Kellarissa vankina pidetty Natascha Kampusch uudessa kirjassaan: Monen on vaikea hyväksyä vapauttani

Natascha Kampusch julkaisi uuden kirjan kymmenen vuotta vapautumisensa jälkeen.

Itävaltalainen Natascha Kampusch pakeni 2006 kahdeksan vankeusvuoden jälkeen sieppaajansa talosta lähellä Wieniä.

Pako ja siepatun nuoren naisen tarina ylittivät kansainvälisen uutiskynnyksen. Kampusch julkaisi vankeusvuosistaan kirjan 2010. Kirjasta tehtiin myös elokuva.

Viime viikolla Kampusch julkaisi uuden kirjan. 10 Jahre Freiheit - nimisessä teoksessa (suomeksi kymmenen vuotta vapautta) Kampusch käsittelee muiden aiheiden ohella sitä, miten häntä on julkisuudessa ja yhteiskunnassa kohdeltu vankeudesta vapautumisen jälkeen, ja vertaa kohtelua joiltain osin aikaansa vankeudessa.

Samalla hänen kohtelunsa kertoo hänen mukaansa naisten asemasta yhteiskunnassa.

– Minusta tuntui joskus siltä, kuin lapset yrittäisivät pelastaa harvinaista koppakuoriaista. Tapellaan siitä, kuka kuoriaisen saa pitää, ja lopulta se yli-innokkuuden vallassa murskataan, Kampusch kirjoittaa.

Kirjassaan Kampusch kertoo siitä, miten yhä uudet ihmiset ovat yrittäneet päättää, miten hänen pitäisi elää. Hänen mukaansa ensin näin tekivät lääkärit, sitten juristit ja mediakonsultit. Samaan aikaan toimittajat ja valokuvaajat taistelivat hänen tarinastaan.

Esimerkkinä tällaisista tilanteista Kampusch kertoo kakun leipomisesta sairaalassa pian vapauteen pääsyn jälkeen. Hänelle kerrottiin heti, miten väärin hän oli kakun valmistanut: Kampuschin tulkinnan mukaan absurdi tilanne johtui siitä, etteivät ammattilaiset osanneet suhtautua häneen hänenä itsenään, kun potilas piti yrittää sijoittaa kuvaan kouluttamattomasta, traumatisoituneesta ja neuroottisesta uhrista.

Tavallisten ihmisten puolestaan on yhä vaikeaa suhtautua häneen toisena tavallisena ihmisenä, Kampusch kertoo. Monilla on tarve arvostella häntä siitä, miten hän on päättänyt elää vankeutensa jälkeen. Monet lähettävät vihapostia, ja internetissä keskustelu voi saada törkeitä sävyjä. Ihmisiä ärsyttää, ettei hän ole näyttänyt riittävän uhrilta tai alkanut elää siten, kuin uhrin halutaan elävän. Itsenäisyys tulkitaan röyhkeydeksi, Kampusch kirjoittaa.

Yhteiskunnassa Kampusch kirjoittaa jääneensä vapauden ja vankeuden välimaastoon. Hänen roolinaan on olla vankeudessa kärsinyt uhri, eikä elämää normaalissa yhteiskunnassa voi elää, ennen kuin menneisyys on ja siitä kumpuavat käsitykset hänen nykyisyydestään ovat kadonneet ihmisten mielistä.

Mutta samanlaisten oletusten uhreja ovat yleisemmin naiset yhteiskunnassa, ja hänen tapauksensa on vain ääriversio samoista odotuksista ja vihasta:

– Yhteiskunta haluaa nähdä naiset sellaisina, kuin kidnappaaja halusi nähdä minut: alistettuina, vähemmän älykkäinä. Siksi olen omistanut kirjani naisille, jotka kamppailevat vapaudestaan ja riippumattomuudestaan, Kampusch selittää ajatuksiaan Süddeutsche Zeitungin haastattelussa.

– Edelleen on paljon naisia, jotka uskovat, että heidän on täytettävä roolinsa. Luopua itsestään, mennä naimisiin, saada lapsia, koska sitä heiltä odotetaan silloinkin, kun se tekee heistä äärionnettomia.

Lähteet:

Süddeutsche Zeitung

Tiroler Tageszeitung

Focus

Web.de