Mustavalkoisuus katoaa aikuisena

Aikuinen kohtaa usein ristiriitaisia tilanteita ja joutuu miettimään monia eri näkökulmia. Viisauden merkkinä voikin pitää taitoa olla juuttumatta yhteen näkemykseen.

Pitkään yhdessä ollut aviopari sopii, että seuraavan ”virheen” jälkeen lähdetään eri teille. Se virhe tulee.

Suoraviivaisesti ajatteleva sanoo, että ilman muuta pari eroaa. Näinhän oli sovittu.

Aikuisen ihmisen ajatteluun on ehtinyt kuitenkin tulla sellaista monisäikeisyyttä, joka voi saada vielä miettimään eroa tarkemmin. Onko parilla lapsia? Mitä tehdään yhteiselle omaisuudelle? Pärjätäänkö erillään taloudellisesti? Mikä painoarvo on yhdessä kuljetuilla vuosilla ja yhteisillä kokemuksilla?

Erikoistutkija Eeva Kallio sanoo, että ensimmäisten amerikkalaistutkimusten mukaan nuorten aikuisten ajattelu muuttui selkeästi jo yliopiston opiskeluvuosien aikana.

– Nuoremmat opiskelijat uskoivat, että auktoriteetit kertovat totuuden. Heidän ajattelunsa kuitenkin muuttui siihen suuntaan, ettei olekaan yhtä ainoaa totuutta. Opiskelijat tulivat epäileväisiksi yhden totuuden suhteen, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Kallio kertoo.

Aikuisuus tuo Kallion mukaan tarpeen ja kyvyn sietää ristiriitoja. Lasten on vaikeampi pohtia asioita eri näkökulmista, mutta aikuisen on melkein pakko niin tehdä.

– Yksioikoisemmat ratkaisumallit ovat todennäköisempiä nuoremmissa ikäluokissa. Aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi vaikeiden ihmissuhdetilanteiden ratkaisemista.

Elämänkokemus ja vuosien varrella karttunut tieto vaikuttavat Kallion mukaan ajattelun monimutkaisuuteen. Aikuisiän tilanteet ovat usein nuoruusikää kompleksisempia. Yksi tällainen on esimerkiksi ryhmässä toimiminen, jossa on mukana vuorovaikutusta.

– Kyky toimia ryhmänä on tärkeä aikuisen ajatteluun kehittyvä tekijä.

Ikä on merkittävä ajattelun kehitykseen vaikuttava muuttuja, mutta se ei selitä läheskään kaikkea. Koulutustason on todettu merkitsevän paljon.

– Korkean koulutustason on huomattu antavan mahdollisuuden ajatella yleensä kompleksisemmin.

Iän myötä ajatteluun tulee erilaisia tasoja. Tosin kaikkien kohdalla ei Kallion mukaan näin käy.

Ensimmäisellä tasolla aikuinen ihminen tekee aina sen loogisimman ratkaisun. Toisella tasolla osataan käydä läpi erilaisia ratkaisuun vaikuttavia vaihtoehtoja. Kolmannella tasolla ihminen näkee eri vaihtoehtoja ja pystyy integroimaan niitä.

Tasaisen kehityksen lisäksi aikuisen ajattelussa saattaa tapahtua traumojen jälkeistä kasvua. Jokin pysäyttävä tapahtuma voi muuttaa ajattelua radikaalistikin.

– Ihminen saattaa haluta tehdä tällaisen tapauksen jälkeen yhteistä hyvää, esimerkiksi hyväntekeväisyyttä. Tai sitten hänestä tulee kyyninen ja kostonhimoinen.

Puhe ajattelun kehittymisestä liitetään usein puheeseen viisaudesta. Kallio ei itse ole kovin innostunut siitä, että häntäkin on tituleerattu viisaustutkijaksi.

– Viisaus on todella arvoperusteinen asia. Se on ehkä parempi jättää avoimeksi käsitteeksi.

Avoimuuden ymmärtää jo siksikin, että Kallio nostaa hetkessä esille useita erilaisia tapoja lähestyä viisautta. Filosofien oppi viisaudesta perustui osaltaan siihen, että ihminen tietää oman tietämättömyytensä.

Koko ihmishistorian on puhuttu muun muassa kansanviisaudesta. Osa taas haluaa korostaa tieteellisesti tutkittua viisautta. Välillä viisaus on näkyvää, välillä piilevää.

– Millaisia kaikkia adjektiiveja liitetään viisaaseen ihmiseen, Kallio muistuttaa.

Hän sanoo, että yksi ”viisauden” merkki on kyky olla juuttumatta yhteen ainoaan näkökulmaan.

Ajattelun kehittymistä aikuisuudessa on tutkittu varsin vähän, ja tutkimus on suhteellisen nuorta. Kansainvälisesti tematiikka on ollut esillä nelisenkymmentä vuotta, Suomessa viimeiset parikymmentä vuotta yksittäisten tutkijoiden toimesta.

Kallio nosti esiin aikuisiän ajattelun kehittymisen tutkimuskohteena jo 1980-luvulla.

Kallio toimitti viime syksynä ensimmäisen ajattelun kehitystä aikuisuudessa käsittelevän suomalaisen kirjan, johon on koottu aiheen nykyisten tutkijoiden tekstejä.

– Lapsuuden ja nuoruuden aikaa on tutkittu paljonkin, ja se on ollut perinteinen tutkimuskohde. Myös vanhuusajan ajattelua on tutkittu suhteellisen paljon. Aikuisuuden kehitys on ollut enemmän pimeä aihe, joka on hitaasti noussut esille, Kallio miettii.