Lämpimät ja sateiset syksyt muuttavat järviveden ruskeaksi

Pitkälle syksyyn jatkuvat vesisateet huuhtovat orgaanista ainesta järviin aikaisempaa enemmän.

Järvivedet ovat parin viime vuosikymmenen aikana muuttuneet ruskeiksi. Ilmiö on havaittu Suomen lisäksi myös muualla Pohjois-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä.

– Merkittävä syy kehitykseen on ilmastonmuutos. Syksyllä vesisateet jatkuvat aikaisempaa pidempään ja huuhtovat järviin valuma-alueelta orgaanista eli eloperäistä ainesta. Ilmiötä ei pidä sekoittaa ravinnekuormituksen aiheuttamaan rehevöitymiseen, sanoo kalabiologian ja kalatalouden professori Juha Karjalainen Jyväskylän yliopistosta.

Orgaanista eli eloperäistä ainesta huuhtoutuu erityisesti loppusyksyllä, kun kasvillisuus on kuollut ja sateet jatkuvat. Myös kevättulvat huuhtovat orgaanista ainesta ja ravinteita valuma-alueilta vesistöihin.

Lisäksi ihmisen toiminta järvien valuma-alueilla lisää humuksen huuhtoutumista. Esimerkiksi metsien hakkuut, rakentaminen sekä metsä- ja turvemaiden ojitukset edesauttavat aineiden kulkeutumista ja vesien ruskettumistakin.

Humuksen lisääntyminen näkyy ensimmäisenä näkösyvyyden alentumisena. Esimerkiksi Päijänteellä Judinsalon selällä mitattiin 1990-luvulla viiden, kuuden metrin näkösyvyyksiä. 2010-luvulla näkösyvyys on vähentynyt pariin metriin.

Muutos on ollut selkeintä karuissa ja kirkasvetisissä järvissä.

Tutkijoita kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti se, miten vesien ruskettuminen vaikuttaa kaloihin ja muihin eliöihin.

– Kun järven kasviplanktonin ja kasvien perustuotanto on runsasta, myös kaloja on runsaasti. Todennäköistä on, että järvistä tulee vesien ruskettumisen myötä niukkatuottoisempia. Keskeinen kysymys onkin, vähentääkö ruskeavetisyys kalojen määrää.

Karjalainen huomauttaa, että eliöt sopeutuvat ympäröivän ekosysteemin muutoksiin hyvin.

– Muutos saattaa suosia lämpimän veden kalalajeja, kun kasvukausi leutojen syksyjen vuoksi pitenee. Esimerkiksi kuhalle ensimmäisen kesän kasvuolosuhteet ovat ratkaisevia selviytymiseen seuraavasta talvesta.

Pohjan 6–7-asteisessa alusvedessä viihtyvät viileän veden lajit, kuten kuorre, siika, taimen ja muikku. Ne pysyvät kesällä päiväsaikaan alusvedessä ja käyvät auringon laskettua hämärässä päällysvedessä ravinnonhaussa.

– Ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa erityisesti viileän veden lajeihin, jos muutos etenee niin pitkälle, että viileän veden kerros häviää, Juha Karjalainen toteaa.

Esimerkiksi usein kesälläkin sekoittuvassa Säkylän Pyhäjärvessä on havaittu, että järven keskilämpötila on noussut noin kaksi astetta kymmenessä vuodessa. Muutoksen epäillään jo heikentäneen muikkukantaa, jonka pelätään katoavan järvestä kokonaan.

Toistaiseksi muikkukannan jonkin aikaa kestänyttä taantumista ei ole tutkimuksissa pystytty kytkemään pelkästään ilmastonmuutokseen.

Karjalainen muistuttaa, että ilmastonmuutoksella voi olla suotuisiakin vaikutuksia. Lämpimän veden lajit, kuten kuha, ahven ja särkikalat, menestyvät paremmin.

 

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen järviin on keskusteltu paljon. Nyt on jo havaittu, että pitkällä tarkastelujaksolla jääpeiteaika on lyhentynyt.

– Esimerkiksi Lahden Vesijärvessä jääpeite on nykyään 23 päivää lyhyempi kuin 110 vuotta sitten, toteaa yliopistonlehtori Pauliina Salmi Jyväskylän yliopistosta.

Vesien ruskettumisen lisäksi ilmastonmuutoksella on myös muita vaikutuksia järvien ekologiaan. Suomessa neljä vuodenaikaa rytmittää järven sisäistä kiertoa. Useissa järvissä tapahtuu keväällä ja syksyllä täyskierto, jossa järven pintakerrosten hapekas päällysvesi ja pohjan lähellä oleva ravinteikas alusvesi sekoittuvat.

– Mikäli järveen ei muodostu jääpeitettä, kiertorytmi on toisenlainen. Sellaiset järvet sekoittuvat talvisin pohjaan saakka, kunnes kesäkerrostuneisuus jälleen muodostuu keväällä, Salmi toteaa.

Mikäli ilmasto Suomessa lämpenee niin paljon, etteivät järvet jäädy talvella, veden kiertorytmi muuttuu.

– Jäätymättömille järville on ominaista se, että ne eivät talvella tapahtuvan sekoittumisen ansiosta herkästi kärsi talviaikaisesta happikadosta. Suomessa happikatoa esiintyy erityisesti rehevöityneissä ja pienissä järvissä, Salmi tarkentaa.

Järvi elää pinnan alla omaa elämäänsä

Kesämökin laiturilta järvenselälle katseleva lomailija ei ehkä tule ajatelleeksi, että kauniin näkymän lisäksi edessä avautuu moniulotteinen ekosysteemi, jonka tilaan vaikuttavat useat tekijät. Näitä ovat muun muassa ilman lämpötila, tuulet, ympäröivät maastotyypit, ihmisen toiminta sekä monen muun ulkoisen ja järven sisäisen tekijän lisäksi järvessä elävä monimuotoinen eliöstö.

– Jo peruskoulussa opetetaan, että kesällä järvessä on päällysvesi ja alusvesi, joita erottaa harppauskerros. Alusveden lämpötila suomalaisissa järvissä kesällä on 6–8 astetta. Harppauskerroksessa vesi kylmenee nopeasti, metrin matkalla asteen verran, kertoo professori Juha Karjalainen.

Tänä päivänä tiedetään, että jokainen järvi on yksilö ja kerrostuneisuus erilaista. Matalassa järvessä koko vesipatsas voi olla tasalämpöinen, eikä kerrostuneisuutta ole käytännössä lainkaan tai sitä on vain hetkittäin.

Suojaisissa ja humuspitoisissa metsäjärvissä päällysvesi puolestaan voi olla vain metrin paksuinen ja kerrostuneisuus hyvin jyrkkä.

On myös syviä järviä, joissa osa alusvedestä ei sekoitu täyskierron aikanakaan, mikä merkitsee huonoa happitilannetta järvenpohjassa.

– Kerrostuneisuus vaihtelee kesän aikana. Esimerkiksi alkukesän voimakkaat tuulet voivat sekoittaa vesipatsasta syviin vesikerroksiin asti, yliopistonlehtori Pauliina Salmi kertoo.

Järvi ei siis kesälläkään ole stabiilissa, oppikirjamaisessa tilassa. Kerrostuneisuuden häiriintyminen laimentaa päällysveden levämäärää ja viilentää tuottavaa kerrosta. Lämpötilakerrostuminen vaikuttaa olennaisesti aineiden ja eliöstön jakautumiseen järvissä ja pienemmissäkin vesimuodostumissa.

Jyväskylän yliopistossa seurataan kahden erilaisen järven vedenlaatua muun muassa lämpötila- ja happitilannetta tarkkailemalla. Aino-lautta välittää tietoa ruskeavetiseltä Jyväsjärveltä ympäri vuoden, Matti-lautta karulta Konnevedeltä kesäkaudella.

– Tutkimuslauttojen välittämä data on osoittanut, että vuodet ovat järvissä todella erilaisia. Erityisesti kevään tulo ja jäiden lähtö vaihtelevat, mutta myös kesän keleillä, kuten tuulisuuteen vaikuttavien matalapaineiden esiintymisellä, on merkityksensä. Samallakin järvellä kerrostuneisuus vaihtelee huomattavasti eri vuosina, Karjalainen sanoo.

Esimerkiksi vuonna 2013 kesäkerrostuneisuudessa havaittiin Konnevedellä kaikkiaan neljä häiriötilannetta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .