Suomalaissotilaat valtasivat tasan sata vuotta sitten latvialaiskaupungin – uhkarohkea yllätysisku palkittiin

Marienburgin eli nykyisen Aluksnen valtausta muistellaan sadan vuoden takaisten sotatoimien tapahtumapaikoilla.

Baltian maissa käytiin tasan sata vuotta sitten veristä taistelua paitsi maiden yhteiskuntajärjestyksestä myös niiden itsenäisyydestä.

Ensin maailmansota johti alueen saksalaismiehitykseen. Kun saksalaiset ymmärsivät lopulta lähteä, alkoi puna-armeijan vyörytys.

Narvan puolustus kaatui marraskuun lopulla 1918 ja joulukuussa venäläiset olivat enää 35 kilometrin päässä Tallinnasta.

Tässä vaiheessa Viroon alkoi virrata brittien aseapua ja suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita. Suomalaiset tulivat kahdessa erässä.

Vuodenvaihteessa 1918–19 saapui Ensimmäinen Suomalainen vapaajoukko, mikä eteni alle kolmessa viikossa Viron itärajalle asti. Narvan takaisinvaltaus tapahtui 18. tammikuuta, minkä jälkeen joukko siirrettiin muihin tehtäviin ja reserviin.

Etelä-Virossa ja Latviassa sota kuitenkin jatkui. Sinne lähetettiin toinen parintuhannen miehen vahvuinen suomalainen vapaaehtoisyksikkö, niin sanotut Pohjan pojat, joiden komentajana toimi Suomen sisällissodassa kyntensä näyttänyt virolainen everstiluutnantti Hans Kalm.

Tulikasteensa yksikkö sai 31. tammikuuta, kun se kohtasi punalatvialaisen tarkka-ampujapataljoonan Pajussa. Seuraavana päivänä edettiin Valgan (Valkan) rajakaupunkiin, jonka väestö oli joutunut punaisen terrorin kohteeksi. Raakuuksista syytettiin punaisten tukena olleita kiinalaisia palkkasotureita.

 

Tämän jälkeen Pohjan poikien piti jäädä Valgaan odottamaan jatko-ohjeita. Kalmille tämä ei kuitenkaan käynyt. Hän halusi jatkaa bolshevikkijahtia Latvian puolelle ja antoi 16. helmikuuta joukoilleen lähtökäskyn kohti Marienburgin kauppalaa, joka tunnetaan nyky-Latviassa Aluksnen kaupunkina.

Jo vähän resuiselle suomalaisjoukolle puistateltiin tiellä päätä, koska puna-armeijalla oli Marienburgissa yksi vahvimmista tukikohdistaan. Aamuhämärissä 21. helmikuuta alkanut hyökkäys oli uhkarohkea, koska hyökkääjiä oli selvästi vähemmän kuin puolustajia. Iltaan mennessä kaupunki kuitenkin oli jo suomalaisten käsissä.

Hyökkääjien tappiot jäivät lopulta 15 sotamieheen ja kolmeen upseeriin. Kiinni saadut bolshevikit ammuttiin siekailematta ja kaupunki myös ryöstettiin perusteellisesti. Bolshevikeissa oli ollut venäläisten ja latvialaisten ohella myös suomalaisia.

Nyky-Latviassa sadan vuoden takaisia tapahtumia muistellaan pääosin suopeasti, arvioi Lat­viassa jo pitkään asunut kirjailija Jukka Rislakki.

 

– Yleisesti ymmärretään se, että suomalaisista oli hyötyä puna-armeijan pysäyttämisessä. Kaikkiaan 23 suomalaista sai sodan jälkeen Latvian armeijan korkean kunniamerkin ja Latvian armeijan ylipäällikkö kantoi hihassaan Pohjan poikien karhunpäämerkkiä.

Pohjan poikien suurinta hautaa Bejassa, Aluksnen itäpuolella, pidettiin Rislakin mukaan kunnossa jopa neuvostoaikana. Hautaa hoiti paikallinen koulu.

– Näin siitä huolimatta, että Pohjan pojathan tulivat Latvian puolelle pitkälti ryöstelytarkoituksessa, ruoka- ja muita täydennyksiä hankkiakseen.

Ryöstelyn takana oli se, että Viron hallitus oli apua pyytäessään luvannut, että suomalaiset saisivat ottaa täydennyksiä pakko-otoin.

Yksi komppania kieltäytyi Latvian retkestä, mutta kaikki vapaaehtoiset eivät Rislakin mukaan edes tienneet minne oltiin menossa.

– Kalm ei kertonut määränpäätä ja joukko oli vähän aikaa hukassa (Viron armeijan) ylijohdoltakin.

Yllätyshyökkäys Marienburgiin joka tapauksessa onnistui ko­measti ja sieltä mentiin vielä vähän eteenpäinkin.

– Satoja vihollisia kuoli ja vangitkin ammuttiin, kuten Kalmin käsky kuului. Mutta kyllä suomalaistenkin tappiot nousivat ihan merkittäviksi.

Marienburgin eli nykyisen Aluksnen valtausta muistellaan ensi lauantaina sotatoimien tapahtumapaikoilla.

Suomea edustaa tilaisuudessa Latvian-suurlähettiläs Riitta Korpivaara ja Latviaa puolustusministeriön parlamentaarinen valtiosihteeri.

Juhlavieraat käyvät Aluksnen ohella myös Bejassa ja Trapenessa, joissa molemmissa on suomalaissotilaiden hautoja kyseiseltä ajalta.

Puolustusministeri Jussi Niinistö ei ole tulossa paikalle. Hän kuitenkin toteaa sähköpostitse toimittamassaan lausunnossa, että suomalaisten vapaaehtoisten rooli oli olennainen erityisesti Viron vapaussodassa.

– Parhaimmillaan tammikuussa 1919 ehkä jopa kolmasosa Viron armeijasta oli suomalaisia, joilla useimmilla oli taistelukokemusta omasta vapaussodastamme 1918.

Niinistön mukaan myös aseapu oli merkityksellistä.

– Apu tuli oikealla hetkellä ja sen moraalinen merkitys oli suuri: Suomi esti Viroa sortumasta. Virolaiset veivät kuitenkin vapaussotansa itse voitolliseen lopputulokseen.

Viron retkellä ja muilla niin sanotuilla heimosodilla oli Niinistön mukaan merkitystä myös Suomen omalle puolustuskyvylle, koska retkillä opittiin vihollisen ylivoimasta piittaamatonta sissitaktiikkaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .