Teatterilavalle syksyllä nouseva Olavi Uusivirta paljastaa haaveroolinsa – "Olin 11-vuotias, kun elokuva ilmestyi. Katsoin sen salaa, vaikka se taisi olla K-18"

Näyttelijä ja muusikko Olavi Uusivirta, 35, on ollut mukana muun muassa elokuvissa Ralliraita ja Syysprinssi. Hänen viimeisin levynsä Olavi palkittiin Emmalla vuoden 2016 parhaana rockalbumina. Loppuvuodesta Uusivirta nähdään teatterin lavalla.

Monetko pikkuhousut olet saanut lavalle?

– Aika vähän niitä on tullut. Enemmän on tullut kukkia ja kirjelappusia. Minulle on tuotu muun muassa itse tehty pieni poni, joka on edelleen työhuoneellani. Kaikista hienoin on ollut ehkä valokuvan pohjalta tehty ristipistotyö, jossa on näyttävä led-valokehys. Villasukkia tulee myös.

Riisut usein paidan lavalla. Miksi?

– Ensinnäkin siihen on käytännöllinen syy. Lavalla tulee kuuma, paita kastuu litimäräksi ja se pitää vaihtaa. Siinä on myös rituaalinomainen syy. Kyse on häpeän kynnyksen ylittämisestä, paljastamisesta ja paljastumisesta. Uskon, että esiintyjää auttaa, jos hän pyrkii kohtaamaan häpeän ja ylittämään sen. Saavuttaa tilan, jossa ei ole menetettävää.

”On niin helppoo olla onnellinen” on yksi tunnetuista kappaleistasi. Onko helppo onni vain tyytymistä nykyhetkeen?

– Biisi viittaa siihen, että onnellisuuden tavoittelu on jo sinällään mieletöntä. Onni on helppoa, mutta teemme siitä niin vaikeaa, kun koko ajan kysymme itseltämme, onko minulla nyt onnellinen hetki. Se johtaa siihen, että jos koemme olomme onnelliseksi, alamme pelätä, milloin se loppuu. Tietty viisaus kietoutuu zeniläiseen ”let it be” eli ”anna olla” -ajatukseen.

Soitat pianoa, rumpuja, kitaraa ja bassoa. Mitä soitinta haluaisit vielä oppia soittamaan?

– Huuliharppua. Tällä hetkellä osaan soittaa sitä yhtä hyvin kuin neljävuotias tyttäreni, joka on vähän mennyt jo ohikin. Haaveena on, että alkaisin opiskella sitä jonkun gurun opissa.

Olet näytellyt useissa elokuvissa. Jos saisit tehdä minkä roolin tahansa, mikä se olisi?

– Jos saisin tehdä uusiksi jonkin roolin, niin se olisi Vincent Vegan rooli, jota John Travolta esittää Pulp Fictionissa. Olin 11-vuotias, kun elokuva ilmestyi. Näin sen tuoreeltaan salaa, vaikka se taisi olla K-18.

Mikä on vaikeinta, mitä olet opetellut roolin takia?

– Varmaan viulunsoitto, jota harjoittelin Viulisti-elokuvaan. Se oli yhdeksän kuukauden prosessi. Se oli sellaista hyvää hullun hommaa. Muutamia pätkiä opettelin soittamaan, mutta konserttisolistiksi ei kannata vielä buukata.

Sinulla on helsinkiläis-karjalaiset juuret. Osaatko rypyttää karjalanpiirakan?

– Olen ehkä kerran kokeillut, mutta siitä on kauan. En varmaankaan kylmiltäni osaisi, valitettavasti.

Kerro jokin muisto festareista, joissa olet ollut yleisössä etkä lavalla.

– Teini-ikäisenä kävin paljon festareilla isäni kanssa, olimme muun muassa Ruisrockissa vuonna 1996. Siellä oli todella kova lineup, kuten Red Hot Chili Peppers, Rage Against the Machine, Neil Young, Pulp, Blur ja Kent – ihan käsittämätöntä, kun nyt miettii.

Debyyttialbumisi Nuoruustango julkaistiin viisitoista vuotta sitten. Mitä haluaisit sanoa sitä tehneelle parikymppiselle itsellesi nyt?

– Älä julkaise vielä, odota hetki. Sitä olisi voinut kypsytellä, mutta toisaalta saatiin peli auki.

Olet aviomies ja isä. Mikä perhe-elämässä on parasta?

– Kiireettömät hetket.

Joko seuraava roolisi on tiedossa?

– Kansallisteatterissa saa loppusyksystä ensi-iltansa Paavo Westerbergin ohjaama Kolme sisarta. Se on Tšehovin tekstin tulkinta, jossa olen mukana. Odotan sitä innolla. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen saanut tehdä teatteria.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .