Vain harva uskoo enää puhtaaseen urheiluun, paljastaa tuore tutkimus – Miksi emme siis anna periksi ja salli dopingia?

Suomalaisten usko puhtaaseen urheiluun on mennyttä. Tämä selviää Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihun teettämästä tuoreesta kyselystä.

Kihun ja Kantar TNS:n kyselyn mukaan kolmannes suomalaisista uskoo, että suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät dopingia. Kysely osoittaa, että suomalaiset pitävät oman maansa urheilijoita puhtaampina kuin ulkomaalaisia. Vain seitsemän prosenttia uskoo, etteivät ulkomaalaiset huippu-urheilijat käytä kiellettyjä aineita.

Lähes jokaisen olympialajin isoja kisoja värittää nykyään dopingskandaali, viimeksi hiihdon MM-kisoja Seefeldissä helmi–maaliskuussa. Onko eettisyys jo mennyttä? Pitäisikö vain antaa periksi ja sallia dopingin käyttö?

– En näkisi näinä päivinä sellaista käännettä kovin helposti, Kihun asiantuntija Jari Lämsä tyrmää.

Jotta doping voitaisiin sallia, urheilu tarvitsi Lämsän mukaan uuden vihollisen, järjestyksessään kolmannen.

Ensimmäinen vihollinen oli raha. Olympiaurheilijoille ei aikanaan maksettu urheilemisesta, vaan he olivat nimellisesti amatöörejä. Kun kaikista huippu-urheilijoista tuli ammattilaisia ja raha alkoi liikkua, uusi vihollinen oli doping.

– Juoksun olympiavoittaja Sebastian Coe sanoi Kansainvälisen Olympiakomitean kongressissa vuonna 1981 melkein peräkkäisissä lauseissa, että antakaa urheilijoiden tienata, doping on vihollinen. Tällä tiellähän me nyt olemme, Jari Lämsä toteaa.

Dopingvalvonta alkoi kansainvälisesti vuonna 1928, ja Suomen ensimmäinen antidopingorganisaatio perustettiin vuonna 1984.

Lahden vuoden 2001 katastrofikisojen jälkeen aloitti Suomen Antidoping­toimikunta ADT. Toiminta laajeni edelleen vuonna 2016, kun Suomen urheilun eettinen keskus SUEK aloitti.

Joissain maissa, esimerkiksi kilpapyöräilyn dopingkohujen värittämässä Ranskassa, dopingin käyttö on rikos. Suomessa laki ei kiellä dopingin käyttöä.

Kuvitellaan kuitenkin, että doping sallittaisiin huippu-urheilussa. Lämsä arvioi, että kielletyistä aineista tulisi yksi valmennusmenetelmä nykyisten rinnalle. Urheilun tutkimuslaitoksissa, kuten Kihussa, alettaisiin tutkia, miten dopingilla paranneltaisiin suorituskykyä.

– On hyvin vaikea nähdä, että tähän päästäisiin, mutta varmaa on, että ylilyöntejä tulisi.

Hän nostaa esimerkiksi norjalaishiihtäjä Martin Sundbyn, joka lääkitsi astmaansa monta kertaa sallittua suuremmalla annoksella. Mika Myllylä puolestaan rakensi kotiinsa oman alppimajan, jossa hän saattoi oleskella kuin 5 000 metrin korkeudessa.

– Tässä tulee esiin huippu-urheilun logiikka. Haetaan kaikin keinoin tapoja, joilla parannetaan suorituskykyä. Uskon, että vapaa doping toisi mukanaan melkomoisia valmentamisstrategioita ja vaikuttaisi myös ihmiskohtaloihin.

On mahdotonta arvioida, näkyisikö dopingin vapauttaminen lopulta tulosluetteloissa. Jos kaikki saisivat käyttää, suorituskyky ehkä nousisi, mutta pelkästään dopingilla ei pärjää kukaan. Muun muassa perimällä ja valmennusteknologialla olisi yhä iso merkitys.

Lämsä uskoo, että vapaankin dopingin aikana kärki erottuisi nykyiseen tapaan.

Ison moraalisen ongelman dopingin vapauttamisessa muodostavat lapset ja nuoret. Pohjoismaissa huippu-urheilu linkittyy perinteisesti junioriurheiluun.

– Jos doping sallittaisiin huipulla, miten asia linjattaisiin junioriurheilussa? Saisivatko juniorit käyttää, pitäisikö juniorienkin käyttää vai pitäisikö odottaa, että lapset pääsevät aikuisten sarjaan ja alkavat sitten vasta käyttää? Lämsä kysyy.

Dopingista narahtaa noin kaksi prosenttia testatuista urheilijoista, mutta todellisista käyttäjämääristä ei ole tarkkaa tietoa. Lämsän mukaan anonyymisti tehdyissä kyselyissä on selvinnyt, että jopa yli 40 prosenttia urheilijoista myöntää käyttävänsä jotain kiellettyä ainetta.

Täysin erilainen dopingmaailma avautuu, jos katseet käännetään olympiaurheilusta Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoihin, kuten NHL:ään. Niiden toiminta perustuu pitkälti seurojen ja pelaajayhdistysten välisiin neuvotteluihin.

– Siellä antidopingohjelmat eivät ole niin tiukat kuin olympiaurheilussa, ja harva kärähtää. Jos jää kiinni, voi pahimmillaan saada lyhyen pelikiellon ja menettää palkan sen ajalta, Lämsä sanoo.

Hän arvelee, että juuri ison rahan maailmassa, show’ssa ja viihteellisyydessä saattaa piileskellä urheilun seuraava uhka – vihollinen numero kolme.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .