Kolumni: Voi miten valkoinen sinä olet, kuin mozzarella

Elokuu on italialaisten lomakuukausi, jolloin jokainen kynnelle kykenevä siirtyy kaupungeista rannalle. Italiassa asuvalle suomalaiselle elokuun vietto paikallisessa rantakohteessa tarkoittaa myös kyllästyttävän tuttuihin kysymyksiin vastaamista.

Keskustelun kulku on aina sama.

– Voi miten valkoinen sinä olet, kuin mozzarella! Etkö käy rannalla? italialainen kysyy huolestuneena.

– Käyn kyllä, tänäänkin olin koko päivän, vastaan.

Tässä vaiheessa italialainen ihmettelee, miksen ole ruskettunut.

– Minähän olen ruskettunut, vastaan.

Siinä missä suomalainen ihoni on viikon auringonoton jälkeen kevyesti punertunut, italialainen on jo muuttunut tummaksi kuin kahvipapu. Vuosien myötä olen luopunut kokonaan auringossa makaamisesta, sillä italialaisille en ollut koskaan tarpeeksi ruskea. Samalla olen kehitellyt erilaisia vastausvaihtoehtoja valkoisuuttani ihmetteleville.

Ensimmäinen keino on vedota tieteeseen: aurinko on pahaksi iholle.

Vaikka tietoisuus auringon vaaroista on Italiassa lisääntynyt, kohtaan yhä ihmisiä, jotka eivät ole eläissään käyttäneet aurinkovoidetta. Tai vaihtoehtoisesti laittavat sitä vain kasvoihin.

Lisäksi Italiassa elää hyvin vahvana myytti siitä, että rantaelämä tekee vain hyvää ja on terveellistä. Olen myös kuullut selityksen, jonka mukaan hiki muodostaa iholle luontaisen aurinkosuojan.

Jos tieteeseen vetoaminen ei riitä, saatan ilmoittaa, että kyseessä on esteettinen valinta: olen päättänyt, että valkoinen iho on kaunis.

Tämä tosin kuulostaa hieman rasistiselta, joten käytin sitä vain yhden kesän.

En pidä rusketuksesta, on toinen vastaava lause. Tämä on kuitenkin italialaisille täysin käsittämätön ajatus, superruskettunut kauneus­ihanne on saapasmaassa yhä voimissaan. Ja oliko kesää ylipäätään ollenkaan, jos siitä ei ole kaunista päivetystä todisteena?

Kolmas lähestymistapa on esittää uhria ja vedota suomalaisiin geeneihin: haluaisin kyllä ruskettua, mutta ihoni muuttuu vain punaiseksi.

Tai: välttelen aurinkoa, sillä suvussani on ollut monta ihosyöpätapausta.

Tämä on italialaisille kaikista hyväksyttävin vaihtoehto, ja voimme yhdessä surkutella tilannetta.

Ajatus hyvää tekevästä rusketuksesta ulottuu myös lapsiin. 2-vuotiaan tyttäreni surffihenkinen kokovartalo­uima-asu hellehattuineen on paikallisten päivittelyn ja vitsailun aihe. Lapsihan ei saa auringosta tärkeitä vitamiineja! Vieressä italialaislapset kirmaavat mereen pelkissä uimahousuissa, rusketusrajat vilkkuen.

Osa vanhemmista ei ilmeisesti rasvaa lapsiaan ollenkaan. Tai sitten rasva levitetään iholle kaksi sekuntia ennen kuin nämä syöksyvät veteen niin, että suurin osa siitä liukenee aaltoihin.

Jos Googlesta etsii rusketusaiheisia artikkeleita, otsikot ovat lähes poikkeuksetta muotoa ”10 vinkkiä täydelliseen rusketukseen” tai ”5 keinoa ruskettua vaikka sinulla olisi vaalea iho”.

Anoppini on vuosien varrella kokeillut eri tekniikoita saadakseen minut rannalle.

– Aurinko tekee hyvää, se paksuntaa ihoa, kuuluu suosikkeihini.

Viimeisin väite on kuitenkin: aurinko kohottaa mielialaa.

Siihen minulla ei ole mitään vastaväitettä.

Kirjoittaja on Roomassa asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .