Biletohtori vietti sata tuntia yökerhoissa ja selvitti, mitä nuoret aikuiset hakevat yökerhoelämältä

Arkea ohjaa järkevyys, mutta karnevalistinen juhlinta tarjoaa ruokaa tunteille.

Tutkija Antti Maunu vietti väitöstutkimustaan varten sata tuntia helsinkiläisissä yökerhoissa saadakseen selville, millaista sosiaalisuutta nuoret aikuiset niistä hakevat. Maunun väitöstutkimuksen Yöllä yhdessä keskeinen havainto on, että biletys täyttää sellaisia sosiaalisia tarpeita, joita arkielämä ei aina täytä.

– Tavallisille ihmisille bilettäminen on mahdollisuus saada sosiaalisia kokemuksia. Alkoholinkäyttö rakentaa bilettäjille eräänlaisen rinnakkaisen todellisuuden, jossa on mahdollista ja luvallista tehdä asioita, joille normaalielämä ei anna sijaa, biletohtoriksikin sanottu Maunu kertoo.

Maunu toteaa, että ympärillämme näkyy jatkuvasti käyttäytymistä, jota luonnehtii arjen ja sen sääntöjen ylittäminen. Se voi olla sekoilua kesäfestareilla, laivaristeilyllä tai Jyväskylän MM-ralleissa.

Niille, jotka eivät osallistu rituaalinomaiseen pakoon arjesta, käyttäytyminen näyttää absurdilta. Silti Maunu näkee ihmisten bilettämisessä selkeän logiikan.

– Ihmisen arki on tarkoin säädeltyä, eikä edes länsimaisen hyvinvointivaltion arki tarjoa sellaisia sosiaalisia elämyksiä, joita alkoholinhuuruinen juhliminen tarjoaa.

Jo juhlimisen odotukseen liittyy toiveita yllätyksellisyydestä.

Maunu uskoo, että halu ylittää arkea on universaalia. Kaikissa kulttuureissa on erilaisia rituaaleja ja juhlia, joiden avulla noustaan arjen yläpuolelle. Esimerkiksi alkuperäiskansoilla voi olla tuntikausia kestäviä tansseja ja rytmillisiä kehollisia rituaaleja, joita voidaan vahvistaa päihteillä.

Pako arjesta oli keskeistä jo keskiaikaisissa karnevaaleissa. Kansa juhli karnevaaleja Euroopassa useita päiviä, jopa viikkoja ennen paaston alkua. Karnevaaleissa syötiin, juotiin, leikittiin ja iloittiin. Auktoriteetteja ei kunnioitettu, ja ihmiset käänsivät kaikki totutut tavat väärinpäin.

– Karnevaali sanan varsinaisessa merkityksessä on ennen paastoa vietettävä juhla, joka huipentuu laskiaistiistaihin. Karnevaaleissa jätetään jäähyväiset lihalle, kertoo Suomalaisen kirjallisuuden seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.

Tänäkin päivänä Rion sambakarnevaaleja vietetään helmikuussa ennen paaston alkamista. Myös Mardi Gras -juhlia (rasvatiistai eli laskiaistiistai) vietetään katolisissa maissa karnevaaliajan huipennuspäivänä.

Kaikkia ”arki nurin” -juhlia ei ole nimitetty karnevaaleiksi, vaan karnevaali on yksi muoto juhlimiselle, jossa arjen säännöt heitetään romukoppaan.

– Arkea ohjaa yksilökeskeinen rationalismi, mutta karnevaali tarjoaa ruokaa tunteille, Maunu pohtii.

Karnevalistisiin juhliin on liittynyt erityisesti juominen, syöminen ja seksuaalinen vapautuminen, mikä arjessa on ollut tarkoin säädeltyä.

– Varsinaisten karnevaalien lisäksi karnevalistisista juhlista on valtava määrä erilaisia muunnelmia. Esimerkiksi Kaksoisvirranmaassa vietettiin paljon ennen keskiaikaa väärän kuninkaan juhlia, jotka saattoivat olla hyvinkin kohtalokkaita väärälle kuninkaalle, Tuomas Lehtonen toteaa.

Lehtosen mukaan esimodernissa yhteiskunnassa juhliminen oli vastakohta arjelle, jota leimasivat hierarkkinen yhteiskuntajärjestelmä, niukkuus ja ankeus. Juhlien aikaan sai syödä ja juoda mielin määrin, mikä ei arkena ollut sallittua

– Karnevalismin teoreetikon Mihail Bahtinin mukaan karnevaalin kulta-aikaa Euroopassa oli keskiaika. Ihminen oli ankarien luonnonolojen, yhteiskunnan, kulkutautien, nälänhädän ja ryöväreiden puristuksessa. Karnevaali vapautti hetkeksi arjen ankaruudesta, Maunu huomauttaa.

Erilaiset muunnelmat karnevalistisista juhlista ovat tarjonneet ihmisille varaventtiilin, jonka kautta on voitu kritisoida niin maallista kuin hengellistä vallankäyttöä. Yhteisö on voinut parodioida myös itseään.

– 1100- ja 1200-luvuilta peräisin olevissa historiallisissa aineistoissa nousee esille, miten Keski-Euroopan tyhmyrien juhlissa oli mahdollista räävittömällä tavalla pilkata ja haastaa kaikkia yhteisön normeja. On järjestetty värikkäitä ja villejä pilamessuja, juomarien messuja ja saarnaparodioita, Lehtonen kertoo.

Historiassa karnevalistisen juhlan rooli varaventtiilinä ei aina toiminut, vaikka tavallisesti ihmisillä on näennäisen kaaoksenkin keskellä tiettyjä käyttäytymissääntöjä.

– Juhlat ovat joskus muuttuneet veriseksi taisteluksi, jos jännitteet pinnan alla ovat olleet riittävän suuria. Ilmiötä kuvaa ranskalainen Emmanuel Le Roy Ladurie kirjassaan Karnevaalit, Lehtonen huomauttaa.

Antti Maunun mukaan tänä päivänä väkivalta ei ole karnevaalille ominaista. Sen sijaan seksuaalisesti arkea vapaamielisempi käyttäytyminen kuuluu karnevaaliin. Tänä päivänä ei liioin ole kummallista se, että naiset ovat umpihumalassa.

Karnevaalinäytelmässä osa ihmisistä paheksuu arjen säännöistä lipsumista.

– Karnevaalikäyttäytyminen ja sen paheksuminen ovat osa samaa draamaa. Moralisoinnilla asiaa yritetään kytkeä tai kesyttää osaksi arkea, Maunu pohtii.

Näennäisestä hulluudesta huolimatta karnevaalilla on Maunun mukaan sisäiset sääntönsä, jotka vaihtuvat aikakauden mukaan.

– Karnevaali on poikkeustila, joka ei voi kestää loputtomiin. Niille, jotka jatkavat karnevaalia liian pitkään, käy huonosti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .