Kolumni: Kupillinen laadukasta, vahvaa ja kallista, kiitos!

Lusikka uppoaa vaahdon läpi tummaan kahviin. Päälle barista on taiteillut lehtikuvion; siitä saan luultavasti pulittaa ekstraa. Lautaselta löytyy pieni keksi. Maksan vaahdotetusta maidosta, mutta myös paikasta: joen äärellä, keskellä Zürichiä. Tarjoilija odottaa pöydän vieressä, kun kaivan pussistani 5,50 frangia, noin 4,90 euroa. Tiedän, että minulta odotetaan pyöristystä kuuteen frangiin.

Aina kun kahvin hinnasta julkaistaan maailmanlaajuinen tutkimus, Zürich on kärkipäässä, yleensä ykkösenä. Lähikaupassa paketillinen papuja maksaa jotakuinkin saman verran kuin kaksi kupillista kuppilassa.

Tavallinen kahvi on Sveitsissä Café crème. Vahvaa tummapaahtoista, jonka kylkiäisinä on sokeri ja pieni kerma. Plussana useimmiten kahvikupillisen kaveriksi tuleva suklaa. Toisinaan se on karamellinen pipari tai italialainen amaretti. Jotain pientä makeaa kuitenkin.

Olen nähnyt kahvin hinnan nousevan Zürichissä parin vuosikymmenen aikana reilun euron verran. Tänä päivänä maksan normikahvilassa kupillisesta keskimäärin neljä ja puoli euroa. Ja jos pavut ovat luomua ja kupissa on muutakin kuin sumppia, maitoa tai kasvipohjaista korviketta, nousee hinta usealla eurolla.

Halpaa kahvi ei ole muissakaan sveitsiläiskaupungeissa. Geneve ja Basel ovat myös listojen alkupäässä. Edullisinta olisi yllättäen pitää kahvitauko pääkaupungissa Bernissä. Siellä kupillisen saa keskimäärin 3,5 eurolla.

Maan suurimmasta kaupungista Zürichistä löytyvät korkeimmat hinnat, oli kyse mistä tahansa tuotteesta. Naapurimaihin ei kannata edes alkaa verrata. Ostosreissut suuntautuvatkin usein rajojen toiselle puolen. Milanosta saa yhdellä kertaa sekä huippumuotia että lähiseutujen kaupunkien halvinta kahvia.

Sveitsiläisten makunystyrät ovat muutenkin kallellaan Italian ja vahvan konekahvin suuntaan. Zürichissä ei tavallisesti tarjoilla filtteriplöröä. Kaupungista löytyy muutama kahvila, joista saa myös suodatinkahvia, mutta ne ovat trenditietoisten kahviharrastajien paikkoja.

Kahvi on lähes aina laadukasta. Mutta minulle on myös tarjoiltu parin teelusikallisen annos laihaa espressoa kupissa, joka vaikutti löytyneen antiikkisesta nuken astiastosta. Neljä euroa annoksesta nosti enemmän pulssia kuin sen sisältämä kofeiini. En ihmetellyt sitä, että kahvila ei lopulta ollut mikään hitti.

Kun suomalainen ja costaricalainen yhdistävät kahvikulttuurinsa, syntyy suodatinkahvia, joka tehdään espressopavuista. Lanko, entinen kahvinviljelijä, totesi lantrattuaan kupillistaan reilulla vedellä, ettei tästä myrkystä ole juotavaksi. Minusta ja miehestäni se on lyömätöntä, eivätkä sveitsiläiset tuttavatkaan ole meidän kahville nyrpistelleet.

Sveitsiläiset rakastavat kahvia ja juovat sitä yli 3 kuppia päivässä per nenä. Saksankielisessä osassa useimmat nauttivat päivän ensimmäisen kupillisen kotona, Tessiinissä Italian läheisyys ja tavat vaikuttavat, ja siellä saatetaan piipahtaa kahvilaan tai ­espressobaariin. Kahvi on tärkeä aamurituaali.

Halpaa kahvia Sveitsistä tuskin löytyy mistään, mutta take away -kahvi on aina varma valinta. Parasta olisi kuitenkin pysytellä poissa kaupungeista ja kahvitella maaseudulla.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .