Juutalaisviha puhuttaa taas Saksassa – Hallen synagoga-ampuminen nosti vanhat traumat pintaan

Antisemitismi on Saksassa ainainen puheenaihe, mutta tänä syksynä se on ollut erityisen pinnalla. Syynä on Hallen pikkukaupungissa synagogaan lokakuun alussa tehty isku.

Internetissä radikalisoituneen äärioikeistolaisen ampujan iskussa kuoli kaksi sivullista. Asemies ei onnistunut murtautumaan synagogan sisään.

–  Se ei tullut yllätyksenä. Ei, ei ollenkaan, kuvaili tuntemuksiaan Berliinissä STT:lle saksanjuutalainen Juna Grossmann.

Grossmann on tullut kotimaassaan tunnetuksi yhtenä antisemitismin vastaisen työn julkisista kasvoista. Hallen iskun aikaan hän oli lomalla Saksan ulkopuolella.

–  Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka reagoin. Olin todella sekaisin, ikään kuin ulkona itsestäni. Mietin sitä, miten jatkamme tästä? Palaanko Saksaan? Pelkäsin päivittäisen elämäni puolesta.

Alkujärkytyksen jälkeen Grossmann on palannut kotimaahansa. Hän pitää juutalaisuutta käsittelevää blogia ja on kirjoittanut nykyajan Saksan arjen antisemitismistä kirjan Schonzeit Vorbei (suom. rauhoitusaika ohitse).

Kirjassa Grossmann kuvailee kokemuksiaan Berliinin juutalaisen museon työntekijänä ja blogista saamaansa vihapostia.

–  Missään maailmassa ei ole yhtä vihattua kansaa kuin te juutalaiset. Te juutalaiset ette ole ihmisiä vaan sairaus, kuuluu eräs hänen saamastaan lukuisista vihaviesteistä.

Nettitrollien ja antisemitistien ukkosenjohdattimeksi asettuminen on ollut väsyttävää Grossmannille, mutta periksi hän ei ole antanut.

–  Onhan se uuvuttavaa, mutta miten asiat muuttuvat, jos niistä ei puhuta? Kyllä minäkin haluaisin jostain muustakin puhua.

Neuvostoliiton romahdus toi uudet juutalaiset Saksaan

Saksan 2000-luvun juutalaisvähemmistö on väestöpohjaltaan täysin erilainen kuin maan toista maailmansotaa edeltänyt yli 500  000 ihmisen suuruinen juutalaisvähemmistö. Sotaa edeltäneistä saksanjuutalaisista suuri osa pakeni maasta ja maahan jääneistä lähes kaikki murhattiin holokaustissa.

Nykypäivän saksanjuutalaiset ovat pitkälti siirtolaisia entisistä Neuvostoliiton maista. He saapuivat maahan erityisesti 90-luvulla Berliinin muurin sortumisen ja rautaesiripun aukeamisen jälkeen. Useimpien kotona puhutaan venäjää, ei hepreaa tai jiddishiä.

Juutalaisväestön tarkkaa määrää ei tiedetä. Juutalaisten omilla yhteisöillä on vajaat 100  000 jäsentä Saksassa, ja väestön kokonaismääräksi on usein arvioitu noin 200  000 ihmistä.

Grossmann on syntyperäisenä saksalaisena harvinaisuus nykyajan saksanjuutalaisten keskuudessa. Hän syntyi Itä-Saksan puoleisessa Berliinissä. Kommunistidiktatuurin aikaisessa lapsuudessa juutalaisuuden rooli oli pieni, mutta hän heräsi uskoonsa parikymppisenä.

Grossmannin mukaan nykyajan saksalainen tietää paljon holokaustista ja juutalaisuudesta toisen maailmansodan aikaan, mutta nykyajan juutalaisuudesta ei juuri mitään.

–  Kun kysyt heiltä, mitä he ajattelevat juutalaisista, mieleen tulevat holokausti ja miehet mustissa hatuissa, mutta eihän se edusta sitä, mitä me oikeasti olemme, Grossmann sanoo.

Grossmann on osallistunut saksanjuutalaisten pyörittämään Rent a Jew -hankkeeseen (suom. Vuokraa juutalainen), jonka tarkoitus on tutustuttaa erityisesti koululaisia nykyajan juutalaisiin.

–  Perustimme verkkosivun, jossa ihmiset voivat kutsua juutalaisen vapaaehtoisen omaan instituutioonsa ja jossa juutalaiset voivat ilmoittautua vapaaehtoisiksi. Yritämme pitää toiminnan maksuttomana, instituutiot maksavat korkeintaan liikennekuluja, kuvailee hankkeen perustajiin kuuluva Wiebke Rasumny.

Projekti on kasvattanut suosiotaan. Sen alkaessa vuonna 2014 toimintaan osallistui noin kymmenen vapaaehtoista, mutta nykyisin heitä on jo noin 130. Viime vuonna heitä kutsuttiin yhteensä 150 paikkaan, ja tänä vuonna tuo luku ylitettiin jo kesällä.

Juutalaisvapaaehtoiset ovat vierailleet koulujen ohella muun muassa kirkoissa, nuorisokeskuksissa, turvapaikanhakijoiden tapaamisissa ja jopa vankilassa.

–  Suurin osa ihmisistä on koulutettu shoahista (hepreankielinen nimi holokaustille), se on osa opinto-ohjelmaa, mutta useimmat saksalaiset eivät tiedä paljoa nykyajan juutalaisesta elämästä, Rasumny sanoo.

"Äärioikeistolainen ajattelu yhdistää AfD:tä antisemitismiin"

Rasumnyn mukaan suuren yleisön käsitys juutalaisuudesta on yksipuolinen ja pelkistynyt erityisesti tiedotusvälineissä. Jos toimittaja kirjoittaa artikkelin juutalaisuudesta, hän hakee siihen Rasumnyn mukaan kuvitukseksi "jotain tyypillistä, joka tarkoittaa stereotyyppistä".

–  Tavallisesti kuvituksena on ortodoksijuutalainen mies rukoilemassa Länsimuurilla (Jerusalemissa), mutta tietenkään se ei kuvaa juutalaista elämää Saksassa tänä päivänä.

Rasumnyn mukaan tietämättömyys juutalaisten nykyisyydestä on johtanut siihen, ettei yhteyksiä nykypäivän ja historian välillä nähdä, mikä selittää hänen mukaansa äärioikeistolaisen AfD-puolueen suosiota.

–  Ihmiset eivät ymmärrä, että äärioikeistolaisen ajattelun historia yhdistää AfD:tä shoahiin ja antisemitismiin. Monet sanovat tuntevansa Saksan historian ja pitävänsä sitä hirveänä, mutta sanovat kuitenkin, ettei se liity mitenkään tähän päivään ja heihin.

Saksan tuoreimmat osavaltiovaalit nähtiin lokakuun lopulla Thüringenissä, jossa AfD nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi vasemmiston jälkeen yli 23 prosentilla äänistä.

AfD:n Thüringenin osavaltion eduskuntaryhmän puheenjohtaja Björn Höcke on johtava hahmo puolueen äärinationalistisessa siivessä, Der Flügelissä. Höcken retoriikkaa on verrattu natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitleriin.

Toimittajan tentissä Höcken oman puolueen edustajat eivät osanneet sanoa, oliko tietty siteeraus peräisin Höckeltä vai Hitlerin Mein kampf -teoksesta. Vuonna 2017 Höcke kohahdutti sanomalla, että Saksan pitäisi lopettaa toisen maailmansodan aikaisten rikosten katuminen.

Maastamuutto aina puheenaiheena

Äärioikeistolaisten nousu ja Hallen antisemitistinen hyökkäys ovat nostaneet monissa juutalaisissa perheissä pöydälle vaihtoehdon muuttaa pois Saksasta. STT:n haastattelemien berliiniläisten mukaan kriittistä pistettä ei ole vielä ylitetty.

–  Tunnen ihmisiä, jotka ovat muuttaneet Israeliin, mutta se valinta on johtunut henkilökohtaisista syistä. En tunne ketään, joka olisi muuttanut antisemitismin vuoksi. Asiasta kuitenkin keskustellaan paljon juutalaisyhteisössä, eli mikä olisi piste lähteä, Rasumny sanoo.

–  Minulle olisi aika harkita vakavasti lähtöä maasta sitten, jos en kokisi voivani enää ripustaa mezuzaa ovenpieleen, hän jatkaa.

Mezuza on juutalaisen kodin ovenpieleen ripustettava kotelo, joka pitää sisällään pergamentille kirjoitettuja tooran jakeita.

Kirjailija Juna Grossmannin mielestä käännekohta pahempaan nähtiin viisi vuotta sitten.

–  Vuonna 2014 toisen Gazan konfliktin vuoksi oli mielenosoituksia, joissa huudettiin avoimesti juutalaisten kaasuttamisesta, eikä mitään tehty. Se oli ensi kerta, kun minä todella pelkäsin.

Grossmannin mukaan vuoden 2014 tapahtumien jälkeen mahdollinen maastamuutto nousi juutalaisten keskuudessa arkiseksi puheenaiheeksi.

Juutalaisen elämän vaarallisuus on osa Berliinin katukuvaa, jossa konepistooleilla varustetut poliisit ovat tuttu näky juutalaisten rakennusten ulkopuolella. Grossmann ei enää jaksa uskoa, että jonain päivänä lähitulevaisuudessa poliisisuojelusta ei enää tarvittaisi.

–  Jos olisimme tavanneet vuosina 2001 tai 2002, olisin vakuuttanut, ettemme tarvitse enää poliisivartioita vuonna 2019. Nyt olen varovaisempi. Kauhea totuus on se, että suojelu on tarpeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.