Kolumni: Paljastuskirja ilman paljastuksia – "Trump-kirja vain yksi lisä skandaaleihin"

Republikaanien kannalta huoltaa aiheuttaa eniten se, ettei presidentti ole edes pyrkinyt lisäämään puolueen kannatusta, kirjoittaa kolumnisti Jani Kokko.

Yhdysvaltain uutisointia on hallinnut toimittaja Michael Wolffin paljastuskirja Fire and Fury, joka kertoo Donald Trumpin presidenttiydestä. Sana paljastuskirja on hieman yliampuva, sillä mitään uutta kirja ei paljasta.

Trumpin hallinto on kaoot­tinen ja epäjohdonmukainen, ja avustajakunta on valittu enemmän lojaaliuden kuin pätevyyden perusteella. Presidentti itse on narsistinen ja keskittymiskyvytön, ja pyrkii johtamaan valtiota kuin liikeyritystä. Näihin teemoihin kiteytyvät paljastukset ovat olleet kaikkien tiedossa Trumpin presidenttiyden ensimmäisistä päivistä lähtien.

Wolffin kirja tulee olemaan vain yksi lisä presidentin ympärillä pyöriviin skandaaleihin, joista kriittisimmäksi on muodostunut FBI:n tutkinta hänen kampanjansa mahdollisista yhteyksistä Venäjän hallintoon. Amerikkalaiselle politiikalle tunnusomainen peli ”kuka tiesi mitä ja milloin” on käynnissä.

Skandaalien ryvettämästä presidentistä on muodostunut taakka valtavirran republikaaneille. Tässä suhteessa Wolffin ”paljastuksia” mielenkiintoisempaa olisi pohtia kongressin republikaanijohdon ratkaisuja lähitulevaisuudessa. Heidän mielissään on vain yksi sana: välivaalit. Marraskuussa amerikkalaiset valitsevat kongressin edustajainhuoneen sekä kolmanneksen senaatista.

Perinteisesti välivaalit ovat mittaus presidentin suosiosta ennen seuraavia presidentinvaaleja. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että presidentin puolue häviää kongressivaaleissa.

Tällä hetkellä hieman alle 40 prosenttia amerikkalaisista on tyytyväisiä Trumpin työhön presidenttinä. Tulos on mittaushistorian alhaisin, jonka presidentti on saanut ensimmäisenä virkavuotenaan.

Republikaanien kannalta huoltaa aiheuttaa eniten se, ettei presidentti ole edes pyrkinyt lisäämään puolueen kannatusta vaan hänen politiikkansa on keskittynyt tyydyttämään presidentin ydinkannattajia. Tuo ydinjoukko näyttää asettuvan noin 30–35 prosenttiin äänioikeutetuista.

Presidentin politiikka on avannut republikaaneille synkän kuvan tappiosta välivaaleissa. Opposition demokraatit ovat onnistuneet kokoamaan rivinsä tappiollisten presidentinvaalien jälkeen ja luomaan positiivisen kannatuskierteen joulukuun vaalivoitolla Alabamassa.

Republikaanienemmistö senaatissa on tämän myötä kutistunut yhteen senaattoriin ja välivaaleissa demokraateilla on todelliset mahdollisuudet voittaa republikaanit ainakin kahdessa osavaltiossa.

Arizonan nykyinen senaattori Jeff Flake (rep.) ei pyri jatkokaudelle ja Nevadan toisen kauden senaattori Dean Heller (rep.) ei ole saavuttanut entistä tärkeämmäksi äänestäjäryhmäksi kasvaneen latinoiden kannatusta, jotta hänen uudelleenvalintansa olisi varma.

Myös edustajainhuone on ainakin tällä hetkellä kallistumassa demokraateille. Tietä on näyttänyt Kalifornia, josta on muodostunut Trumpin vastaisen opposition pääkeskus. Kansalaisaktivismi presidenttiä vastaan on kasvanut ja osa ryhmistä ei ole edes sidoksissa demokraattiseen puolueeseen.

Kuitenkin kansalaisten ruohonjuuritason toiminta on johtanut siihen, että perinteisesti republikaanien hallitsemat kongressivaalipiirit Kalifornian suurkaupunkien ulkopuolella ovat mittauksissa kääntymässä demokraateille. Samaa kehitystä on ollut havaittavissa myös Illinoissa ja Floridassa.

Vuoden 2010 välivaaleissa nähty konservatiivien aalto saattaa saada vastapainoksi vuonna 2018 liberaalien aallon ja siirtää kongressin hallinnan demokraateille.

Tämä tekisi Donald Trumpin loppukaudesta presidenttinä erittäin haasteellisen.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.

Trumpin suututtanut kohukirja ilmestyy suomeksi keväällä