Kolumni: #Metoo-kampanja näkyy jo monilla työpaikoilla

Yhdysvalloissa ei kulu päivääkään, etteikö uusia paljastuksia seksuaalisesta häirinnästä tulisi esiin. Vaan mikä on ilmapiiri työpaikoilla, joissa ahdistelua ei ole tapahtunut? pohtii vapaa toimittaja Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss.

Mitä kuuluu tavallisille työpaikoille #metoo-kampanjan jälkimainingeissa?

Yhdysvalloissa ei kulu päivääkään, etteikö uusia paljastuksia seksuaalista häirinnästä ja ahdistelusta tulisi esiin valtamediassa ja verkkosivuilla. Jo aamulla herätessä tulee mieleen, että kukahan tänään – joku tunnettu poliitikko, suuryrityksen johtaja vai viihde-alan ammattilainen?

Mieleen tulee myös se, miten nykyinen #metoo-kampanjan jälkeinen ilmapiiri vaikuttaa sellaisillakin työpaikoilla, joissa seksuaalista häirintää tai ahdistelua ei ole tapahtunut?

Mieheni työskentelee tiedotuspäällikkönä Arizonan valtion yliopiston hallinnossa. Hän kertoi, että ei sulkenut työhuoneensa ovea takanaan, vaikka oli tarvetta kahdenkeskiselle, työtoverin kanssa käytävälle palaverille.

Ihan normaali käytäntö, by the way.

”Ensin olin sulkemassa oven, mutta annoinkin naispuolisen työtoverini tehdä sen. Se oli kai itsesuojeluvaistoa”, hän kuvaa.

Toinen esimerkki. Mieheni kanssa samassa asemassa oleva työkaveri oli yllättäen värjännyt hiuksensa, ja uusi väri oli oikein pukeva.

”En uskaltanut sanoa kohteliaisuutta ääneen naiselle, ettei sitä tulkittaisi väärin”, mieheni kertoi.

Muutama muukin miespuolinen tuttu on kertonut vastaavanlaisista tilanteista työpaikalla.

Onko mieheni vain poikkeuksellinen herkkä vai onko kyseessä laajempi ilmiö työpaikoilla?

Voi olla, että siihen on liian aikaista vastata. Alkoihan Harvey Weinsteinin puhkaiseman eri yhteisöissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun laajuuden ja raakuuden kupla paljastua vasta lokakuussa.

Ja lisää tapauksia on varmasti tulossa.

Suomalainen Tarja Nummela, 49, on työssä Tempen kaupungin palveluksessa asiakaspalvelujohtajana. Hän on opiskellut ja asunut Arizonassa suurimman osan aikuiselämäänsä.

Hänellä on siis vankkaa tuntumaa paikalliseen työpaikkakulttuuriin.

Johtotehtävissä toimiva Nummela kertoo, ettei hän ole huomannut muutosta omalla työpaikallaan. Tempen kaupungilla noudatetaan säännöksiä, mitä tulee häirintään tai asiattomaan käytökseen ylipäätään.

”Muistan hyvin omilta opiskeluajoilta 1980-luvulta yliopiston professorin puhuneen jo silloin tapahtuneesta asennemuutoksesta. Hänen mukaansa aiemmin työpaikoilla annettiin kohteliaisuuksia pukeutumisesta ja ulkonäöstä ilman, että siellä taustalla oli mitään seksuaalista merkitystä. ”

Arizonan valtion yliopiston nais- ja tasa-arvotutkimuksen professoria Alesha Durfeeta taas on mietityttänyt eniten se, että Harvey Weinsteinin edustamaa seksuaalista väkivaltaa hyväksikäyttävää käytöstä katsottiin vuosikymmeniä läpi sormien tämän työyhteisössä.

”Monet ihmiset uskovat, että hänen käytöksensä johtui seksuaalisesta tarpeesta. Ja monesti tällainen käytös annetaan anteeksi, koska sen motivaationa on seksi. Totuus on kuitenkin se, että käytöstä ohjaa halu käyttää valtaa ja kontrolloida toista ihmistä”, Durfee sanoo.

Durfeen mukaan onkin tärkeää, että työpaikoilla on tarkat säännökset siitä, millainen käytös rikkoo rajoja. Ja että esimiehinä toimivat henkilöt seuraavat näiden määräysten ja säännösten noudattamista tarkasti ja puuttuvat heti tilanteisiin, joissa niitä ei noudateta.

”On sääli, jos pelkäämme olla yhteydessä toista sukupuolta oleviin kollegoihin. Ja uskon sen pitkällä tähtäimellä vaurioittavan naisten asemaa työpaikoilla. Naisten pitää olla vahvempia ja nousta omien etujensa ajajaksi”, Nummela sanoo.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva vapaa toimittaja.