Säästäminen on saksalainen perushyve, jota hämmästellään ja paheksutaan maailmalla

Varojen haihtuminen sodissa ja hyperinflaatiossa ei lopettanut kansalaisten halua pistää rahaa syrjään.

Vallanpitäjät, sota ja rauha ovat Saksassa vaihdelleet, mutta yksi asia pysyy: saksalaiset säästävät aina. Ensimmäisen säästökassa perustettiin Hampuriin 1700-luvun lopulla ja vähintään siitä saakka säästäväisyyttä on pidetty kansallisena hyveenä.

Tänä vuonna saksalaisten arvioidaan pistävän sukanvarteen noin kymmenesosan käytettävissä olevista tuloistaan. Samaan aikaan Suomessa kotitaloudet kuluttavat enemmän kuin tienaavat.

Saksan rajojen ulkopuolelta saksalaisten säästämisharrastusta ei ole aina katsottu hyvällä. EU:n talousveturin päähänpinttymän tiukasta taloudenpidosta on tulkittu estävän unionin köyhempien maiden elpymistä ja talouden kasvua yleisemminkin. Kun talouslehti Economist kirjoitti viime kesänä kansijutussaan "Saksan ongelmasta", kyse oli kansantalouden ylijäämästä ja liiasta säästämisestä.

– Saksassa tällaisia hyökkäyksiä ei juuri ymmärretä, sanoo professori Raphael Gross AFP:lle.

Grossin johtamassa Saksalaisen historian museossa on parhaillaan esillä näyttely säästämisestä saksalaisena ilmiönä.

– Tarkoituksena ei ole sanoa, onko säästäminen hyvästä tai pahasta, vaan aloittaa keskustelu aiheesta, jota pidetään Saksassa itsestäänselvyytenä, kertoo AFP:lle näyttelyn kuraattori Robert Muschalla.

"Säästäminen auttaa Führeriä"

Berliiniläismuseossa ovat näytteillä säästämisen ilosanomaa vuosien varrella välittäneet julisteet ja jopa natsi-Saksan aikana kouluihin asennetut säästämisautomaatit. Tällaiseen Sparautomatiin lapset saattoivat tiputtaa roposiaan ja saada koneelta vastaavan merkinnän säästökirjaansa.

Saksalainen säästäminen onkin monesti ollut vähintään yhtä paljon valtion kuin yksityisen kansalaisen projekti. Kansalaisten säästöillä on rahoitettu sotia, "autettu Führeriä" ja estetty kumouksellista sosialismia. Jos pankkitilillä on rahaa säästössä, työläisellä on myös jotain hävittävää, eikä hänen kannata lähetä kadulle tekemään vallankumousta.

Sanomattakin on selvää, etteivät kansalaiset lopulta saaneet nauttia sotien rahoittamiseen päätyneistä säästöistään. Rahat menettivät arvonsa myös 1920-luvun hyperinflaation vuosina, jolloin setelipinojen kuljettamiseen ostoksille tarvittiin erityisvalmisteista kärryä.

Lopettivatko takaiskut saksalaisten säästämisinnon? Ei toki. Toisen maailmansodan jälkeen länsisaksalaiset karttoivat edelleen luottoja ja laittoivat rahojaan säästöön, kunnes autoon tai jääkaappiin tarvittava summa oli koossa. Natsipropagandasta puhdistetut koulujen säästöautomaatitkin saivat jäädä sijoilleen.

Aivan kokonaan eivät saksalaiset voi omia nuukuuden hyvettä tai pahetta itselleen. Sveitsiläisen Neue Zürcher Zeitungin mukaan sveitsiläisiin verrattuna saksalaiset ovat säästämisessään sentään vielä harrastelijoita.