Kolumni: Sveitsissä poliisit kyttäävät sienestäjiä – sakot voivat rapsahtaa useasta eri syystä

Kuuluu suhahdus ja kyyristyn. Käännän varovasti päätä ja yritän tavoittaa liikkeen aiheuttajan ennen sen pakenemista tai lähestymistä. Kooltaan arvioisin sen isohkoksi metsäkauriiksi, joita tässä pienessä metsänkaistaleessa asuu biotoopista ymmärtävien mielestä metsästettäväksi asti. Toinen vaihtoehto on, että perässäni on Zürichin kantonin poliisi.

Nappaan kuvan juuri lehtien ja sammalen välistä putkahtaneesta, lähinnä herkkusientä muistuttavasta yksilöstä ja nousen ylös. Ketään ei näy; kyyristyn uudelleen.

Sienenkeruun olen yleensä jättänyt kotiseuduille Suomeen, missä tunnen sekä vahverot että metsät. Vasta tänä syksynä tuli sellainen olo, että nyt olisi yritettävä valloittaa myös Sveitsin metsät ja lähdettävä sienijahtiin, siirryttävä poluilta pusikkoon.

 

Sienet ovat lempikohteitani syksyllä. Laittaisin niitä mielelläni pannullekin, sillä mikäpä olisi parempaa kuin paistetut tatit sipulin kera, mutta nyt olen vain kuvailemassa. Maanläheisiä värejä löytyy kaikissa väripaletin sävyissä. Vihreävalkoraitainen lahosieni puunrungon päällä muistuttaa koristeellista hiuskampaa.

Sveitsissä metsätkin ovat kaltevia. Samoilen rinteessä ja aurinko porottaa syyskuusta huolimatta niin, että selkääni pitkin valuu vana hikeä. Suomessa en koskaan lähtisi helteellä etsimään sieniä, mutta muutaman päivän takainen rankkasade loi kuulemma Zürichin seudulle otolliset olosuhteet. Nyt olisi aika.

 

Sveitsiläisen sääntöjen mukaan taas ei. Kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana on sienestys Zürichin kantonissa kielletty. Rihmastolle annetaan aikaa toipua ja tuottaa uutta satoa.

Muistan vain kerran nähneeni poliisien parivaljakon metsässä ja epäilin sitä tavallisinta syytä, koirien ja lenkkeilijöiden yhteenottoa. Ei tullut mieleeni, että poliisi saattaisi olla sakkovihkoineen etsimässä väärän hetken valinneita sienestäjiä. Lainvartija ei kyttää ainoastaan rauhoitusajan rikkojia, vaan myös niitä, jotka ryöstösienestävät. Luvallista on poimia koriin yhdellä kertaa vain kilo sieniä per henkilö. Kantonin poliisin varusteisiin kuuluu siis lisäksi sienivaaka.

Liikkumista metsässä on meilläpäin myös rajoitettu. Osa alueesta on rauhoitettu riistaeläimille, eikä sinne ole asiaa edes sienenmetsästäjällä. Jos tulet pöpelikön läpi, saatat harhautua kielletylle alueelle – ja silloinkin odottaa sakot.

 

Sveitsin pinta-ala, se missä sienet kasvavat, ei ole suurensuuri ja sienten kasvukauden osittaisella rauhoittamisella on syynsä. Useampi sieni on uhanalainen. Ja jos naapureilta kysyy syytä, he osoittavat etelään, mistä kuulemma tullaan tattihimossa rajan yli tyhjentämään täkäläisiä metsiä.

Sveitsissä on syötäviä sienilajeja noin 60. Harvat tuntevat niitä kovin hyvin, siksi kunnilla on syksyisin kontrollipaikkoja, joissa saaliin voi tarkistuttaa.

Luikin kuuselta kuuselle, karhunvatukon ympäri ja kohti selkeämpää maastoa ketunkolojen ohi lehtimetsään. Haluan kartoittaa apajia, tutkia missä syömäsienet lymyävät, mutta tämä metsä on selvästikin huono. Maasto on joko takkuista ja sienetöntä tai kuivan lehtimassan peittämää.

Retken tulos: kymmeniä kuvia, ei yhtään tattia, kantarellista puhumattakaan – ja vain yksi punkki reidessä.

 

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .