Otkesin johtaja: Ukrainalaiskoneen onnettomuuden syyn arvailu ei ole tarkoituksenmukaista

Ukrainalaiskoneen maahansyöksyn syyn selvittäminen ei ole yhden maan suorituskyvystä kiinni, muistuttaa Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) johtaja Veli-Pekka Nurmi.

Koneen maahansyöksyssä Iranissa kuolivat kaikki koneessa olleet, ja syistä on käyty vilkasta keskustelua. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Kanada ovat arvioineet, että maahansyöksyn aiheutti ilmatorjuntaohjus, mutta Iranin ilmailuhallinnon mukaan näin ei ole käynyt.

Nurmi sanoo STT:lle, että aina kun onnettomuuspaikka on tiedossa ja turmakoneen mustina laatikkoina tunnetut lentoarvo- ja ohjaamoäänitallennin löydetään ehjinä, tutkijoilla on erinomaiset mahdollisuudet selvittää tapahtumien kulku. Kovin nopeasti tämä ei tosin tapahdu, sillä tietojen esille kaivaminen ja analysointi ovat aikaa vievää työtä.

– Ymmärtäähän sen, että kun työmäärä on suuri, näppejä vähän polttelee, että asioiden pitäisi selvitä nopeasti. Nyt täytyy malttaa vain, sillä asialla ovat ammattilaiset.

Monilla mailla on oikeus valtuutettuun edustajaan

Ammattilaisilla Nurmi viittaa onnettomuustutkinnan tekijöihin. Hänen mukaansa siviili-ilmailuonnettomuuksien tutkinnan pelisäännöt ovat hallinnollisessa mielessä tavattoman selvät. Keskiössä on Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n yleissopimus eli Chicagon sopimus, johon 193 maata on sitoutunut.

Sopimus määrää, että tutkintaa johtaa onnettomuuden tapahtumavaltio, ukrainalaiskoneen tapauksessa siis Iran. Jos tapahtumavaltiota ei ole, eli onnettomuus tapahtuu kansainvälisillä vesillä, tutkinnan johtovastuu kuuluu rekisterivaltiolle. Rekisterivaltio on maa, jonka ilma-alusrekisteriin kone on kirjattu.

Lisäksi on muita maita, joilla on oikeus asettaa tutkintaan valtuutettu edustaja ja nimetä tälle avustajia. Tällainen oikeus on operaattorivaltiolla, lentokoneen suunnittelu- ja valmistusvaltioilla ja voimalaitteen eli moottorin valmistusvaltiolla. Operaattorivaltio on se valtio, jossa lentokonetta käyttävä operaattori toimii, ja se voi esimerkiksi liisattujen koneiden kohdalla olla eri kuin rekisterivaltio.

Näille valtioille on Nurmen mukaan tarjottava pääsy mukaan tutkintaan ja siihen kuuluviin tietoihin.

Osallisvaltioilla rajatut oikeudet

Chicagon sopimus takaa myös osallisvaltioille oikeuden olla mukana tutkinnassa. Osallisvaltioita ovat sellaiset maat, joiden kansalaisia on kuollut onnettomuudessa. Esimerkiksi Suomi oli osallisvaltiona toissa vuonna Zimbabwessa tapahtuneessa pienkoneen maahansyöksyssä, jossa kaikki kyydissä olleet olivat lentäjää lukuun ottamatta suomalaisia.

Nurmi huomauttaa, etteivät osallisvaltiot voi nimetä valtuutettua edustajaa vaan asiantuntijan, jonka oikeudet ovat rajatummat.

– Heillä on oikeus päästä onnettomuuspaikalle ja saada valmis raportti mutta ei osallistua tutkintaan, hän kertoo.

Käytännössä tutkintaan osallistuva ja sitä seuraava joukko asiantuntijoita voi olla hyvinkin kookas. Nurmen mukaan Suomessa on varauduttu siihen, että jos vakava onnettomuus tapahtuisi, valtuutettuja edustajia avustajineen tulisi paikalle ainakin bussilastillinen.

Nurmi sanoo, että valtuutetut edustajat eivät tyypillisesti ole esimerkiksi lentokoneteollisuuden edustajia vaan Otkesin kaltaisten tutkintaorganisaatioiden työntekijöitä.

– Jos yhdysvaltalaisvalmisteiselle koneelle tapahtuisi Suomessa vakava onnettomuus, on käytännössä varmaa, että kollegavirasto NTSB asettaisi valtuutetun edustajan ja tämä käyttäisi avustajinaan suunnittelijan ja valmistajan asiantuntijoita.

Tällaisessa tapauksessa Suomi tekisi lopullisen päätöksen valtuutetun nimeämisestä. Näin varmistettaisiin, ettei joukossa ole jäävejä valtuutettuja.

Mustat laatikot ovat yleensä ratkaisun avaimia

Iranin onnettomuus tapahtui maailmanpoliittisesti varsin herkkänä hetkenä. Politiikka voi muutenkin jonkin verran ohjata tutkintaa: esimerkiksi Ukrainassa vuonna 2014 maahan syöksyneen malesialaiskoneen tutkintaa johti osallisvaltio Hollanti poliittisista syistä.

Nurmen mukaan tutkinnan varsinaiseen sisältöön politiikka ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin.

Tutkijoiden ensimmäiseksi tehtäväksi Nurmi sanoo onnettomuuspaikan selvittämisen. Seuraavaksi on löydettävä lentokoneen tallentimet. Lentoarvotallennin (flight data recorder eli FDR) ja ohjaamoäänitallennin (cockpit voice recorder, CVP) sisältävät huomattavan määrän tietoa tilanteen etenemisestä.

– Jos nämä saadaan eivätkä ne ole tuhoutuneet onnettomuudessa, saadaan kyllä selville, mitä on tapahtunut, Nurmi kertoo.

Sisällön purkaminen on vaativaa työtä, eikä kaikilla mailla ole siihen resursseja. Suomessa on Nurmen mukaan tehty tietoisesti ratkaisu, ettei laboratoriota perusteta. Tutkinta-alan kansainvälisen yhteistyön turvin Suomi voisi lähettää tallentimet Australiaan, Saksaan, Britanniaan tai Yhdysvaltoihin. Nurmi sanoo, että myös Moskovassa on kyky purkaa kaikkien länsimaisten koneiden tallentimet.

Puretut tiedot kuitenkin analysoisi Suomi.

– Se ottaa oman aikansa, koska tallentimissa on valtavasti tietoa. Se ei ole sellaista, että vain laitetaan piuhat kiinni ja katsellaan ruudulta, Nurmi kuvailee.

Loppuraportti ehkä vuoden päästä - jos silloinkaan

Mustien – eli oikeasti oranssien – laatikoiden etsimisen lisäksi tutkijat dokumentoivat onnettomuuspaikan mahdollisimman tarkasti. Nurmen mukaan työssä käytetään esimerkiksi 3d-kuvantamistekniikoita, kuten laserkeilausta.

– Materiaalin käyttäytymisen perusteella voidaan saada huomattavastikin tietoa, hän sanoo.

Samoin tutkijat pyytävät tietoja lennonjohdolta sekä selvittävät ohjaajien ja koneen henkilöstön taustat, esimerkiksi työvuorot ja koulutuksen.

Iran julkaisi torstaina alustavan raportin, jossa oli silminnäkijöiden havaintoja niin maasta kuin onnettomuushetkellä ilmassa olleesta toisesta koneesta. Nurmi korostaa, että silminnäkijöiden kuulemisten painoarvo on yleensä varsin vähäinen.

– Jos joku ihan sivullinen sanoo, että lentokone piti outoa ääntä tai käyttäytyi kummallisesti, sillä ei välttämättä ole juurikaan merkitystä.

Nurmi arvioi, että ukrainalaiskoneen kaltaisen tapauksen selvittämisessä menee vähintään useita kuukausia. Chicagon sopimus edellyttää alustavaa raporttia 30 päivässä, mutta loppuraporttia odotetaan vuoden kuluessa. Jos aikaa menee enemmän, 12 kuukauden jälkeen on annettava vähintään väliraportti.

Nurmi kuvailee tutkintaa aina samankaltaiseksi prosessiksi. Hän painottaa, ettei kyse ole koskaan siitä, tapahtuuko onnettomuus pienten vai suurten tutkintaresurssien maassa, koska mukana on useita eri maita.

– Totta kai eri valtioilla on omaa käsialaa, mutta peruskuviot ovat ihan samanlaiset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.