Vihaista naista on pidetty hysteerisenä akkana – naisen aggressiota on tutkittu vasta 1900-luvulla, sillä se on ollut niin näkymätöntä

Naiset ovat perinteisesti osanneet näyttää iloa ja surua, mutta yhden tunteen he ovat lakaisseet maton alle: vihan.

Vihansa avoimesti näyttävää naista on pidetty hysteerisenä akkana, jolle pitää syöttää rauhoittavia lääkkeitä. Kiltiksi, empaattiseksi ja hoivaavaksi kasvatetun naisen viha on siksi ollut tabu. Vihasta on erilaisten sukupuolinormien vuoksi tullut epäsuoraa, ovelaa ja hienovaraista.

Naisen viha voi olla silmien pyörittelyä, huokailua ja merkitseviä katseita. Se voi olla katkeruutta ja kaunaa. Tai huomautus ”sulla ei vielä ole tuo perse levinnyt, kun et oo vielä saanut lapsia”. Näin 48-vuotias nainen sanoo 29-vuotiaalle naiselle syyskuussa julkaistussa kirjassa Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio.

Naisen viha kohdistuu usein myös häneen itseensä. Se näyttäytyy julmana itsekritiikkinä, jossa nainen sättii itseään rumaksi, läskiksi ja vääränlaiseksi.

– On mahdotonta voida hyvin, jos on niin kriittinen itseään kohtaan, sanoo teologian tohtori ja psykoterapeutti Heli Pruuki, toinen kirjan kirjoittajista.

Naisen aggressiota on tutkittu vasta 1900-luvulta lähtien, sillä se on ollut niin näkymätöntä. Suomessa aiheesta on kirjoittanut muun muassa psykoanalyytikko Elina Reenkola kirjassa Naisen viha (2009).

Vihan nielaisemisella ja joksikin muuksi verhoamisella voi olla vakavia seurauksia. Esimerkiksi masennuksen taustalla on aina surematonta surua ja vihaamatonta vihaa, sanoo teologian maisteri ja psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttunen. Hän on toinen Vihainen nainen -kirjan tekijöistä.

Ketola-Huttunen on tavannut paljon vihansa vakan alle piilottaneita naisia pariterapeuttina työskennellessään.

– On todella tärkeää sanoittaa tunteensa eli sanoa ääneen, että minua on kohdeltu väärin, hän sanoo.

Pruuki ja Ketola-Huttunen kannustavat naisia ystävälliseen jämäkkyyteen työpaikoilla ja parisuhteissa. Jos aistii jotain loukkaavaa jossain tilanteessa tai ihmissuhteessa, siitä voi kysyä toiselta suoraan mutta rakentavasti. Näin viha ei jää kytemään pinnan alle.

Aggressio itsessään ei ole huono tunne. Aggressio on energiaa.

Myönteisestä aggressiosta puhutaan, kun tunne vie ihmistä elämässä eteenpäin. Ilman hyvää aggressiota emme saisi kammettua itseämme pimeänä ja kylmänä talviaamuna töihin emmekä jaksaisi viedä erilaisia urakoita loppuun. Sen voimalla ihminen menee kohti unelmiaan ja laadukasta elämää.

Pruuki ja Ketola-Huttunen uskovat, että naisen myönteinen aggressio valtaa alaa tulevaisuudessa. Kiltteys rakoilee terveellä tavalla. Nykynuoret oppivat suorempaa viestintää eivätkä jätä vihaa vihlomaan hampaankoloon vuosikymmeniksi.

– Kasvatuskulttuurissa on tapahtunut valtavia muutoksia viime vuosikymmeninä. Tieto on lisääntynyt, ja asioille on alettu tehdä jotakin, Ketola-Huttunen sanoo.

Siinä missä mies osoittaa vihansa saavuttaakseen yhteisössä tietyn aseman, naisen vihan tarkoituksena on saada muut ymmärtämään häntä tilanteessa, jossa muut keinot eivät auta. Tiuskiva nainen saattaa viestittää, että auttakaa minua, en jaksa yksin.

– Viha on naiselle suojatunne, Pruuki sanoo.

Se suojelee naista esimerkiksi surulta. Kun nainen tuntee haavoittuvan puolensa joutuvan uhatuksi, hän saattaa reagoida raivoamalla. Näin käy, kun lapsi ryntää tielle ja äiti saa hänet viime hetkellä kiinni.

Nainen osaa toki osoittaa vihaisuutensa myös räjähtämällä ja käymällä käsiksi. Se on kuitenkin naiselle usein suuri häpeä.

Fyysiseksi väkivallaksi äityvän aggression takana on usein naisen oma kokemus väkivallan kohteeksi joutumisesta esimerkiksi lapsuudessa.

Pruuki ja Ketola-Huttunen kannustavat kaikkia omasta aggressiivisuudestaan huolestuneita naisia hakemaan apua, sillä sitä on nykyisin tarjolla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .