Vain kirjoittaminen suojeli maailman pahuudelta – Sunnuntaisuomalainen julkaisi Claes Anderssonin viimeiset runot

"Ainoa joka minua auttaa on kirjoittaminen". Näin päättyi Claes Anderssonin viimeiseksi jäänyt uutisruno. Se julkaistiin Sunnuntaisuomalaisessa 14.7.

Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Claes Andersson kuoli tänään keskiviikkona 24.7., vain kymmenen päivää runon julkaisemisen jälkeen.

Pitkäaikaissairauksista kärsinyt Andersson oli kuollessaan 82-vuotias. Sunnuntaisuomalaiseen laatimassaan tittelissä hän esittäytyi "ihmeisiin uskovana realistina".

Andersson julkaisi viimeisen runokokoelmansa 2018. Sunnuntaisuomalaisen uutisrunot ovat kuitenkin tuoreimmat hänen kirjoittamansa julkaistut runot.

 

Anderssonin viimeinen uutisruno oli hyvin omakohtainen. Se kertoi asiasta, joka oli Anderssonille tärkeimpiä: kirjoittamisesta.

Runossa Andersson kuvailee kokemaansa maailmantuskaa sekä sitä, kuinka maailman pahuutta on mahdollista käsitellä ja jäsentää kirjoittamisen avulla.

"Kukaan ei voi tietää miten hyvin kaikki on kun kirjoitan. Ei kansanmurhia, ei puhdistuksia, ei kaasuhyökkäyksiä, ei hätähuutoja eikä silvottuja ihmisiä kun minä kirjoitan

Ei epätoivoisia lapsia jotka takertuvat minuun yrityksissään välttää hukkumista kun kirjoitan".

 

Sunnuntaisuomalaisen uutisrunoilijana Andersson toimi vuoden 2017 alusta lähtien.

Sunnuntaisuomalaisen tuolloinen tuottaja Ville Grahn muistaa hieman arastelleensa kokeneen ja arvostetun runoilijan pyytämistä mukaan formaattiin, jonka tarkoituksena on kommentoida ajankohtaisia tapahtumia runouden keinoin. Andersson kuitenkin osoitti nopeasti ennakkoluulottomuutensa.

– Kuulostaa niin mielenkiintoiselta ajatukselta, etten voi ohittaa sitä, Andersson vastasi.

 

Toimituksen näkökulmasta Andersson oli tunnollinen yhteistyökumppani. Hänen runonsa saapuivat hyvin aikataulussa ja ystävällisten saatesanojen kera.

Luultavasti Andersson itse haluaisi kuitenkin tulla muistetuksi mieluummin tekstiensä yllätyksellisyydestä. Aiheiden kirjo oli laaja. Andersson ei kaihtanut puuttumista maailman epäoikeudenmukaisuuksiin eikä kapitalismin kritiikkiä Silti useimmiten tekstien aiheena oli jokin omakohtaisesti koettu, sielua koskettanut hetki.

Näin esimerkiksi viime syyskuussa julkaistussa runossa, jossa Andersson kuvaili sitä, mitä Bachin musiikki hänelle merkitsi: "Paitsi että se kultaa tämän hetken se myös helpottaa ajatusta lähestyvästä lopusta ja tämän ihanuuden jättämisestä".

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .