Kolumni: Vaalien kiertokulku Yhdysvalloissa

Nyt se on alkanut. Amerikkalaiset ovat juuri toipuneet väli­vaaleista mutta poliitikot ovat suunnanneet katseensa vuoden 2020 presidentinvaaleihin. Demokraattien taistelu presidenttiydestä käynnistyi virallisesti toissa keskiviikkona, kun entinen asuntoministeri Julian Castro perusti ”presidentinvaaleja tutkivan komitean.” Tällainen komitea on perinteinen tapa ilmoittaa alustavasti ehdokkuudestaan. Sen avulla ehdokas kartoittaa mahdollisia rahoittajia, poliittisia tukijoita ja luo verkostoja vaalien kannalta keskeisiin osavaltoihin.

Castro on ensimmäinen demokraatti, joka on virallisesti ottanut askeleita kohti Valkoista taloa. Hän oli menestyksekäs pormestari San Antoniossa ja nousi valtakunnan julkisuuteen vuonna 2012 kun hänestä tuli ensimmäinen latino Demokraattien puoluekokouksen pääpuhujana. Samassa roolissa esiintyi vuonna 2004 muuan Barack Obama.

Vuonna 2016 Castro oli yksi potentiaalisista varapresidenttiehdokkaista ja presidenttiehdokkaana hän ainakin erottuisi. Hän on latino, suhteellisen nuori, korkeakoulutettu ja edustaa republikaaneille perinteisesti kuuluvaa Teksasia.

Tällä hetkellä noin 70 prosenttia latinoista kannattaa demokraatteja mutta heidän äänestysvarmuutensa on heikko. Castron ehdokkuus voisi innostaa latinot uurnille ja vahvistaa demokraattien asemia voittaa Floridan, Nevadan, Arizonan, Coloradon ja kenties jopa Teksasin osavaltiot.

Julian Castron ulostulo pakottaa nyt muut potentiaaliset ehdokkaat tekemään ratkaisuja. Mikäli aikataulu noudattaa edellisten vaalien perinteitä niin viralliset ilmoitukset tulevat noin 1,5 vuotta ennen vaaleja. Tätä tietysti edeltää komiteoiden perustamisvaihe.

Se on varmaa, että tunkua tulee olemaan. Tällä hetkellä noin 30 demokraattia on ilmaissut jollain tasolla olevansa kiinnostunut ehdokkuudesta, tunnetuimpina Bernie Sanders, Elizabeth Warren, Beto O’Rourke, Sherrod Bronwn, Kamala Harris ja Amy Klobuchar.

Kun tarkastellaan ­välivaalien tuloksia, niin parhaiten republikaaneja vastaan pärjäsivät maltilliset ja talouspolitiikassa keskitien demokraatit. Tämä fakta vie pohjaa muun muassa Warrenin ja Sandersin ehdokkuuksilta. Heidän kykynsä houkutella republikaanien äänestäjiä demokraattien riveihin on olematon ja demokraattien kannalta keskeiset vähemmistöt eivät myöskään ole heistä kiinnostuneita.

Vahvan tuloksen mutta silti tappioon päätyneen kampanjan Teksasissa tehnyt Beto O’Rourke olisi Obamaan verrattavissa oleva yllätys ehdokkaana. O’Rourke onnistui keräämään altavastaajana kymmenien miljoonien dollareiden vaalikassan ja sai valtakunnallista näkyvyyttä. Tämä on hyvä referenssi presidenttiehdokkaalle.

Kuitenkin demokraatit saattavat pelata varman päälle vuonna 2020. Silloin käyttöä on entiselle varapresidentille Joe Bidenille. Hän on tavallisen työlaisperheen kasvatti ja kokenut poliitikko. Lisäksi hänen suorapuheisuutensa ja käytöksensä sopivat hyvin ”katutappelijalle,” jollaista demokraatit nyt tarvitsevat. Liberaalia älykköä ei kannata laittaa Donald Trumpia vastaan vaan nyt tarvitaan vähän asiattomuutta.

Uskoakseni Bidenin tyyli puhuttelisi riittävästi ruostevyöhykkeen keskiluokkaa ja kääntäisi vyöhykkeen osavaltiot takaisin demokraateille. Alueen takaisinvaltaus on demokraattien kannalta tulevien vaalien keskeisin kysymys, sillä ilman Wisconsinin, Michiganin ja Pennsylvanian valitsijamiehiä heidän ehdokkaansa ei voi voittaa.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .