Kolumni: Venäläisille Serbia on portti Eurooppaan

EU avustaa Serbiaa vuosittain noin 200 miljoonalla eurolla, mutta kansa elää siinä uskossa, että apua tulee Venäjältä, kirjoittaa Mia Tadic.

Yksi asia yhdistää Suomea ja Serbiaa: Venäjä. Siinä missä suomalainen kokemus on, ettei juuri mikään muu maa ole meitä vastaan, on Serbialle tilanne päinvastainen.

– Länsi vihaa meitä, Amerikka, EU ja Vatikaani vihaavat meitä, koska olemme ortodokseja, tilitti paikallinen taksikuski taannoin.

Hän vaihtoi kielen serbiasta englantiin ja lopuksi kantoi kauppakassini kotiovelle. Kenties hän halusi kokea avautuvansa nimenomaan ulkomaalaiselle ja antaa kuvan ystävällisistä, mutta niin väärinymmärretyistä serbeistä.

EU avustaa Serbiaa vuosittain noin 200 miljoonalla eurolla, mutta kansa elää siinä uskossa, että apua tulee ennemminkin Venäjältä. Presidentti Putinin lokakuussa lahjoittamat vanhat Mig-hävittäjät ovat olleet taajaan otsikoissa, mutta EU-projekteista saa etsiä uutisia suurennuslasilla.

Serbialaiset kokevat saaneensa olan takaa sanktioiden ja kansainvälisen nöyryytyksen keppiä, eikä porkkanasta osata olla kiitollisia. Lisäksi kansan keskuudessa elää sitkeästi uskomus, että yksityistämisen yhteydessä länsimaiset yhtiöt hävittivät miljoonien edestä valtion omaisuutta.

Tuoreen kansainvälisen kyselyn mukaan 81 prosenttia serbialaisista suhtautuu myönteisesti Vladimir Putiniin, toisella sijalla on Kiinan presidentti. Muualla suosikkijohtajien kärjessä ovat paavi, Angela Merkel ja Emmanuel Macron.

– Eivät Serbiassa suosittuja voi olla sellaisten valtioiden johtajat, jotka pommittivat maata ja jotka ovat vehkeilleet sen pään menoksi, selittää historioitsija Aleksandar Rakovic uutistoimisto Sputnjikille.

Kaikki serbialaiset eivät ole poliittisesti itään kallellaan. Moni kannattaa jo Titon ajoilta periytyvää puolueettomuuden ihannetta, tasapainoilua idän ja lännen välissä. Liberaaleja länsimielisiä taas ärsyttää Putinin ihannointi ja siihen linkittyvä nationalismi. Sitä paitsi harva muuttaisi Venäjälle, mutta moni länteen.

Yhdysvaltain senaatissa on nyt esitetty Serbialle suunnattavan avun ja vierailujen lisäämistä, jotta mesikämmenen vaikutusta saataisiin torpattua Länsi-Balkanilla.

Siinä on haasteensa, sillä täällä suurvaltojen vaikutuspyrkimyksiin suhtaudutaan varauksella, varsinkin amerikkalaisten. Toisaalta, jos presidentti Donald Trump tulisi käymään, niin kyllä se tekisi vaikutuksen.

Viisumivapaus, leuto ilmasto, alhaiset elinkustannukset, myönteinen ilmapiiri ja ilmaisen opetuksen ja majoituksen tarjoava kahdenvälinen opiskelijavaihtosopimus vetävät venäläisiä Serbiaan.

– Totta kai, Serbia on portti. Idälle se on portti länteen ja lännelle itään. Muilta mantereilta tuleville Serbia on Eurooppa, toteaa turistioppaana toimiva tuttavani, jonka vaimo on yksi monista vaihto-opiskelijana maahan tulleista venäläisistä.

Poliittisen tason veljeilyyn hän suhtautuu epäilevästi, mutta pitää tavallisten venäläisten läsnäoloa positiivisena asiana. Usein se poikii yritystoimintaa ja tuo rahaa Serbiaan.

Yksi ero Suomella ja Serbialla on: toisella on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa karhun kainalossa, toisella ei.

Kirjoittaja on Serbiassa asuva vapaa toimittaja.