien etninen tausta, pituus, paino sekä silmien ja hiusten väri. Osalla on tarkkojakin toiveita piirteiden suhteen.

– Jotkut toivovat, että ehdottomasti ei saa olla ruskeita silmiä, koska ne voivat olla liian dominoivat. Luovuttajien pituus on myös tärkeä kriteeri joillekin, Inovan toimitusjohtaja Pia Allinen sanoo.

Luovutetuista sukusoluista on jatkuvasti pulaa, eikä toivottuja ominaisuuksia ole aina tarjolla. Tällöin vastaanottajat yleensä tinkivät vaatimuksistaan.

Suomalaislapsista yhä useampi saa nykyään alkunsa laboratoriossa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreimman tilaston mukaan vuonna 2016 aloitetuilla hedelmöityshoidoilla sai alkunsa noin 6,5 prosenttia kaikista Suomessa syntyneistä lapsista, kun vuonna 2011 osuus oli 4,2 prosenttia. Hedelmöityshoitojen myötä syntyneiden lasten osuus on kasvanut samalla, kun kokonaissyntyvyys on laskenut rajusti.

Hedelmöityshoitoja aloitetaan vuosittain noin 13 000–14 000. Pienistä vuosikohtaisista vaihteluista huolimatta luku on pysynyt tasaisena viimeisen vuosikymmenen ajan.

Suomalainen muistelee, että hänen ensimmäisestä luovutuskerrastaan olisi seurannut raskaus. Muuten hänellä ei ole omien munasolujensa kohtalosta tietoa.

– Ei se oikeastaan edes mietitytä, kun eihän tässä ehdi syntyä minkäänlaista tunnesidettä, Suomalainen toteaa.

Luovuttajan henkilötiedot talletetaan aina Valviran ylläpitämään luovutusrekisteriin. Hedelmöityshoitojen kautta syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää, keneltä sukusolut ovat peräisin.

– Jos lapsi haluaa tutustua minuun, otan hänet avosylin vastaan. Siinä ei ole mitään ongelmaa, Suomalainen sanoo.

Inova-klinikalla sekä luovuttajia että vastaanottajia kannustetaan kertomaan hoidoista avoimesti perheelleen. Lahjoittajan omille lapsille voi muuten tulla yllätyksenä, jos joku tuleekin myöhemmin etsimään lahjoittajaa.

– Olen kertonut tästä omalle perheelleni. Lapseni puhuikin kovaan ääneen bussimatkalla, että äidiltä mennään ottamaan kananmunat pois, Suomalainen nauraa.

Munasolujen keräyksen jälkeen Suomalainen jää lepäilemään lepohuoneeseen. Laboratorion puolella Pia Allinen aloittaa työn, joka myöhemmin toivottavasti johtaa raskauteen ja ennen pitkää lapsen syntymään.

Ensin kypsät munasolut on otettava talteen munarakkuloista kerätystä nesteestä. Neste tuodaan laboratorioon pienissä koeputkissa. Osa nesteistä on väriltään tumman punaista, osa vaalean kellertävää.

Allinen rupeaa etsimään munasoluja yhdestä putkilosta kerrallaan. Neste kaadetaan laakealle petrimaljalle, josta soluja imetään pipetillä. Malja on mikroskoopin alla, mutta munasolun voi nähdä myös paljaalla silmällä.

Nesteessä kelluu hieman vaalean sinertävinä hohtavia pieniä soluryppäitä. Allinen nostaa viisi tai kuusi solua viljelymaljalle.

– Tämä on minun työssäni se jännittävin hetki. Jos munasoluja ei löydykään, minun hommani loppuvat siihen, Allinen sanoo.

Niin ei onneksi käy kovin usein. Jos munasoluja ei löydy, syynä on usein luovuttajan korkea ikä, munasarjaongelma tai pieleen mennyt hormonistimulaatio.

Työ on tarkkaa puuhaa, mutta se sujuu Alliselta rutiinilla. Solut kerättyään hän siirtää viljelymaljan nopeasti lämpökaappiin. Jos solut seisovat liian pitkään huoneenlämmössä, ne kuolevat.

Erottelu vie aikaa reilut puoli tuntia.

– 15 munasolua saatiin. Tämä on tosi hyvä määrä, oikeastaan enempää ei tarvitsekaan, Allinen sanoo.

Myöhemmin samana päivänä Allinen tekee koeputkihedelmöityksen pakkasesta sulatetuilla siittiöillä tai tuoreella siemennestenäytteellä.

Munasolu ja siittiöt laitetaan samalle petrimaljalle, jossa ne saavat hoitaa homman maaliin keskenään. Jos siittiöitä on liian vähän tai niiden liikkuvuus on heikko, voidaan tehdä mikrohedelmöitys. Siinä yksittäinen siittiö ruiskutetaan ohuella neulalla suoraan munasoluun.

Seuraavana päivänä nähdään, onko hedelmöittyminen onnistunut. Jos on, mieheltä ja naiselta saadut tumat yhdistyvät, ja alkio lähtee kehittymään.

Toisena päivänä alkio on jakautunut nelisoluiseksi, kolmantena päivänä kahdeksansoluiseksi. Sen jälkeen solut ovat sulautuneet toisiinsa niin, ettei niitä pystytä enää laskemaan.

– Neljäntenä päivänä alkio näyttää pureskellulta purkalta, Allinen sanoo.

Alkio siirretään naisen kohtuun tyypillisesti 3–5 päivää munasolujen luovuttamisesta.

Alkionsiirrossa kohtuonteloon viedään ulko-ohjainkatetri eli ohut, parikymmentä senttiä pitkä muoviputki. Kun reitti kohtuun on löytynyt, tuubin sisälle työnnetään pienempi sisäkatetri, jonka sisällä alkio on. Ruiskun avulla alkio siirretään kohtuun.

Toimenpide on kivuton ja nopea. Helpoimmillaan potilas on jo kymmenen minuutin päästä klinikalle tultuaan valmis lähtemään takaisin kotiin.

– Siirron jälkeen me annamme monesti asiakkaalle kuvan alkiosta. Sitten he voivat sanoa, että tässä on ensimmäinen kuva meidän lapsestamme kolmen tai viiden päivän ikäisenä, Allinen nauraa.

Ylimääräiset alkiot voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten siltä varalta, että raskaus ei ala tai pariskunta haluaa lisää lapsia.

Pakastettavat alkiot ja siittiöt upotetaan puolen metrin korkuisiin tankkeihin, jotka sisältävät -200-asteista nestetyppeä. Siellä ne säilyvät lähestulkoon ikuisesti. Vanhimmat alkiot ovat noin 15 vuoden takaa.

Hedelmöityshoidoista noin puolet tehdään yksityisillä lääkäriasemilla. Allisen mukaan suurin osa heidän asiakkaistaan on neljääkymmentä lähestyviä heteropareja, jotka ovat usein jo käyneet hoidoissa julkisella puolella, mutta haluavat jatkaa, kun toivottua tulosta ei ole tullut.

Mutta potilaiden ikä on hivuttautunut ylöspäin myös julkisella puolella, kertoo Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) erikoislääkäri Ilkka Järvelä.

– On selkeästi nähtävissä, että hoitoihin tullaan entistä vanhempina. Hoidettavien ryhmä on alkanut keskittyä lähemmäs neljääkymmentä ikävuotta, Järvelä kertoo.

Kunnallisella puolella hedelmöityshoitojen yläikäraja on noin neljäkymmentä vuotta ja hoitojen aloittamiselta edellytetään kymmenen prosentin onnistumismahdollisuutta. Inova-klinikalla hoitoja voidaan tehdä vielä 47-vuotiaillekin, pakastetuilla alkioilla jopa 50-vuotiaille.

Allisen mukaan Inovan asiakkaista noin kolmasosa on itsellisiä naisia ja naispareja. Yksin lapsen hankkivien naisten määrä kasvaa kuitenkin jatkuvasti.

– Naiset hankkivat entistä enemmän lapsia yksin ja uskaltavat hoidattaa itseään, Allinen sanoo.

Toistaiseksi naiset ovatkin voineet käydä hedelmöityshoidoissa käytännössä vain yksityisillä lääkäriasemilla, sillä sairaalat tekivät hedelmöityshoitoja vain pariskuntien omilla sukusoluilla ja kieltäytyivät antamasta hoitoja luovutetuilla soluilla.

Hallinto-oikeudet pitivät käytäntöä kuitenkin syrjivänä, joten nyt tilanne on muuttumassa. KYS:ssä luovutetuilla sukusoluilla annettavat hoidot aloitetaan todennäköisesti ensi vuonna.

– Kun viranomaisilta saadaan lupa antaa hoitoja luovutetuilla sukusoluilla, seuraava askel on järjestää luovuttajarekrytointi. Varmasti se jonkin verran kasvattaa myös hoitojen määrää, Ilkka Järvelä sanoo.

Hedelmöityshoitojen alussa pyritään ensin selvittämään, mistä lapsettomuus johtuu. Sekä miesten että naisten hedelmällisyys on pienentynyt koko 2010-luvun, ja naisten kohdalla yksi syy on selvä: ikääntyminen.

Munasarjan hedelmällisyys on huipussaan ihmisen syntymähetkellä. Vanhetessa munasolujen määrä vähenee, kun suurin osa soluista kuolee. Mitä vanhempana lastenhankinnan aloittaa, sitä vähemmän munasoluja on käytössä.

Myös erilaiset ovulaatio-ongelmat ja ylipaino vaikuttavat merkittävästi naisten hedelmällisyyteen.

Ilkka Järvelän mukaan lapsettomuutta tutkittaessa käy useimmiten kuitenkin niin, että varsinaista syytä ei löydy. Ihmiset pystyvät vaikuttamaan omaan hedelmällisyyteensä hyvin vähän.

– Helpoimpia asioita on painon tiputtaminen ja tupakoinnin lopettaminen. Suurin osa potilaista onkin hyvin motivoituneita painonpudotukseen, jos ylipainoa on, Järvelä sanoo.

Miehillä siittiöiden laadun tiedetään heikentyneen maailmanlaajuisesti. Syitä on etsitty niin elintavoista, ympäristön kemikaaleista kuin liian tiukoista alushousuistakin.

Allisen mukaan miehet yleensä jännittävät siemennestetutkimustakin niin paljon, että kynnys näytteen antamiseen on monelle suuri.

– Miehille vika siemennesteessä on yleensä isompi järkytys kuin se, jos naisen munasoluissa on jotain ongelmia. Naisille on yleensä paljon helpompi hyväksyä vika itsessään.

Siemennesteen huono laatu näkyy usein siittiöiden vähäisenä määränä ja epämuodostumina. Niissä voi olla esimerkiksi vääristyneitä päitä tai useampia häntiä.

Allinen näyttää mikroskoopilla juuri pestyjä siittiöitä. Siittiöt pestään, jotta hyvin liikkuvat yksilöt saadaan eroteltua ja päästään eroon mahdollisista vasta-aineista, joita siemenplasmassa voi olla.

Petrimaljalla näkyy kymmenittäin, ellei sadoittain, pieniä, mustia nuijapäitä. Ne uivat vikkelästi maljalla edestakaisin pienet hännät puolelta toiselle heiluen.

– Nämä ovat todella kauniita siittiöitä. Näissä ei ole mitään poikkeavuutta.

Jos hedelmöityshoitoihin tulevan miehen siittiöt ovat huonolaatuisia tai naiselta ei saada tarpeeksi kypsiä munasoluja, on turvauduttava luovutettuihin sukusoluihin. Luovuttajarekisteriä ylläpitävän Valviran mukaan lahjasukusoluilla tehtiin viime vuonna runsaat 2 300 hoitoa.

Tuntemattoman ihmisen sukusolujen käyttäminen herättää potilaissa usein pohdintaa siitä, tuntuuko lapsi omalta, Allinen kertoo. Siksi lahjasukusolujen käytön yhteydessä vastaanottajat käyvät aina keskustelemassa psykologin kanssa.

Erityisesti miehiä toisen miehen siittiöiden käyttäminen voi mietityttää pitkään.

– Miehillä voi viedä monta vuotta hyväksyä luovutettujen siittiöiden käyttäminen. Siitä voi seurata esimerkiksi pelkoa ulkopuolisuuden tunteesta. Tällaisia asioita sitten käsitellään paljon psykologin kanssa, Allinen sanoo.

Henkinen tuki on olennainen osa hedelmöityshoitoprosessia niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, sillä hoidot herättävät paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Mitä nyt tapahtuu? Mitä tässä toimenpiteessä tarkalleen tehdään?

– Keskusteluapua annetaan pitkin prosessia naistenpoliklinikan ja psykiatrian puolelta, KYS:n Ilkka Järvelä kertoo.

Hedelmöityshoitojen läpikäyminen ei ole helppo projekti. Raskaustestin tuloksen odottaminen ja epäonnistumisen pelko ovat koko ajan mielen päällä.

– Ympäristökin voi lyödä paineita, jos samanikäiset ihmiset saavat lapsia ja perhe odottaa jälkikasvua. Kyllä se on henkisesti tiukka paikka, Järvelä sanoo.

Hoitojen onnistumisesta ei ole koskaan takeita. Joillekin saattavat riittää pelkät neuvot yhdynnän oikeasta ajoituksesta, kun toiset käyvät läpi kaikki hoitomuodot eivätkä vuosien kuluessa siltikään saa lasta.

– Vaikka kaikki olisi kohdallaan, alkiot olisivat tosi hyviä, olisi kaunis kohdun limakalvo ja onnistunut alkionsiirto, raskaus ei siltikään välttämättä ala. Emmekä me ehkä ikinä saa selville, miksi, Allinen sanoo.

Allisen mukaan vähintään 80 prosenttia hoidettavista saa jossain vaiheessa lapsen, mutta useimpien kohdalla se edellyttää, että hoitoja ei jätetä yhteen yritykseen. THL:n mukaan noin 18 prosenttia kaikista vuosittain tehdyistä hoidoista johtaa lapsen syntymään.

– Ensimmäisen hoidon epäonnistuminen on yleensä kaikista suurin pettymys ja vaikein käsitellä. Toinen hoitokerta voikin olla se, joka johtaa onnistumiseen.

KYS:ssä koeputkihedelmöityksiä tehdään tyypillisesti maksimissaan kolmesti. Vastaan tulee jatkuvasti tilanteita, jolloin hoitojen antaminen päättyy pettymykseen.

– Eivät ne mukavia hetkiä ole. Siinä tilanteessa yritetään kuitenkin vetää vielä yhteen, mitä on tehty ja kokeiltu ja onko jotain ideaa siitä, mistä asiat voisivat johtua, Ilkka Järvelä kertoo.

Yksityisellä puolella hoitokerroille ei ole ylärajaa, mutta loputtomiin niitä ei jatketa, vaikka osa hoidettavista haluaisikin yrittää kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Jatkaminen olisi jokseenkin epäeettistäkin, jos arvellaan raskauden mahdollisuuden olevan nolla, sillä useista hoidoista kertyy yksityisellä puolella myös kallis lasku. Inovassa yksinkertaisin keinohedelmöitys maksaa noin 130 euroa, mutta koeputkihedelmöitys omilla sukusoluilla pomppaa yli 2 000:een euroon. Lahjasoluilla tehty hoito voi maksaa liki 8 000 euroa.

Jotkut käyttävät hoitoihin kymmeniätuhansia, eikä rahoja saa takaisin.

– Toivon, että ihmiset varautuisivat menettämään hoitoihin laitetun rahan. Se on ikävää sanoa, mutta kun me emme voi luvata onnistunutta lopputulosta. Että eivät ottaisi ainakaan mitään pikavippejä, Pia Allinen sanoo.

Suomen syntyvyyttä hedelmöityshoidoilla tuskin saadaan nousuun, koska vanhemmat haluavat aiempaa vähemmän lapsia eivätkä hoitomäärätkään voi loputtomiin kasvaa.

– Suurin osa meidänkin asiakkaistamme haluaa yhden tai maksimissaan kaksi lasta, Allinen sanoo.

Syntyvien lasten määrä saattaisi kasvaa, jos hedelmöityshoidoissa siirrettäisiin kerralla useampia alkioita. Käytännössä se tarkoittaisi kaksosten syntymistä, mutta myös enemmän riskiraskauksia ja komplikaatioita.

– Suomen ja muiden Pohjoismaiden hedelmöityshoidoissa on pitkään ollut tärkeää, että saadaan mahdollisimman terveitä lapsia. Tämän vuoksi hoidoissa pyritään yhden alkion siirtoihin, jolloin raskaudet ovat lähes aina yksisikiöisiä ja turvallisempia, Ilkka Järvelä sanoo.

Kun hedelmöityshoito onnistuu, raskaus alkaa ja lapsi lopulta syntyy, se on iloinen tapahtuma myös hoidon antajille. Vaikka työntekijöillä ei ole vastuuta raskauden seurannasta, Inovalta kerrotaan, että asiakkaat ovat usein yhteydessä hoitojen jälkeenkin. Moni tulee paikan päälle näyttämään raskausvatsaa ja vauvojakin. Siinä näkyy konkreettisesti hedelmöityshoidoissa tehdyn työn lopputulos.

Reilu tunti munasolujen keräyksen jälkeen Elina Suomalainen lepäilee vielä klinikan lepohuoneessa.

Tämä luovutuskerta jää todennäköisesti viimeiseksi, sillä toimenpiteet ovat käyneet liian kivuliaiksi.

Suuri halu auttaa muita on kuitenkin tuonut jo kolmesti paikalle.

– Mielestäni jokainen ansaitsee tulla äidiksi, jos niin haluaa. Jos on valmis käymään läpi lapsettomuushoidot, niin silloin pitää suoda se mahdollisuus.

Juttua varten on haastateltu myös THL:n erikoissuunnittelija Anna Heinoa ja Valviran ylitarkastaja Tarja Vainiolaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .