Kolumni: Brasilia menetti uskonsa poliitikkoihin

Olin haastattelumatkalla Brasiliassa, kun edelleen suosittu presidentti Luis Ignacio ”Lula” Da Silva vangittiin huhtikuun alussa. Monet brasilialaiset katsovat hänen tuomitsemisensa korruptiosyytteiden nojalla poliittiseksi ajojahdiksi ”syyttäjälaitoksen alistuttua kapitalistipiireille”.

Maan oikeuslaitos nosti syytteet yli sataa johtavaa poliitikkoa ja heitä lahjoneita yritysjohtajia vastaan. Useimmat saivat pitkiä vankeustuomioita. Ärhäkkään nettilehden Outras Palavrasin päätoimittaja Antonio Martins kyseli jo alkuvuodesta, miksi vankilaan on laitettu valtaosin työväenpuolueen (PT) poliitikkoja, kun useiden oikeisto-poliitikkojenkin on todettu hyötyneen lahjonnasta. Ennen pitkää syytetutkimus aloitettiin ”tekosyillä viraltapantua” PT:n Dilma Rousseffia seurannutta presidentti Michel Temeriä vastaan. Muutamia oikeistopoliitikkoja on tuomittu vankeuteen. Temer joutunee oikeuteen marraskuussa.

Brasiliassa vuonna 2015 aloitettu ns. autopesulajuttu johti lumivyörynomaisesti korruptioskandaalin paljastumiseen. Tuomari Sergio Moro nousi monien brasilialaisten sankariksi samalla, kun Lulan kiistämättä köyhiä suosivasta politiikasta hyötyneet kansalaiset pitivät Moroa konnana. Brasilian vaurastuminen Lulan kahdella presidentti-kaudella 2003–2011 nosti kymmeniä miljoonia ihmisiä köyhyydestä keskiluokkaan.

Latinalaisen Amerikan maissa on aina ollut runsaasti korruptiota. Mutta miten suhtautua siihen, että juuri Lulan katsotaan käynnistäneen Latinalaisen Amerikan historian suurimman korruptiovyörytyksen? Aluksi öljy-yhtiö Petrobrazin kaikkiin hankesopimuksiin sisällytettiin pieni lahjusprosentti työväenpuolueelle. Prosentti kasvoi, se ulotettiin kaikkiin valtion suurhankintoihin ja lahjuksia ryhdyttiin ohjaamaan myös muille puolueille. Ennen pitkää Brasilian kaikki suuret rakennusyhtiöt alkoivat ohjata korruptiorahoja poliitikoille vastineena saamistaan julkisen sektorin tilauksista. Tämä on tarkkaan kuvattu Vladimir Netton kirjassa Lava Jato.

Erityisen suuria korruptiohankkeita olivat öljynjalostamot Brasiliassa. Lula alkoi pohjustaa jättimäisiä hankkeita muissa Latinalaisen Amerikan maissa, suurimpana hyödynsaajana rakennusyhtiö Odebrecht, joka alkoi rakentaa öljyputkia, siltoja, kaivoksia ja maanteitä useissa maissa, joiden presidenteille ohjattiin jopa kymmenien miljoonien dollarien lahjuksia. Odebrechtin lahjuksien vuoksi useat Perun edelliset presidentit ovat syytteessä siitä, että he ovat lahjuksien vuoksi junailleet maansa taloudelle ja ympäristölle äärimmäisen epäedullisia kauppoja. Useat näistä ilman investointiarviointeja tehdyistä jättihankkeista osoittautuivat valkoisiksi elefanteiksi eli hyödyttömiksi tai keskeneräisiksi.

Korruptiovyyhdin selvittelyn mahdollistivat uuden lain sallimat merkittävät tuomion lievennykset tuomituille, jotka todistavat rikoskumppaneitaan vastaan ja palauttavat saamansa hyödyn. Tärkein syyttäjälaitoksen todistaja on ollut Odebrechtin pääjohtaja Marcelo Odebrecht, jonka todistamisia edelleen tulee lähes viikoittain julkisuuteen.

Minkään muun Latinalaisen Amerikan maan poliittiset johtajat eivät ole menettäneet niin täydellisesti kansan luottamusta kuin Brasilian, missä vain kolme prosenttia kansasta pitää hallitusta hyvänä ja kuusi prosenttia näkee siinä myönteisiä piirteitä. Näin suuri frustraatio voi avata portit fasistiselle liikkeelle, jonka presidenttiehdokas, homo- ja naisvihaaja ynnä diktatuureja ihaileva Jair Bolsonero on lähellä johtoa mielipide­kyselyissä käytettyään Donald Trumpin äänensävyjä. Tämä tuskin oli Lulan tarkoitus.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .