Vilma-koira kuoli perinnölliseen pikkuaivorappeumaan vain muutaman viikon ikäisenä – tämän jälkeen omistaja kiinnostui koirien geenipankista

Sekä koirilla että ihmisillä perinnölliset sairaudet ovat hyvin yleisiä. Näiden sairauksien selvittämiseen on osallistunut 70 000 koiraa jättämällä verinäytteen geenipankkiin.

Yli 70 000 koiraa on antanut verinäytteen koirien perimää Suomessa kartoittavaan biobankkiin.

Molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta kehuu, että biopankki on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Sen avulla on tehty useita geenilöytöjä, jotka selittävät koirien sairauksien syitä ja periytymistapoja.

Näyttää siltä, että koirien geenipankki antaa lisää tietoa myös ihmisten perinnöllisistä sairauksista. Koiria ja ihmisiä nimittäin yhdistää se, että me molemmat kärsimme samoista sairauksista, kuten epilepsiasta, diabeteksesta ja sydänsairauksista. Lisäksi perinnölliset sairaudet ovat molemmilla lajeilla hyvin yleisiä.

 

Hannes Lohi perusti biopankkia hallinnoivan tutkimusryhmänsä 12 vuotta sitten. Ensimmäiseksi tutkimusryhmä löysi koirien epilepsiageenin ja keskittyi juuri tämän sairauden tutkimukseen. Pian kuitenkin selvisi, että koirien geenitutkimukselle olisi paljon enemmänkin kysyntää.

Tällä hetkellä koirien koko perimä on kartoitettu, ja se antaa tehokkaita työkaluja erilaisille sairauksille altistavien geenien tunnistamiseksi. Tarvitaan vain DNA:ta tarpeeksi monista koirista – sekä terveistä että sairaista. Näiden perimää vertaamalla on mahdollista löytää sairauksia aiheuttavat muutokset eli mutaatiot perimässä.

Biopankin avulla selvitetään noin sataa erilaista sairautta kymmenissä eri koiraroduissa. Lohen ryhmä tutkii muun muassa neurologisia sairauksia, sisäelin- ja sidekudossairauksia, syöpää, autoimmuunisairauksia sekä persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä.

 

Löytöjen pohjalta luodaan geenitestejä, joiden avulla selvitetään, mitkä koirat kantavat sairauksille altistavia mutaatioita perimässään. Tämän avulla koirien jalostamista voidaan suunnitella siten, että sairaita koiria syntyy aiempaa vähemmän.

Geenitiedon avulla voidaan myös laajentaa koirien geneettistä monimuotoisuutta.

Monilla rotuaan hyvin edustavilla koirilla on teetetty paljon jälkeläisiä, minkä ansiosta saman rodun koirista yhä useampi on sukulaisia keskenään. Tällöin rodun geneettinen monimuotoisuus köyhtyy ja myös ei-toivotut ominaisuudet, kuten perinnölliset sairaudet, alkavat yleistyä.

– Geenitiedon avulla voidaan suunnitella jalostusyhdistelmiä, joiden avulla monimuotoisuutta voidaan kasvattaa samalla kun tautigeenejä karsitaan.

Markkinoilla on jo tällaisia geenitietoon perustuvia työkaluja koiranomistajille ja koiria kasvattaville.

 

Koirilla ja ihmisillä on olennaisesti samat geenit ja sairaudet. Koirien perinnöllisten sairauksien selvittäminen voi siis auttaa tunnistamaan viallisia geenejä, jotka saattavat vaikuttaa myös joihinkin ihmisten vakaviin sairauksiin.

– Hiljattain löysimme uuden hermorappeumageenin koirista. Tutkimuksemme pohjalta havaittiin ensimmäistä kertaa vastaava sairaus ja geeni myös 4-vuotiaalta pojalta Pohjois-Amerikassa, Lohi kertoo.

Lohen mukaan koirien geenilöydöt avaavat tautien syntymekanismeja ja kehittymistä. Tietoa voidaan hyödyntää ihmissairauksien selvittämiseen.

 

Yksikin viallinen geeni voi aiheuttaa vakavan sairauden, mutta geenipankki ei anna yksiselitteistä vastausta entistä nopeamman vinttikoiran tai paremman hajuaistin omaavan metsästyskoiran luomiseen.

– Tämä voi onnistua, mutta se on pääosin haastavaa. Monet ominaisuudet ovat kuitenkin useiden geeniyhdistelmien ja ympäristötekijöiden yhteistuloksia.

 

Kiia Montosen ensimmäinen lagotto romagnolo -rotuinen koira jouduttiin lopettamaan vain joidenkin viikkojen ikäisenä.

Vilma-niminen pentu kärsi pikkuaivorappeumasta. Se on perinnöllinen sairaus, joka vaikeuttaa tasapainon ja liikkeiden hallitsemista. Tautiin ei ole parannuskeinoa, ja se pahenee nopeasti niin, että lopulta myös syöminen käy koiralle mahdottomaksi.

Montonen on kasvattanut viisi pentuetta. Kaikissa niissä on ollut jollakin lailla sairaita pentuja. Vilma-pennun vuonna 2003 tapahtunut kuolema sai Montosen kiinnostumaan koirien geeniperimästä.

Kasvattaja muistuttaa, että geenitieto on monimutkainen kokonaisuus. Jos pentueen vanhemmilla on geenivika, sairaus voi periytyä osalle jälkeläisistä. Mutta kun geeni on tiedossa, se saadaan poistettua seuraavasta sukupolvesta niin, että kahta yksilöä, joilla molemmilla on viallinen geeni, ei käytetä jalostukseen.

– Geenitieto on todellinen lahja. Sen avulla voidaan päästä eroon vaikeista sairauksista, Montonen toteaa.

Sairaita koiria Montonen ei halua käyttää jalostukseen.

– Se on epäeettistä, hän sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .