Eliöiden katoamisesta maksetaan hurja hinta – jopa ilmastonmuutostakin korkeampi

Eliölajien katoamisesta voi tulla ihmiskunnalle jopa isompi lasku kuin käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta. Lajikirjon kuihtumista ei huomaa arjessa samalla tavalla kuin lämpenemistä tai myrskyjen lisääntymistä, mutta se vaikuttaa aivan kaikkeen lähtien ruuan tuotannosta ja lääketeollisuuden raaka-aineiden saatavuudesta vesien ja ilman puhtauteen asti.

Uhanalaisiin lajeihin liittyvä keskustelu on keskittynyt liiaksi tiettyihin suuriin ”karismaattisiin” nisäkäslajeihin, kuten esimerkiksi Afrikan savanneilla vaeltaviin sarvikuonoihin tai vuorigorilloihin, arvioi Jyväskylässä tiistaina vieraillut YK:n luonnon monimuotoisuussopimuksen pääsihteeri Cristiana Pasca Palmer.

– Jokainen nisäkäslaji on tärkeä, mutta niiden kohtalo pitäisi suhteuttaa siihen, että jopa 40 prosenttia maailman kasvilajeista on vaarassa. Samoin bakteerien ja pieneliöiden kadosta ollaan aivan hiljaa, vaikka ihmiskunnan koko olemassaolo perustuu niiden toimintaan, hän totesi.

Pasca Palmer saapui Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen järjestämään kansainväliseen luonnonsuojelubiologian suurkokoukseen yhdessä hallitusvälisen biodiversiteettipaneelin IPBES:in pääsihteerin Anne Larigauderien ja noin 800 alan johtavan tutkijan kanssa. Seminaari jatkuu Jyväskylässä perjantaihin asti.

Biodiversiteetin osalta maailmalla eletään juuri nyt ratkaisun hetkiä, koska nykyinen vuonna 2011 hyväksytty biodiversiteettisopimus on umpeutumassa vuonna 2020.

Jatkosopimus tarvittaisiin kipeästi ja siihen haluttaisiin mukaan myös Yhdysvallat, joka on tällä hetkellä ainoa sopimuksen ratifioimatta jättänyt maa maailmassa. Sen ohella sopimuksen ulkopuolelle on jättäytynyt itsenäisistä maista vain Vatikaanivaltio.

Kysymys ei ole kukkahattutäteilystä vaan todellakin ihmiskunnan tulevaisuudesta. Esimerkiksi maailman vuosittaisesta ruuantuotannosta noin 577 miljardin dollarin siivu riippuu suoraan pölyttäjien toiminnasta. Lajien kadon on arvioitu laskevan maailman bruttokansantuotetta useilla prosenttiyksiköillä.

– Euroopassa monimuotoisuuden säilymistä uhkaa ennen muuta maankäyttö: kaupunkien ja tieverkostojen levittäytyminen, mutta myös tehomaatalous, Anne Larigauderie totesi.

Haastetta lisäävät edelleen kiivaana jatkuva väestönkasvu ja siihen liittyvä kulutuksen kasvaminen sekä ilmastonmuutos. Cristiana Pasca Palmerin mukaan ainoa keino lajien pelastamiseen olisi suojelualueiden merkittävä lisääminen, mutta se ei näytä todennäköiseltä, koska kasvavan väestön ruokkiminen vaatii yhä enemmän maata.

Nykyisellä, vuoteen 2020 ulottuvalla sopimuksella maailman suojelualueiden piti nousta 17 prosenttiin kaikesta maapinta-alasta ja 10 prosenttiin valtameristä. Tavoitetta ei saavutettu. Toivoa on silti olemassa.

– Meillä on nyt jo useita maita, jotka toimivat todella mallikelpoisesti. Latinalaisessa Amerikassa mallia näyttää ennen muuta Kolumbia ja Pohjois-Amerikassa Kanada, josta saimme juuri miljardilahjoituksen. Mutta myös Kiina ja useat Afrikan maat ovat nousseet eturivin toimijoiksi, Pasca Palmer sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .