Voiko katastrofi yllättää myös meidät? – Suomessa ja lähialueilla sattuu noin 200 maanjäristystä vuodessa

Luonnonvoimat jylläsivät 19. maaliskuuta 2016 Perämerellä Suomen aluevesien tuntumassa.

Havaintoasemien mukaan maa järisi puoliltaöin merenpohjassa Ruotsin puolella epätavallisen rajusti. Järistys oli magnitudiltaan eli voimakkuudeltaan 4,1.

Laivoissa ihmiset eivät huomanneet meren kalliopohjan myllerrystä, mutta Pohjanmaalla ja Ruotsin Länsipohjassa maanjäristys havaittiin laajalti.

– Ikkunaruudut helisivät äänekkäästi ja rakennukset tärisivät, irtaimisto niiden mukana. Moni nukkumassa ollut heräsi, kuvailee Helsingin yliopiston Seismologian instituutin seismologi Päivi Mäntyniemi.

Tapaus oli poikkeuksellinen Pohjolan oloissa. Tämän mittaluokan maanjäristyksiä ei Suomessa tai lähialueilla yleensä satu.

 

Tapaus panee miettimään, voisiko maa joskus järistä Suomessa siten, että seurauksena olisi rajua aineellista tuhoa ja ihmisuhreja. Nykytiedon mukaan näin ei ole koskaan käynyt.

– Ei pidä sanoa ei koskaan, mutta pidän tätä erittäin epätodennäköisenä. Se olisi valtavan iso poikkeus, arvioi Seismologian instituutin seismologi Jari Kortström.

– Se vaatisi voimakkaan maanliikkeen, jossa murtuu kerralla suuri lohko kallioperästä. Suomen maaperässä ei ole mannerlaattojen reunaa, joka olisi liikkeessä, Kortström jatkaa.

 

Seismologit eivät keksi skenaariota, jossa "valtavan iso poikkeus" voisi iskeä lähitulevaisuudessa.

– Tuhansien vuosien päästä voi olla eri tilanne, koska mannerlaatat liikkuvat aikojen saatossa, Kortström sanoo.

 

Mäntyniemi huomauttaa, että järistyksistä voi kuitenkin koitua Suomessakin merkittäviä kuluja laajenevan asuinrakentamisen takia.

– Maanjäristykset eivät yleensä herätä paljon huomiota asumattomien alueiden ulkopuolella, mutta monet tuollaiset alueet on nyttemmin otettu asutuskäyttöön. Vaikka järistys aiheuttaisi etupäässä pintavaurioita, monen rakennuksen vaurioista kertyy kuluja vakuutustoimelle, talonomistajille ja muille ja summa voi nousta korkeaksi.

Myös ilmastonmuutos voi vaikuttaa maanjäristysten esiintyvyyteen, mutta vaikutusten ei odoteta tulevan esille Suomessa vaan arktisilla napaseuduilla. Ilmiö on tutkimusten kohteena.

– Jääjäristyksiä huomattiin ensi kerran Grönlannissa 2000-luvun alussa, kun jäätikkö alkoi lämmetessään liikkua, Mäntyniemi kertoo.

 

 

Maailman mittakaavassa Perämeren magnitudin 4,1 järistys luokitellaan vielä lieväksi. Maapallolla magnitudin 4–5 myllerryksiä tapahtuu arviolta 6 200 vuodessa.

Voimakkaasta aletaan puhua vasta, kun magnitudi on ainakin 6. Sellaisiakin tapahtuu maailmalla keskimäärin 120 vuodessa, ja ne saattavat  aiheuttaa huomattavaa aineellista vahinkoa ja ihmisuhreja.

– Esimerkiksi Keski-Italiassa sattui magnitudin 6,3 maanjäristys 6. huhtikuuta 2009. Se aiheutti vakavan luonnonkatastrofin, jossa sai surmansa yli 300 ihmistä ja tuhansia rakennuksia vaurioitui, Mäntyniemi kertoo.

Maanjäristykset tulevat aina yllätyksinä.

– Ei ole menetelmää, jolla niitä voidaan ennustaa. Järistysprosessi liittyy maanpinnan alapuolisiin tapahtumiin ja on mittaluokaltaan niin iso, ettei ole löydetty keinoja paikantaa sitä etukäteen, Kortström selvittää.

 

Kortströmin mukaan mantereinen Pohjois-Eurooppa on kallioperältään vakaata. Länsi-Norja on järistystoiminnaltaan aktiivisin alue Alppien pohjoispuolella, mutta Ruotsissa ja Suomessa järisee vähemmän.

 

Suomi kuuluu tämänkin luonnonilmiön osalta maailman turvallisimpiin maihin.

Suomessa ja lähialueilla rekisteröidään keskimäärin 200 maanjäristystä vuodessa. Ne ovat yleensä voimakkuudeltaan 0:n ja 2:n välillä. Vähintään magnitudin 2 järistyksiä tapahtuu Suomessa noin 10 vuodessa.

– Tilastoitujen tapausten määrä on noussut vuosikymmenten varrella, mutta tämä johtuu siitä, että tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ja havaintoasemien määrä kasvanut. Erityisesti pieniä järistyksiä havaitaan paremmin kuin ennen, Kortström kertoo.

 

Suomen historiallisen ajan isoimmat maanjäristykset ovat olleet voimakkuudeltaan noin 4,7. Ne sattuivat Perämeren pohjukassa 23. kesäkuuta 1882 ja 5. marraskuuta 1898. Niiden raportoitiin vaurioittaneen muureja ja savupiippuja.

1900-luvulla magnitudi 4 ylittyi selvästi Paltamossa 10. huhtikuuta 1902, Perämerellä 9. maaliskuuta 1909, Kuusamossa 18. elokuuta 1926 ja Keski-Suomessa 16. marraskuuta 1931. Sallan maanjäristys 20. helmikuuta 1960 oli suuruusluokkaa 4.

 

Kouvolan seutu erottuu Etelä-Suomen maanjäristyksien keskuksena. Havaintoasemat rekisteröivät niitä myös Kuusamon ja Länsi-Lapin suunnalla selvästi enemmän kuin muualla.

Kouvolan tienoolla on ollut paljon pieniä järistyksiä etenkin elokuun 2011 seitsemännen päivän jälkeen.

– Huhtikuun loppuun mennessä alueelta on viime vuosina havaittu yli 300 maanjäristystä. Suurin osa on ollut voimaltaan alle yhden magnitudin, kertoo seismologi Päivi Mäntyniemi.

 

 

Viime vuosien voimakkaimmat Kouvolan seudun järistykset ovat joulukuulta 2011: 1. päivä mitattiin magnitudin 2,8 ja 22. päivä magnitudin 2,6 tapaus. Tämän kokoluokan myllerrykset eivät vielä yleensä vahingoita ympäristöä. Ikkunat saattavat helistä ja huonekalut liikkua hetken.

Kouvolan seudun järistykset liittyvät Kaakkois-Suomen rapakivialueeseen.

– Rapakivi on geologisesti nuorempaa ja kevyempää materiaalia kuin sitä ympäröivä peruskallio. Alueella järistykset tulevat poikkeuksellisesti usein parvina.

Mäntyniemen mukaan on mahdotonta sanoa, miksi Kouvolan alueella on järissyt niin paljon juuri viime vuosina.

– Yleisesti ajatellaan, että veden liikkeet vaikuttavat niihin olosuhteisiin, joissa järistysparvia syntyy.

 

Seudulla järisi hiljattain, 28. huhtikuuta Valkealan Rapojärven liepeillä. Sen magnitudi oli 2.

Seismologian instituutti sai tapauksesta muutaman ilmoituksen järven lähellä olleilta. He olivat tunteneet tärinää ja kuulleet jyrinää muutaman sekunnin.

Vuosien varrella instituutti on saanut Kouvolan seudun järistyksistä etupäässä äänihavaintoja.

– Maanjäristykset kuuluvat lyhytkestoisina jyräyksinä: joskus ne muistuttavat ukkosta, toisinaan ne ovat paukahduksia tai räjäytyksen kaltaista ääntä, Mäntyniemi kuvaa.

– Joskus aistihavainto on enemmän tärähdyksen kaltainen, ja sen kesto voi vaihdella lyhyestä ilmiöstä useampaan sekuntiin. Yöllä tällaiset tapahtumat ovat herättäneet unesta. Äkkinäinen ilmiö voi tuntua epämiellyttävältä myös päivällä, jos talo nytkähtää, Mäntyniemi kertoo.

 

Kuusamon ja Länsi-Lapin järistykset taas johtuvat niiden kallioperän heikkousvyöhykkeistä. Nämä ovat syntyneet aikana, jolloin mannerlaatat ovat liikkuneet aktiivisesti. Näissä vyöhykkeissä kallioperän paine purkautuu helpommin, ja siksi maa ajoittain vavahtelee.

Mäntyniemen mukaan Länsi-Lapin ja Kuusamon tienoilla on rekisteröity hieman vähemmän järistyksiä kuin Kouvolan seudulla vuoden 2010 alun jälkeen.

– Länsi-Lapissa ja Kuusamon seuduilla magnitudi 2 ylittyy harvakseltaan. Tapausten lukumäärää nostavat mikromaanjäristykset, joiden voimakkuus on alle 2.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .