Suomi voi päättää itse, millaisena se nähdään – nyt halutaan tuoda esiin hassujakin asioita, kuten kalsarikännejä ja keppihevosia

Luonto, talvisota, urheilu. Sisu, sauna ja viina. Eurooppalaisuus, hyvinvointivaltio, modernius. Tällaiset teemat ovat painottuneet siinä Suomi-kuvassa, jota meillä on haluttu luoda – ja painottuvat edelleen.

– Viime aikoina keinot, joilla viranomaiset pyrkivät esittämään Suomea, ovat muuttuneet, sanoo Suomi-kuvan rakentumista tutkinut Turun yliopiston poliittisen historian professori Louis Clerc.

Hänen mukaansa ulkoministeriössä on yksityisen sektorin viestintäteknologioiden innostamana haluttu nostaa esille uusia, hassujakin piirteitä, joilla halutaan erottua muista.

– Tällaisia ovat esimerkiksi kalsarikännit ja keppihevoset, Clerc sanoo.

Ulkomaille markkinoitavan Suomi-kuvan sisältöä enemmän on Clercin mukaan muuttunut sen käyttötarkoitus. Vielä kylmän sodan aikaan maakuvaa rakennettiin pitkälle poliittisista syistä, vahvistamaan käsitystä Suomen puolueettomuudesta.

– Nyt maakuvan tavoitteet ovat ennen kaikkea taloudelliset. Sen avulla pyritään lisäämään turismia, investointeja ja kilpailukykyä, Clerc sanoo.

Nähdessään norsun suomalainen kysyy ensiksi, mitä mieltä se on suomalaisista. Näin vitsailtiin jo 1970-luvulla, mutta Clercin mukaan vitsi on edelleen totista totta.

– Suomen mainitseminen jossakin niinkin sekopäisessä kommentissa kuin Donald Trumpin puheissa metsien haravoinnista aiheuttaa Suomessa voimakkaat reaktiot, Clerc naurahtaa.

Hänen mukaansa kiinnostuminen siitä, mitä muut meistä ajattelevat, on kuitenkin Suomelle viisasta.

– Ministeriötasolla käytetään edelleen paljon aikaa sen selvittämiseen, mitä meistä ajatellaan. Näin tehdään monissa muissakin pienissä maissa, Clerc sanoo.

Pienille maille maabrändi on Clercin mukaan erityisen tärkeä, sillä ne ovat väistämättä enemmän tai vähemmän riippuvaisia suurten maiden ja muun maailman tapahtumista.

– Siksi on tärkeää yrittää vaikuttaa siihen, millaisina muut meitä pitävät.

Suomi on Clercin mielestä tässä suhteessa erittäin hyvässä asemassa. Se viesti, mitä Suomesta halutaan ulos päin välittää, menee todennäköisesti pääpiirteissään läpi.

– Suomi ei sano maailmalla kenellekään oikein mitään, eikä kukaan ole erityisen kiinnostunut. Siksi ulkomailla ollaan paljolti sen informaation varassa, mitä virkamiehet haluavat Suomesta levittää.

Clerc tosin muistuttaa, että muut näkevät Suomen kuitenkin omien kiinnostustensa ja ajatustensa läpi. Siksi täyttä kontrollia ei voida saavuttaa.

Myös outo ja eksoottinen kieli vaikuttaa siihen, että Suomen tapahtumia voidaan tai halutaan ulkopuolella seurata heikosti.

– Esimerkiksi Iso-Britannia on kuin lasitalo, jonka asioita on helppo seurata kaikkialta maailmasta. Suomi voi sen sijaan vaikuttaa siihen, mitä siitä tiedetään ja puhutaan, Clerc sanoo.

Ulkomaille ehkä vielä voitaisiinkin levittää jonkinlainen katteettoman myönteinen Suomi-kuva, mutta suomalaisille se ei menisi läpi. Clercin mukaan maakuvan täytyy aina jollakin tavalla perustua siihen, millaisena kansalaiset itse kokevat maansa.

– Hyvä esimerkki on Viro, jonka maabrändi laadittiin lontoolaisessa viestintätoimistossa. Kampanja epäonnistui, koska virolaiset eivät kokeneet sitä omakseen, Clerc sanoo.

Suomalaisten kokemus Suomesta on vielä toistaiseksi jossakin määrin yhtenäinen, vaikka sävyt ovat lisääntymässä.

– Suomessa on varmasti helpompaa muodostaa yhtenäinen pohjakäsitys Suomesta kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa tai Saksassa, Clerc arvioi.

Sota oli vielä 1960–70-luvuilla suuri suomalainen kertomus, mutta sen asema on heikentymässä. Clerc viittaa tutkija Pilvi Torstin kyselytutkimukseen Suomalaiset ja historia (Gaudeamus, 2012), jossa selvitettiin, miten suomalaiset muistavat omaa historiaansa. Suurin teema oli talvisota, mutta seuraavaksi nousi hyvinvointivaltio.

– Jatkossa suomalaisille on nousemassa tärkeimmäksi sodan jälkeinen hyvinvointiyhteiskunnan rakennustyö, Clerc tulkitsee.

Sotien jälkeen Suomi-kuvassa on Clercin mukaan muutenkin haluttu painottaa Suomen asemaa koulutettujen kansalaisten maana ja osana Eurooppaa ja länttä.

Urheilulla oli suuri merkitys menneinä vuosikymmeninä, jolloin ”Suomi juostiin maailmankartalle”.

Clerc myöntää, että Suomi tunnetaan yhä jääkiekosta, mutta näkee urheilijoiden merkityksen muuttuneen.

– Edelleen urheilijat ovat tärkeitä vitriinejä Suomeen, vaikka he ovat selkeästi enemmän yksilöitä kuin maansa edustajia. Esimerkiksi Kimi Räikkösen tapa olla suomalainen on aivan erilainen kuin esimerkiksi Paavo Nurmen. Urheilijat eivät enää korosta suomalaisuuttaan, heissä ei ole kansallista paatosta, Clerc tulkitsee.

Suomi-kuvien on muututtava, koska todellisuuskin muuttuu. Clerc muistuttaa, että valtaosa nykysuomalaisista on kaupunkilaisia, ja yhä useampi on maahanmuuttajataustainen.

Maamielikuva on osaltaan myös identiteettipolitiikkaa, Suomen sisäistä keskustelua siitä, mitä on olla suomalainen.

– On paljon helpompi kokea olevansa osa suomalaisuutta, jos on vaikka Seinäjoella syntynyt mies kuin Somaliassa syntynyt nainen. Suomalaisuus muuttuu, ja mielikuvienkin on muututtava.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .