Kolumni: Yhdysvaltojen klöntti on taantunut sekä toimintakyvytön, mutta esittää muuta – ja se on vaarallinen yhdistelmä

Vääräleuat kutsuvat Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa pyörittävää asiantuntijoiden joukkoa joskus klöntiksi. Politiikassa, akatemiassa, virkakoneistossa sekä yksityisellä konsulttisektorilla kannuksensa hankkineet kansainvälisten suhteiden ammattilaiset muodostavat hyvä veli -verkoston, jossa suhteilla, selkään taputtelulla ja klöntin mielistelyllä pääsee pidemmälle kuin kriittisellä ajattelulla.

Yhdysvaltojen toimittamasta maailmanpoliisin virasta kuuluu pitkälti kiitos tälle klöntille. Milloin on niin taloudellisen kuin fyysisenkin kidutuksen konstein vaihdettu Yhdysvalloille epämieluisia hallituksia Etelä-Amerikassa, milloin yksityistetty pommein Irakin öljyvarantoja. Ensin ihmisoikeuksien sekä demokratian ja sittemmin Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden nimissä.

Klöntin vaikutuspiirissä on uranäkökulmasta itsemurha kyseenalaistaa vallitseva liberaali konsensus esimerkiksi Venäjästä ja Kiinasta vihollisina, Natosta, vapaakaupasta, tai ihmisoikeuksista – mutta tietenkin vain niin kauan kunnes ihmisoikeuksia rikkoo joku liittolaisista, kuten vaikkapa Saudi-Arabia. Näiden pyhien doktriinien kriittinen arviointi johtaa nopeasti töiden ja uuden asunnon etsintään pääkaupungin, Washington D.C:n ulkopuolelta.

Trump on epäsovinnaiseen tyyliinsä ravistellut myös klöntin linjoja kutsumalla Euroopan unionia viholliseksi ja vetäytymällä monista tärkeistä kansainvälisistä sopimuksista. Lukuisat asiakysymykset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei klöntin ulkopolitiikan ylivallan nujertaminen ole lopulta niin yksinkertaista, edes Trumpille.

Vaikka Kiinan globaalin johtoaseman toteutumisen realistinen aikataulu on noin 30 vuotta, asettaa tämä ambitio jo nyt Yhdysvaltojen ulkopolitiikan arkkitehdit mahdottomien valintojen eteen.

Afrikassa Yhdysvallat yrittää tänä vuonna vastata Kiinan Silkkitie-hankkeeseen käynnistämällä yksityisiin hankkeisiin keskittyneen investointirahaston.

Samalla hallinto kuitenkin pyrkii vahvasti leikkaamaan kehitysapua entisestään. Tämä toisaalta miellyttäisi useita yhdysvaltalaisia äänestäjiä mutta olisi samalla laukaus omaan jalkaan Kiinan vastaisessa Afrikka-juoksussa.

Kiihtyvä taloudellinen kilpailu on toinen esimerkki mahdottomasta yhtälöstä. Hallinto fantasioi kaupan esteillä, ja erityisesti Valkoisen talon kauppapoliittinen neuvonantaja Peter Navarro on päästellyt menemään kauppasodasta täysin ilman filtteriä.

Kiinalaiset yritykset ovat kuitenkin kiinni mittavissa dollarilainoissaan ja yhdysvaltalaiset lainoittajat riippuvaisia näiden lainojen takaisinmaksusta. Yhdysvaltalaiset yritykset eivät puolestaan haluaisi jäädä paitsi Kiinan ennennäkemättömän talouskasvun autuudesta, ja siten kapitalistisen järjestelmän puitteissa voi osoittautua mahdottomaksi yhteensovittaa rahanahneiden markkinoiden ja kauppasodasta hekumoivan hallinnon intressejä.

Stalinistinen loppupeli on ollut yleensä itsevaltaisten junttien perisynti, joka johtaa poikkeuksetta valtaregiimin kaatumiseen. Vaikka maailmanpoliisin eläköitymisaikataulusta voi olla perustellusti montaa mieltä, on klöntin taantumuksellisuus ja kyvyttömyys tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa epäilyksettä ajanut Yhdysvaltojen ulkopolitiikan todistamaamme sisäiseen köydenvetoon.

Tilanne, jossa maailmanpoliisi teeskentelee toimintakykyistä ja motivoitunutta, mutta siltä todellisuudessa puuttuvat riittävät poliittiset ja taloudelliset resurssit viran toimittamiseksi, onkin vaarallisin mahdollinen asetelma Yhdysvalloille.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan opiskelija, joka työskenteli syksyn Washingtonissa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .