Naisten äänioikeutta vuodelta 1906 käytetään usein perusteena sille, ettei Suomessa tarvita feminismiä – tutkijan mukaan politiikka on kuitenkin yhä sukupuolittunutta

Suomi pärjää naisten asemaa mittaavissa vertailuissa hyvin, mutta ei kaikessa. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Arja Turunen sanoo huomanneensa, että tasa-arvon mallimaa on myös myytti, joka haittaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä.

– Kun täällä yrittää osoittaa ongelmia, niin ne helposti kuitataan pieniksi asioiksi, joille ei ole kiireellistä tehdä mitään. Monet aloitteet tyrmätään tai niitä vähätellään. Käsitys Suomesta tasa-arvon mallioppilaana on niin vahva, että se estää näkemästä monia ongelmia, Turunen toteaa.

Turunen mainitsee, että naisten äänioikeuden saavuttamista jo vuonna 1906 käytetään usein perusteena sille, ettei Suomessa tarvita feminismiä. Äänestämisestä huolimatta naiskansanedustajien määrä pysyi pitkään todella pienenä, ja heidän on ollut vaikea päästä ministeriksi. Ministereinä naiset ovat kelvanneet yleensä sosiaali-, kulttuuri- ja terveysaloille.

– Nyt puhutaan siitä, että naiset eivät halua politiikkaan, koska tietävät saavansa paljon enemmän kritiikkiä kuin miehet. Politiikka on edelleen hyvin sukupuolittunutta, mikä ei voi olla vaikuttamatta tasa-arvoon, tutkija sanoo.

Naistutkimuksen ensiaskeleita otettiin Turusen mukaan Suomessa 1960-luvulla, kun huomattiin, että sukupuolen mukaan jäsennettyä tietoa esimerkiksi koulutustasoista, työaloista ja palkoista ei ollut tarjolla.

– Silloin esimerkiksi oletettiin, että lasten päivähoidolle ei ole tarvetta, koska työssäkäyviä äitejä on niin vähän. Totuus oli, että vain murto-osalle lapsista oli hoitopaikka. Lisäksi alettiin tehdä tutkimusta siitä, millaisia sukupuolikäsityksiä koulujen oppikirjoissa esitetään. Lähtökohtana oli se, että opetus vaikuttaa tyttöjen ja poikien koulutusvalintoihin. Tutkimus osoitti, että oppikirjojen maailma oli hyvin konservatiivinen, Turunen kertoo.

Naistutkimuksen seminaareja järjestettiin 1980-luvun alkupuolella, ja pikkuhiljaa alettiin rakentaa omaa naistutkimuksen nimellä kulkevaa opetusta. Naistutkimuksen seura ja alan oma lehti perustettiin vuonna 1998.

 

Sukupuolentutkimukseksi sittemmin muuttunutta oppiainetta voi nykyään opiskella kahdeksassa Suomen yliopistossa. Painotus voi vaihdella yliopistojen välillä humanistiseen tai yhteiskuntatieteelliseen suuntaan, ala on hyvin monitieteinen.

– Oppiaineessa analysoidaan, millainen merkitys sukupuolella ja seksuaalisuudella on yhteiskunnassa, kulttuurissa, ihmisten välisissä suhteissa ja yksilöiden toiminnassa. Valta ja tasa-arvo ovat keskeisiä asioita. On vaikea kuvitella sellaista yhteiskunnan ja kulttuurin alaa, jota kysymykset sukupuolesta eivät koskettaisi, professori Jaana Vuori Itä-Suomen yliopistosta tiivistää.

Sukupuolentutkimus on uudistanut tiedettä osoittamalla, että sukupuolella ja seksuaalisuudella on merkitystä, ja että sukupuoli on huomioitava yhteiskunnassa. Alan tutkijat ovat tietoisia omasta roolistaan, mikä on näkynyt julkisena keskusteluna tärkeistä teemoista.

– Tutkijat eivät sormi pystyssä opeta miten asioiden pitäisi olla, mutta tartumme kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen valtaan ja epäoikeudenmukaisuuteen liittyviin teemoihin. Yksi sellainen on ajatus sukupuolen ja seksuaalisuuden kietoutumisesta monimutkaisilla tavoilla muihin sosiaalisiin eroihin, Vuori muotoilee.

Monipuolisista aiheista ja tutkimusmenetelmistä huolimatta sukupuolentutkimuksen ammattilaiset törmäävät yllättävän usein alaan liittyviin väärinkäsityksiin jopa yliopistojen sisällä. Turunen kertoo usein kuulleensa, että sukupuolentutkimus olisi tarkoitushakuista tai puolueellista.

– Moni luulee, että tutkijat ajavat vain naisten tasa-arvoa tai pyrkivät osoittamaan miesten alistavan naisia. Tosiasiassa ala on jo pitkään tuonut esiin myös miesten ongelmia ja esittänyt niihin ratkaisuja. Tutkimuksen ei ole tarkoitus syytellä ketään vaan osoittaa, että kyse on laajemmista rakenteista, Turunen sanoo.

Vuoren mielestä sukupuolentutkimuksen luonne ymmärretään usein väärin siksi, että tiedejournalismi käsittelee hyvin harvoin yhteiskunta- ja humanistisia tieteitä.

Sukupuolentutkimus on yliopistossa suosittua, mutta pääaineopiskelijoita siitä valmistuu vielä verrattain vähän. Tällä hetkellä pinnalla on sukupuolta ja seksuaalisuutta kriittisesti tarkasteleva queer-tutkimus ja siihen liittyvät tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden teemat. Turusesta olisi hyvä idea, että sukupuolentutkimus sisältyisi pakollisena kurssina opintoihin, jotta kaikki opiskelijat saisivat siitä perustiedot.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .