EU:n suunnittelemilla Iranin vastapakotteilla ei ole toivoa

EU:n ja USA:n erilaiset näkemykset Iranin ydinsopimuksen jatkosta ovat johtamassa erikoiseen pakotteiden ja vastapakotteiden kierteeseen, jonka suurimpia häviäjiä ovat Iraniin investoineet yritykset.

EU ilmoitti torstaina harkitsevansa vastapakotteita, jotka estäisivät Iraniin investoineita eurooppalaisia yrityksiä noudattamasta amerikkalaisten Iran-pakotteita.

Sofian huippukokouksen päätös tuli sen jälkeen, kun useat merkittävät eurooppalaisyritykset olivat jo ehtineet ilmoittaa, että niiden on pakko vetäytyä Iranin markkinoilta USA:sta tulevan paineen vuoksi.

Vetäytymisestään olivat varoittaneet ranskalaisen kaasujätti Totalin ohella ainakin saksalainen finanssijätti Allianz ja kaksi isoa tanskalaista tankkeriyhtiötä Maersk ja Torm.

Iranille kyse on avainyhtiöistä: Total kehittää keskellä Persianlahtea sijaitsevaa Etelä-Parsin kaasuesiintymää, jota pidetään maailman suurimpana, ja tanskalaisyhtiöt taas ovat vastanneet Iranin öljykaupan logistiikasta. Ilman näitä yhtiöitä maan kehitys pysähtyy.

EU aikoo pistää yritykset ruotuun ja pakottaa ne pysymään Iranin markkinoilla. Ongelma on vain siinä, että siihen ei näytä olevan toimivia keinoja. Esimerkiksi tankkeriyhtiö Torm on ilmoittanut, että vetäytyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että se ei ota Iranista vastaan uusia urakkasopimuksia. Jos EU ”pakottaa” ottamaan, kuka sitten määräisi uuden sopimuksen hinnan ja muut ehdot? Komissioko?

Ajatus kaupantekoon pakottamisesta ei taida olla tästä maailmasta.

USA:n mahti perustuu ennen muuta sen rahoituslaitoksiin. Yritysten globaalia rahaliikennettä pyörittävät pankit ovat riippuvaisia suurten amerikkalaispankkien linjoituksista: jos et leiki heidän ehdoillaan, et leiki kohta ollenkaan, sanoo yritysten kansainvälistymispalveluja tarjoavan East Consultingin perustaja Jonne Pöyhtäri.

Totalin tapauksessa amerikkalaispankit ovat yhtiölle myös todella merkittäviä rahoittajia. Yhtiöllä on käynnissä miljardiprojekteja Pohjois-Amerikan kamaralla. Yhtiön pakottaminen Iranin-toimintojen jatkamiseen voisi siten tarkoittaa potkuja jopa tuhansille ihmisille.

Pakotteiden paluu pakottaa yritykset valitsemaan puolensa sen mukaan, ovatko niiden taloudelliset intressit enemmän Yhdysvalloissa vai Iranissa. EU:n vastapakotepäätös voi Pöyhtärin mukaan vaikuttaa niihin yrityksiin, jotka ovat tässä suhteessa ”rajatapauksia”.

Tietty osa eurooppalaista yrityksistä tulee joka tapauksessa jäämään Iraniin, tekee EU tai USA mitä tahansa. Pöyhtärin mukaan Iranissa on ollut ydinpakotteiden synkimmissäkin vaiheissa myös suomalaisyrityksiä, jotka ovat onnistuneet järjestämään rahaliikenteensä tavalla tai toisella.

Mitä isommasta asiakkaasta on kysymys, sitä auliimmin suomalaispankitkin ovat keksineet ratkaisuja Iranin rahaliikenteen organisoimiseksi. Saksassa toimiva iranilaispankki on myös palvellut Iraniin haluavia eurooppalaisyrityksiä.

Jatkossa yhä useampi yritys kääntynee Kauko-idän pankkien puoleen ja toimii Iranissa välikäsiyritysten kautta, Pöyhtäri uskoo. Pelin voittajiksi hän arvioi korealaisia, japanilaisia ja kiinalaisia, joiden riippuvuus amerikkalaisista rahoituslaitoksista ei ole samaa luokkaa kuin eurooppalaisten.

Tosin Kiinassakin on jo nyt suuria yrityksiä, jotka ovat ajautuneet isoihin vaikeuksiin rikottuaan amerikkalaisten asettamia Iran-pakotteita. Juuri nyt jännitetään, miten käy Kiinan valtioenemmistöisen telejätin ZTE:n, joka yritti myydä sanktiolistalla ollutta amerikkalaisteknologiaa Iraniin ja Pohjois-Koreaan.

Yhtiö sai 890 miljoonan dollarin sakot, jotka sen oli pakko maksaa, koska se ei olisi voinut jatkaa pääliiketoimintaansa matkapuhelinten valmistusta ilman Androidin ohjelmistoja ja Qualcommin siruja. Yhtiön yli 80 000 työpaikkaa keikkuu yhä vaakalaudalla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .