Tutkimus: Teiden ritareiden ammattiylpeys koetuksella digitalisaation takia – "Ajatus siitä, että rekkamies ajaa itsenäisesti ja vapaasti, on romuttunut"

Rekkakuskit ovat menettäneet asemansa teiden kuljetustyön valtiaina digitalisaation yleistymisen takia. Siksi heidän on aiempaa vaikeampaa rakentaa ammattiylpeyttä rekkamiehenä.

Näin arvioi Jyväskylän yliopiston sosiologian tohtorikoulutettava Timo Aho, 36, väitöskirjassaan Tuhansia töitä, valvottuja öitä. Etnografinen tutkimus rekkamiesten työnteosta ja rekkamieheydestä tiekuljetusalan käytännöissä.

Ahon mukaan ajatus siitä, että rekkamies ajaa itsenäisesti ja vapaasti muiden tavoittamattomissa, on romuttunut.

– Syinä ovat ajo-, lepo- ja työajan digitaalisesti johdettu seuranta sekä erityisesti logistisen tehokkuuden nimissä käyttöön otettu digitaalinen rahdinseuranta- ja paikannusjärjestelmä. Tavarankuljetustehtävän etenemistä koskeva tieto on hajaantunut useammalle taholle kuin aiemmin, Aho selittää.

Rekkakuskin työ on muuttunut paljon. Helsinkiläistutkijan mukaan rekkamiesten on ulkopuolisen kontrollin takia aiempaa vaikeampaa vaalia heidän perinteisesti arvostamiaan ammattikäytäntöjä, kuten sitkeyttä ajaa ja mahdollisuutta rytmittää ajoa oman mielen mukaan.

– Vaikka kuljettaja voi yhä käyttää omaa harkintaa työssään, digitaalinen valvonta, ajantasainen rahdinseuranta ja jatkuva tavoitettavissa oleminen ovat heikentäneet tunnetta omasta ammatillisesta erityisyydestä.

Aho käytti tutkimuksessaan etnografista tutkimusmenetelmää, eli hän matkusti rekkamiesten kanssa rekan nupissa ja havainnoi, mitä työssä tapahtui. Välillä hän myös auttoi kuljettajia kuorman teossa.

Tutkimus toi myös esille, että rekkakuskin työ on epäsäännöllistä ja kulkee usein hyvin erilaisessa rytmissä perheenjäsenten arjen kanssa. Monen kuskin työpäivään mahtuu odottelua ja häiriötilanteita, jotka aiheuttavat stressiä ja tylsistymistä.

– Tuloksena on, etteivät rekkakuskit kykene läheskään aina käyttämään omaa ammattitaitoaan työssä tarkoituksenmukaisella ja mielekkäällä tavalla.

Tutkija huomasi myös, että yksi keskeinen rekkamieheyttä arvottava ja rakentava kriteeri liittyy kuormien lastaamiseen ja purkamiseen.

– Arvottamisessa ei ollut kyse vain erilaisten tavaroiden kantamasta symboliarvosta vaan ammatillisesta osaamisesta, jota rekkamiehiltä vaadittiin vaihtelevien kuormien käsittelyyn.

Ajoa avustavat laitteet ja muu digitalisaatio haastavat tulevaisuudessa yhä enemmän rekkakuskien ammatti-identiteettiä.

– Luulen, että tietyillä linjoilla kuljettajista tulee yhä enemmän ajon- ja rahdinhallintajärjestelmien käsittelijöitä.

Samalla rekkakuskien ammattitaitovaatimukset muuttuvat.

– Työstä tulee kenties "keskiluokkaisempaa", kun pitää opiskella uusien teknologioiden käyttöä. Joillekin se voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia rakentaa rekkamieheyttä.

Aho ei kuitenkaan usko, että rekkakuskit korvautuisivat lähitulevaisuudessa ajoroboteilla.

– On yhä monia kuljetustehtäviä, jossa inhimilliselle harkintakyvylle ja "perstuntumalle" on paljon käyttöä.

Ahon monitieteinen tutkimus edustaa sosiologian, kriittisen miestutkimuksen, kulttuuritutkimuksen ja työelämätutkimuksen aloja.

Aho halusi selvittää, millaiselta rekkakuskien työ näyttää nykyään heidän itsensä kokemana.

– Tutkimustani ovat motivoineet rekkakuskien työympäristössä parina viime vuosikymmenenä tapahtuneet myllerrykset ja niiden vaikutukset kuljettajien työhön ja rekkamieheyteen.

Myös se, että Ahon isä on ajanut rekkaa, vaikutti tutkimuksen tekoon. Vimpeliläislähtöinen Aho muistaa lapsuudesta, kuinka isä oli jatkuvasti kiireinen ja ajoreissuilla poissa kotoa.

– Isäni ansiosta minulla oli ymmärrystä kuljetusalasta jo ennen tutkimuksen aloittamista. Hän auttoi minua myös löytämään haastateltavia.

Ahon väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa kevään aikana.

Lapsuuden toiveammatissa oleva rekkakuski eri linjoilla digitalisaation vaikutuksista: "Ei se ole ammattiylpeyteen vaikuttanut"  

Rekkakuski Tomi Saarinen on hieman eri mieltä kuin tuore tutkimus siitä, miten digitalisaatio on vaikuttanut hänen työhönsä.

– Lisääntynyt digitalisaatio on helpottanut ja nopeuttanut työntekoa. Ei se ole ammattiylpeyteen vaikuttanut: kyllä tässä tuntee yhä itsensä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi, vantaalaisessa Kuljetus T Laaksonen Oy:ssä työskentelevä Saarinen vakuuttaa.

Sipoolainen Saarinen, 37, on työskennellyt kuljetusalalla kahdeksan vuotta. Ensin hän paiski alan töitä viisi vuotta 2000-luvulla, sitten hän siirtyi yhdeksäksi vuodeksi tehdas- ja poraushommiin, ja vuonna 2016 hän palasi ajamaan rekkaa.

– Tiesin jo lapsena, että minusta tulee rekkakuski. Työssä kiehtoo vapaus – se, että saa olla oman elämänsä herra.

 

Tuhansia ajokeikkoja tehnyt Saarinen on nähnyt läheltä, kuinka tekniikan nopea kehitys on muovannut rekkakuskin töitä. Hän pitää muutoksia myönteisinä. Sähköiset aineistot ovat korvanneet paperilomakkeita. Ajoseurantajärjestelmäkin on Saarisesta hyvä keksintö.

– Työnjohdon on helpompi ohjeistaa kuljettajaa, kun se näkee ilman puhelinsoittoa, missä rekka kulkee. Minua ei ole haitannut, että autoni on näkynyt ajojärjestelyssä ja että puhelimeni ei ole soinut niin usein.

– Jos hommat hoitaa kunnialla ohjeiden mukaan, ei digitalisaatio vaikuta ammattiylpeyteen, Saarinen summaa.

Saarinen uskoo, että rekkakuskeille riittää jatkossakin mielekästä, palkitsevaa työtä, vaikka uudet teknologiat muokkaavat työnkuvaa edelleen.

– Vaikka itsekseen ajavat rekat tulisivat maanteille, jonkun pitää yhä avata takaovet ja kaivaa ajoneuvot talvella lumesta, Saarinen huomauttaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .