Venäjän-konkari pöllyttää ennakkoluuloja: Itänaapuri on maa muiden joukossa

Meillä olisi venäläisiltä paljon opittavaa, sanoo Elisa Markula.

Venäjä ei ole kauppakumppanina sen kummempi kuin mikään muukaan maa, sanoo suurimman osan työurastaan Venäjän-kaupan parissa tehnyt Elisa Markula, 51. Hän työskentelee Pauligin kahviliiketoimintojen toimitusjohtajana.

Venäjällä, kuten jokaisella maalla, on kuitenkin omat erityispiirteensä, kertoo vuonna 2009 Venäjälle Pauligin paahtimon perustanut Markula. Ne on tunnettava, jos aikoo tehdä kauppaa itänaapurissa.

Markula opiskeli lukiossa venäjää ja rakastui samalla maan kulttuuriin. Lukion jälkeen Markula pääsi Turun kauppakorkeakouluun opiskelemaan idänkauppaa. Siihen aikaan maa oli vielä Neuvostoliitto, jonka kanssa tehtiin tavaranvaihtosopimuksia. Ne toivat työtä Suomeen.

Opiskeluaikoina Markula matkusteli paljon Neuvostoliitossa. Eniten Lenin­gradin, nykyisen Pietarin, ja Moskovan alueil­la, mutta myös muualla. Hänen mielestään Neuvostoliitto oli matkailijalle todella turvallinen maa.

Kokemus maasta vei Markulan asumaan ja töihin Pietariin 1990-luvun puolivälissä. Silloin Neuvostoliitto oli jo hajonnut ja Markula työskenteli elintarvikeyhtiö Fazerilla.

Ennakkoluulot pois

Markula harmittelee sitä, että monella suomalaisyrityksellä ei ole kiinnostusta tai uskallusta pyrkiä Venäjälle. Markulan mielestä suomalaisilla on turhan mystinen suhtautuminen venäläisiin ja Venäjään.

– Sen ajan pitäisi olla ohi. Pitäisi olla rohkeutta ja avarakatseisuutta lähteä hakemaan kansainvälistä kasvua. Mikä olisi sen lähempänä kuin Venäjä?

Ennen Venäjälle menoa yrityksen pitää miettiä samoja asioita kuin missä tahansa muuallakin: Onko omilla tuotteilla markkinoita? Miten markkinoille mennään? Mistä ansainta tulee? Mistä ja minkä verran asiakas on valmis maksamaan? Millaisella liikeidealla markkinalla pärjää?

Markula painottaa, että jos yrityksellä on kiinnostusta Venäjää kohtaan, apua saa varmasti. Suomessa on tarjolla monia instituutioita, jotka auttavat. Suomessa on paljon Venäjä-osaamista ja Venäjän lainsäädännön tuntemusta. Yksi esimerkki on suomalais-venäläinen kauppakamari. Lisäksi on paljon pieniä yrityksiä, jotka auttavat muita yrityksiä.

Markulan mukaan itään, kuten minne tahansa uuteen maahan, mentäessä tarvitaan sitkeyttä, taustaselvitystä ja ymmärrystä siitä, mitä kaikkea pitää selvittää.

Pelisäännöt tutuiksi

Koska Venäjä ei ole EU-maa, sillä on omia tullejaan ja kaupan esteitään. Säännökset pitää tuntea. Suomalaisyritysten toimintaa häiritsevät myös Ukrainan kriisistä juontuvat elintarvikkeiden vastapakotteet, jotka Venäjä on asettanut.

Venäläisillä on myös omanlaisiaan toimintatapoja, esimerkiksi henkilöstöhallinto toimii eri tavalla kuin Suomessa. Yrityksen tukitoimintoihin tarvitaan enemmän ihmisiä kuin vastaaviin töihin Suomessa. Asiat eivät hoidu yhtä usein sähköisesti kuin meillä.

– Kyllähän siellä kaikki toimii vielä paperilla, Markula myöntää.

Markulan on helppo olla tyytyväinen Venäjän-kaupan tekijä, koska Paulig on ollut siellä kovassa kasvussa pitkään jatkuneesta talouskriisistä huolimatta.

Kun Markula aloitti Pauligin kahvitoimintojen vetäjänä vuonna 2009, Venäjän osuus toiminnasta oli noin viisi prosenttia. Nyt se on viisitoista.

Tyytyväisiä ja nopeita

Millaisia työntekijöitä venäläiset ovat? Tarvitsevatko he vahvaa auktoriteettia? Voiko heihin luottaa?

– Meillä on samat pelisäännöt joka maassa. Annamme paikalliselle johdolle tavoitteet. On paikallisen johdon asia, miten niihin päästään, kunhan yrityksemme arvoja ja toimintaperiaatteita kunnioitetaan, Markula sanoo.

Venäjän toiminnot erottuvat Pauligin henkilöstömittauksissa siinä, että henkilöstö on poikkeuksellisen tyytyväistä työhönsä. He myös pysyvät hyvin firman palveluksessa.

Markulan mukaan venäläiset ovat valtavan yritteliäitä.

– Siellä kukaan ei koskaan sano ensimmäisenä ”ei”. Meillä olisi venäläisiltä paljon opittavaa. Siellä ollaan nopeita ja periksi antamattomia, lähdetään ratkomaan kasvun haasteita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.